Sunday, April 12, 2015

Uutta eloa taittolapaiseen potkuriin

Okei, parasta antaa heti alkuun turhamaisuus-varoitus. Tän kertainen pätkä tulee käsittelemään purjehtijan turhamaisuutta parhaimmillaan tai pahimmillaan. En vaan voinut vastustaa kiusausta kun törmäsin kanssaveneilijän urakkaraporttiin ;-)

Kun s/y Duo 2013 syksyllä nostettiin vedestä, ei hienosta Volvon taittolapapotkurista saanut selvää edes sarjanumerosta. Ei potkurissa mitään toiminnallista vikaa ollut, mutta jotain plakkia ja näkkiä se oli kerännyt. Bingasin netistä, että nuo 3-lapaiset Pentaleet maksavat jonkun 1500€, joten eihän moista arvometallia sopinut telakalle jättää talvehtimaan. Siinä oli sitten talvi aikaa miettiä kotona erilaisia kiillotusmenetelmiä


Ei epätoivoinen, mutta suht niljakas lähtötilanne
Potkurin irroitus on vissiin sen verran yksinkertainen toimenpide, ettei kukaan ole viitsinyt edes dokumentoida sitä nettiin. Volvolta löysin räjäytyskuvan, jolla pääsi alkuun, mutta loppu meni enemmän ja vähemmän uskaliaan kokeilun kautta. Alla vaiheet kuvina, jos vaikka auttaisi jotain jotain toista nyyppaa näissä hommissa.

#1: Avataan etualalla olevat kuusiokolopultit. Estävät akselitappien irtoamisen.
 #2: Jokainen lapa on kiinni omalla tapillaan. naputetaan ne varovasti irti
#3: Kopataan lapa kiinni ennen kuin se tipahtaa kiville
#4: Lapojen alta paljastuu sokalla varmistettu pultti. Sen alla vielä isompi (23mm?) pultti.
Jälkimmäisen irrottaminen voi vaatia apuria pitämään potkurin runkoa paikallaan.
Pitäminen onnistuu hienosti esim. 
pitkällä 1/2" hylsyn jatkovarrella akselin reikään ujutettuna.
Sokka on kertakäyttökamaa ja niitä saa alan liikkeestä 4-5€ hintaan.
#5: Runko lähtee tämän jälkeen ihan vetämällä irti.
#6: Homma valmis. Nyt pääsee käsiksi perävetolaitteen anodeihinkin.
Sitten siihen luvattuun turhamaisuuteen. Näkki ja muu plakki olisi lähtenyt varmaan helpoiten karkealla hiomapaperilla tai poraharjalla (sellainen teräsharjatuhero), mutta pelkäsin että molemmat naarmuttavat potkuria liikaa. Samalla varmaan katoisi jokunen gramma metalliakin mukana. Ei kun lähimpään K-rautaan ja matkaan Mirkan Abralon vesihiontatyynyjä karkeuksilla 1000, 2000 ja 4000 (10€ / 2 kpl). Jotain karkeuksista kertoo se, että jälkimmäisillä kiillotetaan koruja ja autojen maalipintoja.

Jouduin taas fyysiseen työhön
Joskus joulun pyhien aikaan kaivoin esiin kylpyammeen ja aloin hinkkaamaan. Karkeimmat näkit ensin pois messinkiharjalla, ja sitten hiomatyynyillä aloittaen karkealla ja siirtyen siitä kohti hienompia karkeuksia. Yhteen lapaan meni noin 30 min, joten 3 lapaa + runko meni parissa tunnissa. Ja voi pojat että kiiltää! Suvi ei tosin osannut arvostaa mustaksi värjäytynyttä ammetta...

Two down, one to go
Telakalla luulivat, että olin ostanut uuden potkurin :D
Huom. myös maalattu perävetolaite + uudet sinkit.
Pelkkää turhamaisuutta? Ehkä ei, sillä potkuri oli vielä syksylläkin paljon paremmassa kunnossa kuin edellisenä syksynä. Toistin saman käsittelyn tänä talvenakin, ja nyt kiillotukseen kului vain puoli tuntia koko setin osalta. Noin kiiltävä pinta ei ilmeisesti tarjoa kunnolla tartuntapintaa meren ölliköille. Taidan tehdä tästä jokatalvisen perinteen.

Sama potkuri taas kesän jälkeen. Oli huomattavan helppo kiillotettava tällä kertaa.

Monday, April 6, 2015

Kevät toi, kevät toi maalarin. Ja timpurin. Ja verhoilijan. Ja sähkömiehen...

Keväthuollot lähtivät taas niin rytinällä käyntiin, ettei ole kuukauteen näkynyt yhtä ainutta kokonaista vapaapäivää. Ollut vähän heikolla tolalla tämä bloginkin päivitys samasta syystä. Edellinen kevät toisti itseään ainakin sen osalta, että pääsiäisenä oli vielä enemmän osia irti veneestä kuin paikallaan, mutta pikku hiljaa alkaa tuokin asia korjaantumaan.

Kytkinpanelin uusiminen oli yksi tämän talven isommista projekteista. Itse kytkinpanelin korvaamisen piti olla suht pikkujuttu: leikataan kaapinoveen vain uudelle panelille vähän isompi reikä ja vaihdetaan ruuvit vähän eri paikkoihin. Vaan jotenkin tuostakin harjoituksesta onnistuttiin loihtimaan eeppinen taistelu jossa koeteltiin niin sisua kuin kädentaitojakin. Ongelma oli yksinkertainen, ratkaisu kaikkea muuta.

Lähtötilanne marraskuulta
Uusi paneli oli noin 5 milliä korkeampi kuin oven karmien sisään jäävä syvennys, joten vaihtoehdoiksi jäi a) jyrsiä karmista 2-3 milliä molemmin puolin tai b) korottaa syvennys karmin tasolle. Jyrsiminen olis ollut suht helppo homma jos olis ollut yläjyrsin ja sopiva teline sille, mutta kun ei ollut ja kauppakin oli jo kiinni, joten ei muuta kuin hetken vimmassa jälkimmäisen vaihtoehdon kimppuun.

#1: Vanha paneli irti, mitat uudesta ja mallaus maalarinteipille.
#2: Ylimääräiset veke Lidlin 10€ japanilaisella sahalla. Siisti jälki eikä vaneri
repeytynyt yhtään tikuille
#3: Arvatkaa löytyikö 3,6 milliä paksua mahonkivaneria varastosta? Juu ei, joten
paljon kiroilua ja sähköhöylällä jyystäen joka laidalta muutama milli pois.
#4: Sopii, mutta jotenkin vähän vääränvärinen ja joku reikäkin tuossa piti olla
#5-6: sahaus ja sävytys mahongin värisellä puuöljyllä.
#7-8 Liimaus, ja perään kolme kerrosta puolihimmeää venelakkaa
#9: Kaiken tän vaivan jälkeen tuosta uudesta raamista melkein näkyykin jotain.
No mä tiedän että se on siellä! ;-)
Toinen isompi projekti oli tuo perähytin sisäverhoilun uusiminen. Kävin hakemassa Maritimistä 7 metriä uutta vinyliä, ja nelimillistä koivuvaneria oli muutama neliö jäljellä vielä viime kevään salongin verhoilusta. Siinä meni taas yksi tehokas lauantai-iltapäivä Sebastianin kanssa kun tehtiin uudet vanerit ja levytettiin vähän vinyliä. Toi homma tulikin selitettyä jo vuosi sitten, joten ei siitä sen enempää. Hytin seinät pitäisi vielä pinnoittaa, mutta vesiliukoisen liiman ohjeissa lukee, että minilämpötila +18C *doh*.

Faijan luona on aina joku huone remontissa. Hyvää työtilaa.
Mistä vetoa niin keltainen tulee nyt takaisin muotiin?
Telakalla puolestaan on mennyt kohta jo viikon päivät kaikkea puuhastellessa. Lista on ihan loputon jos haluaisi kertoa jokaisesta ruuvin vaihdosta, mutta tässä nyt ainakin jotain isoimpia juttuja.

1. Purettiin pressut ja telineet juuri sopivasti ennen takatalvea. Ens keväänä parmpi maltti.

2. Juhani ja Tuomo kävivät lunastamassa purjehdusaikaa pesemällä kyljet, ja käsittelemällä ne sen jälkeen sekä cleaner- että pintavahalla. Mahtava uurastus ja säästi multa pari päivää duunia.

3. Rustinrautojen läpivientien uudelleensaumaus. Mastoa pystyssä pitävät vantit kiinnittyvät kannella oleviin rustinrautoihin, jotka puolestaan kulkevat tyypillisesti kannen läpi kiinnittyäkseen alla oleviin tukevampiin runkorakenteisiin. Läpivientien saumaus on hyvin tyypillinen vuotokohta sauma-aineiden kovettuessa, ja raollaan näytti olevan meilläkin. Näin, vaikka tiikkikansi on uusittu joskus 2010-11 tienoilla.

4. Vanttiruuvien tarkastus ja rasvaus. Ei mitään kulumaa havaittavissa, joten kerrankin jotain mitä ei tee mieli tässä venevanhuksesta vaihtaa. Kävin samalla läpi T-liitoslevyt mastossa ja vanttien päätteet - kaikki kunnossa! Ja kun tähän ei mennyt mitään rahaa, niin kävin tilaamassa Saksasta Blue Wave Smart Pin sokat vanhojen saksisokkien tilalle. Helpottuu vanttien säätäminen ajon aikana, ja hei, onhan nuo nyt paljon paremman näköiset. Samalla ostoskoriin tarttui alumiiniset vantinsuojukset vanhojen kumisukkien tilalle.


Ruuvin kierre molemmissa täysin symmetrinen. Lienee vaihdettu lähimenneisyydessä.
5. Katon läpivientien tilkitseminen takakajuutassa nyt kun verhoilu on pois tieltä. Vinssien kohdalla isompi remppa missä Sebastian kaapi kannen sandwich rakenteen alapuolelta auki jokaisen pultin kohdalta ja ytimen balsapuu korvattiin epoksivalulla. Kunhan epoksi saavuttaa lopullisen lujuutensa, niin siihen tehdään reikä + kierteet pulteille. Lopputuloksena rakenne joka ei painu kasaan eikä ime vettä vaikka tiivistysmassat vinssin alla joskus väsähtäisivätkin.

Vasemman puolen pultit olivatkin pikkuisen hankalassa paikassa vaatekaapin yllä.
Jälki sen mukaista, mutta toimivaa.
6. Pohjan hiominen vanhoista Bilteman susisurkeista kiinnittymisenestomaaleista. Tänä keväänä kokeillana Blakesin Cruisingia mikä on jonkun uskomuksen mukana samaa kamaa kuin Hempelin Mille Xtra. Todella iso peukku Mirkan imuriin kytkettävälle hiomakapulalle ja pölyn läpäisevälle Abranet hiomapaperille (80 karkeus). Normaalisti on kaikki paikat sinisinä, nyt ei edes työkalut. Suomalaista innovaatiota mikä ansaitsee mun rahat!

Kapula 30€ + imurin letku 15€. Todella onnistunut investointi!
Nuo Abranet paperitkaan eivät mene millään tukkoon (3kpl 10€)
7. Ankkuriboksin ja erinäisten kaappien ja lokeroiden maalaaminen. Mietin eka, että olisin laittanut 2-komponentti eposipohjamaalit, mutta eipä nuo pinnat juuri veden alla aikaa vietä (toivottavasti!). Motonetissä oli 2,5 litran  Hempelin Brilliant Gloss pintamaali + neljä 0,75 litran purkkia Primer undercoattia 39,95€, joten valinta oli helppo. Ainoana hankaluutena min 5 asteen lämpötila, joka ei pääsiäisenä toteutunut kuin vasta maanantaina.


Kyllähän tuolla primerillakin jo saa kummasti uutta ilmettä :D
Tännekään ei oikeastaan edes näe...
Ja tähänkin kaappiin tulee vielä eristys + uusi vinyyli maalin päälle
8. Levangin uusiminen. Vanha oli ottanut vähän turhan paljon hittiä 30 vuoden aikana, eikä halkeilleita rissojakaan saanut uusittua niitatun rakenteen takia. Levanki on kuskin selän takana, joten kitkaton toimiminen olisi suotavaa. Baltic Rigging Espoossa tilasi uudet Ronstanin osat Australiasta asti, ja yhteensopivuus oli onneksi täydellinen. Tuuma-kokoiset harvakierteiset pultit tosin tuottivat hieman päänvaivaa. 486€, I guess it's worth it...

Vanhat romut taustalla. Hieman on design päivittynyt 30 vuodessa. 
Kusti polki briteistä asti UNC 1/4" 2" uraruuvit. Ebay pelastaa veneilijän.
9. Sähkökaapin päivitys veneenkin päässä. Päätin toteuttaa kytkinpanelin ja sähkölaitteiden väliin vastaavan kytkentäriman kuin s/y Talisman esitteli blogissaan. Mulla ei ole käytettävissä yhtä ruhtinaallista tilaa, mutta mennään sillä mitä on. Ruuvirimoja ei voi suoraan ruuvata umpilaminaattiin sillä ruuvit tulisivat kyljistä ulos. Mulla oli jostain vanhasta pöytälevyprojektista tallessa 30 millistä tammilankkua, joten saatiin tähänkin projektiiin premium-materiaalit.

Enää jäi ratkaistavaksi lankkujen kiinnittäminen runkoon. Pohdin alkuun epoksia tai lasikuidulla laminoimista, mutta noissa on yllättävän pitkät kuivumisajat ja lämpökin tarvittaisiin enemmän kuin pääsiäinen tarjosi. Muistin, että kaverilla asennettiin Gyproc levyt keittiön muurattuun seinään nykyaikaisilla rakennusliimoilla, jotne miksei onnistuisi tässäkin? Ensiksi raa'an lasikuidun tasoitus Plastic Puddingin Marine Filler ja Epoxy täytteillä, ja seuraavana päivänä liimaus jollain kaupan fix-it-alleista. Lupasi ikuista elastisuutta, toimintaa matalassa lämpötilassa ja vaikka märillä pinnoilla. Käytännön kokemus oli, että kovettui vasta kahden päivän jälkeen....

Lopuksi vielä samaiset valkoiset primerit panelin ympärille siistin ulkoasun saavuttamiseksi. Pintamaalin jälkeen pääseekin aloittamaan sähköasennukset.


Olisko jotenkin näin hyvä?
Tärkeintä ei ole työn laatu vaan hyvät höyryt. Seinän tasoitus epoksilla.
Supertekniset telineet ja puristimet lankkujen liimauksen ajaksi.
Siinähän tuo pääsiäinen ja viikonloput molemmin puolin pääsiäistä vierähtivät taas. Arki-iltaisin voikin sitten keskittyä vaikka Avomerilaivurin tenttiin opiskeluun.

Saturday, March 14, 2015

Ensimmäinen purjevene bongattu!

Enpä olisi tätä muutama viikko sitten uskonut, mutta Hoskin laiturissa oli tänään ensimmäinen First 31.7 parkissa. Eihän vielä ole edes maaliskuun puoliväli! No meri on ollut täällä etelässä sulana jo toista viikkoa ja mitään äkkinäistä kylmenemistä ei ole näköpiirissä, joten mikä nottei. Omassa veneessä vaan on enemmän osaa irti kuin paikallaan, joten vesillelaskuun taitaa mennä vielä tovi jos toinenkin. Tai no, kuka sitä sisäverhoilua tai sähköjä mihinkään tarvitsee kun on purjeet ja auringonpaistetta ;-)

Lauttasaari 14.3.2015 - lämpimämpää kuin viime juhannuksena!
Kiire tässä siis tulee, se on varma. Ja tasaista kiirettä on pitänyt koko talven ajan niin veneilyn kuin kaiken muunkin parissa. On työt ja harrastukset, ja uuden gastin kouluttaminenkin on vienyt oman aikansa. Rouvalla puolestaan taitaa olla päivisin vähän liikaakin aikaa käsissään kun yhtenä päivänä oli pöydällä lista kaupungin hienoimmista omakotitaloista ja oma kämppä päätyi vauhdilla myyntiin (*vinkvink*). Viimeiset viikonloput ovatkin menneet tehokkaasti omia näyttöjä pakoillessa ja muiden jalkalistoja potkiskellessa. Todettakoon vielä, ettei mulle tarvinnut kovin kauaa tätä omakotitaloprojektia myydä. Sen verran paljon nuo polkupyörät ja purjehduskamat vievät tilaa, että lisäneliöille on tilausta. Ja nyt voi perustella kolmen auton autotallit niin, että "hei, tänne sais hyvin purjeet kuivumaan!".

Kerroin tarinaa viimekesän purjehduksista
Koulun puolesta avomerilaivuri jatkuu vielä huhtikuulle asti. Parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä ihan oikeasti mittailemaan sekstantilla taivaankappaleita. Teoria- ja laskentapuoli tuntuu palalta kakkua, mutta saas nähdä onnistuuko paikannus ihan oikeiden taivaankappaleiden avulla - etenkään keinuvassa veneessä. Tammikuulla ehdin suorittamaan myös CEVNI-tutkinnon. Tuosta sai yhden i-kirjaimen lisää ajokorttiin, eli nyt voi painella veneellä menemään myös Euroopan sisävesillä ja kanavissa. Ei mikään uroteko, sillä teoriakurssi kesti vajaat viisi tuntia ja tentti meni heittämällä läpi rasti ruutuun -peritaatteella.

CEVNI on nähty, viekää pois!
S/y Nemo kisapurjehdusprojekti on sekin työllistänyt muutaman päivän verran. Syksyllä käytiin jo asentamassa telakalla flickeri mastoon (pitää takaharusta hieman loitommalla mastosta ja helpottaa ison purjeen puolenvaihtoa) ja tekemässä muutama muukin pikkuremontti. Teoriailtamia on pidetty kolme kertaa, joista kahdella jälkimmäisellä kerralla meillä on ollut ilo nauttia Doyle Sailsin Mattin luonnoista. Lisäksi First 36.7 liitto on järjestänyt pari luokkakokousta. Viimeksi tänään meillä oli kokenut purjehdustuomari Arto Sjöholm kertaamassa ratakisojen sääntöjä. Meriteiden yleiset väistämissäännöt ovat hyvin helpot oppia ja sisäistää, mutta kisapurjehdus on kyllä ihan oma tieteenlajinsa. Insinöörikin tippuu kärryiltä siinä vaiheessa kun yksittäinen erikoistilanne ketjuttaa puolen tusinaa eri pykälää samanaikaisesti voimaan.

Matt kertaa meidän supersalaiset pelikuviot
Doylesta puheenollen Matt soitteli, että Duon uudet purjeetkin ovat nyt valmiina. Ensi kesänä ei armoa jaeta kun meidän pappavene päästelee menemään triradiaalileikatuilla laminaattipurjeilla. Siinä tulee henkisesti disintegroitumaan yksi jos toinenkin modernimman perhe-cruiserin pilotti. Mwhah! Ostin samaan syssyyn Mattilta uudet reiviköydet, stack-packin ja keulapurjeen suojuksen. Saas nähdä mitä kaikkea onnistuu vielä myymään tuohon päälle. Vielä kun Kaarlo vaihtaisi Nemoon uudet dyneema-nostimet, niin kinuaisin itselleni vanhat Duoon. Muista hankinnoista mainittakoon, että uudet levangin osat saapuivat helmikuussa Australiasta. Uudempaa ja hienompaakin olisi ollut tarjolla, jopa edullisempaan hintaan, mutta jotenkin ei innostanut lähteä vaihtamaan vanhaa levangin kiskoa (kaarelle taivutettu alumiiniprofiili ja 30 pulttia kannen läpi...). Tästä tulee just hyvä.

Ronstanin uusi levangin vaunu ja päätykappaleet rapulukkoineen. Lisärissojen vaatimien
tuumakierteisten haponkestävien pulttien löytäminen Suomesta oli pienoinen pähkinä...
Mitäs muuta? Telakalla olen kerennyt käymään talven aikana neljä kertaa. Lähinnä isompien myrskyjen jälkeen toteamassa, että kaikki on edelleen hyvin. Tuomo Lempisen telakka Loviisassa on niin suojaisessa paikassa, että mun Hongkongin 79€ kevytpeite on edelleen aika iskemättömässä kunnossa. Akkujakin on tullut latailtua just sen verran, ettei jännite ole päässyt kyykkäämään alle 12 voltin. Kosteudenkeräimet vaihdoin viimeksi, mutta siinäpä nuo tekemiset ovat olleet. Jos nämä kelit jatkuvat, niin seuraava viikonloppu on pyhitetty veneen huollolle. Jos vaikka pystyisi aikaistamaan toukokuulle ajastettua vesillelaskua :-)

Gran Canariallakin oli suht jees olosuhteen purjehdukselle

Saturday, January 3, 2015

Purjehduskauden 2014 lopputilinpäätös

Heinäkuun välitilinpäätökseen kirjattiin 24 purjehduspäivää, 71 matkattua tuntia ja 345 merimailia (640 km) - näistäkin suurin osa vasta kesäkuun loppupuolella kun satunnaiset ongelmat ja jatkuvat työkiireet pitivät kipparit enemmän kuivan maan puolella juhannukseen saakka. Merkinnät perustuvat enemmän Suunnon Movescountiin kirjattuihin GPS-jälkiin kuin tarkkaan lokikirjan pitoon, mutta suht oikealla hehtaarilla mennään.


Heinäkuu meni sekin vähän kaksijakoisesti. Oltiin Suvin kanssa molemmat lomilla juhannukselta heinäkuun 20. päivään saakka, joten aikaa olisi pitänyt olla vaikka käydä Tanskassa ja takaisin. Mutta, ihan kuten jokaisena kesänä, heinäkuun viikonlopuilla on taipumuksena täyttyä ja niin kävi tänäkin vuonna. Sain kunnian olla kaverini (bestmanini) Jussin bestmanina, joten polttarit + häät + valmistelut imaisivat pari ensimmäistä viikonloppua. Olin sentään sen verran pelimies, että vein polttariporukan purjehtimaan ensimmäisenä viikonloppuna, ja s/y Duo toimi seuraavanakin viikonloppuna tukikohtana merellisessä hääpaikassa Helsingin Liuskasaaressa (HSS Boathouse). Hieno tapahtuman kaiken kaikkiaan.

Merellisissä tunnelmissa, vaan ei purjehtimassa
Kolmas, ja loman viimeinen viikonloppu puolestaan meni perinteisesti triathlonin merkeissä Joroisilla. Tuohon valmistavat treenit veivät purjehduspäivän jos toisenkin, ja itse kisa matkoineen imaisee aina koko viikonlopun. Lopputuloksena viisi purjehduspäivää koko 3 viikon loman aikana - tuosta ei voi kuin parantaa ensi kesänä! Silloin on päästävä edes Ahvenanmaalle ja takaisin, jos uusi gasti vaan tykkää purjehduksesta. Ainakin nimi asettaa kovat odotukset, onhan Siljan kaimoilla purjehduksen maailmanmestaruuksia ja olympiapronssia plakkarissa.

Varvaskuvat olivat muotia heinäkuussa
Heinäkuun loppu tarjosi täydelliset purjehdusolosuhteet, mitä nyt töiltämme ehdimme. Historiallinen 38 päivän yhtämittainen hellejakso piti huolen, ettei merellä tarvinnut ainakaan palella. Mittasimme itsekin sekä Porkkalan että Inkoon ulkosaaristosta meriveden lämpötilaksi +26C. Helteen kääntöpuolena olivat historiallisen laajat sinilevälautat, mutta onneksi nuo rajoittuivat Hangonniemen länsipuolisille vesialueille ja me saimme nauttia (lähes) puhtaista uimavesistä. Sebastianin, Minnan ja laivakoira Vilin kanssa Inkoon Jakobshamniin suuntautunut neljän päivän purjehdus oli ehdoton kesän kohokohta, joka ansaitsee oman kirjoituksensa joskus lähitulevaisuudessa.

Kokonaisuudessaan Heinäkuussa kertyi 11 purjehduspäivää, matka-aikaa 44,5h ja matkaa 204M.

Ilma +30C, vesi +26C. Pitkät kalsarit jätettiin kerrankin kotiin.
Elokuussa jäivät arkipäivien purjehdukset todella vähiin, johtuen ihan työkiireistä. Meillä käytiin läpi massiivinen uudelleenorganisointi töissä, ja oma toimenkuvakin muuttui melko radikaalisti. Siinä riitti tekemistä, mutta ainakin viikonloput saatiin hyvin pyhitettyä purjehdukselle. Siitäkin huolimatta, että Suvin vatsa kasvoi kasvamistaan.


Elokuu aloitettiin käymällä Suvin kanssa kahdestaan seuramme HSK:n saaressa Ormholmenissa Porkkalan edustalla. Taisi olla jo meidän neljäs reissu tuonne, niin hyvin viihdyttiin sillä suunnalla. Pitäisi kai kirjoittaa noista seuran saaristakin paremmalla ajalla. Toisena viikonloppuna tuli kuluneeksi tasan vuosi meidän purjehdusharrastuksen lähtölaukauksesta, eli Purjehtija 1 kurssista. Juhlistimme tuota Faijan kanssa käymällä nelipäiväisen perämieskurssin - se oli niin hauska paketti, että tuli jopa dokumentoitua kerrankin ajallaan ihan into piukassa.

Viimeisenä viikonloppuna olikin aika jo palauttaa Duo Loviisaan telakalle Teemun, Sebastianin, Minnan ja Vilin kanssa. Suvi jäi jo kotiin masunsa kanssa (kaksi viikkoa laskettuun aikaan). Tuostakin reissusta tuli kirjoiteltua omat värssynsä.

Elokuun saldo 9 päivää, 42 tuntia ja 182M.

Samassa kuvassa lokakuun purjehduksetkin
Luulisi, että purjehdukset päättyvät veneen telakointiin, ja tuossa uskossa astelin syyskuuhun. Kuitenkin jo kolmantena päivänä löysin itseni skuuttamasta s/y Nemon (Beneteau First 36.7) isoa purjetta heidän kisajenginsä keskiviikkoharjoituksessa. Näyttäisi, että tuon projektin puitteissa yksinään tulee jo reilusti päiviä ja maileja ensi kesän aikana. Nemosta riitti iloa vielä lokakuullakin kun purjehdittiin se Kurunpohjaan talviunille. Tuosta kisaprojektistakin tuli kynäiltyä syksyn mitaan.

Ensikertalaisen pimeänavigoijan työpiste
Nemoilun lisäksi ehdin vielä aloittamaan Päällikkökurssin vaatimat pimeäpurjehduksetkin. Todella jännää touhua, etenkin ensikertalaisille varattu harjoitus, missä ohjauskomennot annetaan kannelle karttapöydän äärestä. Kannella oleva miehistö tottelee käskyjä ja koittaa kertoa mitä milläkin suunnalla näkyy. Karttapöydän ääressä on melkoisen hermojaraastava homma yrittää sokkona päätellä tarkkaa suuntaa, edettyä matkaa ja sitäkin miten reitin pystyy kuvailemaan suusanallisesti miehistölle. Ei päädytty kareille tuollakaan kertaa, mutta parit äkkinäiset Plan-B:t oli pakko ottaa kun yhteisymmärrystä ei löydetty. Adrenaliinit olivat hyvin koholla.

Syyskuun ja lokakuun saldo 6 päivää, 27,5h, 123M

Total 2014: 50 päivänä vesillä, 185 tuntia matkantekoa ja 854 kuljettua mailia. Ensi vuonna tonni rikki!

2014 kurssit:
- Diesel moottorin huolto (faijan kanssa)
- VHF kurssi ja lupakirja (faija)
- Spinnukurssi (faija ja Sebastian)
- Rikauskurssi (omalla veneellä koko poppoo)
- Rannikkolaivuri (Suvi ja faija)
- Perämieskurssi (faija)
- Päällikkökurssi aloitettu
- Avomerilaivuri aloitettu

2014 s/y Duo rempat ja päivitykset:
- Salongin kattoverhoilun ja valaistuksen uusiminen
- Kansiheloituksen läpivientien uusiminen
- Anodien vaihto ja uusi pohjamaali
- Perävetolaitteen virtaussuojuksen vaihto
- Kölipulttien mutterien + aluslevyjen uusiminen
- Pilssin maalaus
- Akkujen suojakotelointi (startti + 2x hupiakut)
- Paksusähköpuolen täydellinen remppa (kaapelit + sulakkeet + kytkimet + latausrele)
- Vesijärjestelmän paisuntasäiliön asennus ja varoventtiilin uusiminen
- VHF radion uusiminen
- TV- ja VHF-antennien uusiminen, mukaanlukien kaapelit
- Vahingoittuneen kaidetolpan jalan vaihto
- Uusia köysiä, fendareita ja muuta kuluvaa kilkettä
- Uudet purjeet tilattu kauden 2015 alkuun

Rahaa: ihan liikaa enemmän kuin Suville edellisenä syksynä lupasin ;-)

Summa summarum: Olihan kerrassaan ikimuistoinen vuosi purjehduksen parissa. Nyt tuntuu, että vuodessa tuli opittua todella paljon. Ja kaikista eniten olen innoissani siitä, että Suvikin innostui purjehduksesta ja on aktiivisesti kehittänyt omia taitojaankin. Suvi taisi lopulta jopa ajaa venettä enemmän kuin minä itse, mikä on varsin poikkeuksellinen tilanne purjehtivien parien keskuudessa.

Kavereistakin saatiin Sebastian, Minna ja Teemu osallistumaan Saaristo- ja Rannikkolaivurikursseille. Ja Teemu innostui niin, että hankki 50% osuuden Hanse 32 purkkarista. Hienoa!

Kaiholla seuraavaa kesää odotellessa.
Kyllä se sieltä tulee, tulis nyt ensin se talvi....

Monday, December 22, 2014

Puoli vuotta juhannukseen

Näin joulun alla on hyvä alkaa kääntämään katsetta jo kohti juhannusta ja siitä alkavaa purjehdussesonkia. Ajattelin aloittaa henkisen valmistautumisen dokumentoimalla edellisen juhannuksen. Oikeasti halusin kirjoittaa purjehduskauden 2014 lopputilinpäätöksen, mutta Suunnon Movescount on parhaillaan matalana ja GPS-päiväkirjat sitä myöten saavuttamattomissa.

Kuten välitilinpäätöksessä tuli pikaisesti mainittua, niin naiset äänestivät Porvoon meidän juhannuksenviettopaikaksi. Matkaseurana Tiina, Jari ja heidän labradorinnoutajansa Niilo. Näin täysaloittelijoille Porvoo oli sikäli helppo kohde koska se on a) lähellä ja b) sinne sai varattua laituripaikan satamapaikka.comin kautta. Tämä oli meidän ensimmäinen yönylireissu, ja ylipäätään ensimmäinen kerta missään vierasvenesatamassa, joten kaikki helpotus oli tervetullutta.

Kylmin juhannus 50 vuoteen, ja varusteet sen mukaiset
Meidän projekti alkoi Suvin kanssa jo torstai-iltana kun ajoimme Duon Lauttasaaresta Vuosaaren vierasvenepaikoille. Kavereilla oli vähän aikarajoitteita aattoaamusta, joten Lauttasaaresta emme olisi mitenkään ehtineet Porvooseen ajoissa. Oli samalla meidän ensimmäinen kerta ihan vaan kahdestaan ilman yhtäkään ylimääräistä käsiparia auttamassa laiturista irtautumisessa tai rantautumisessa. Jännitti vähän sikana, mutta onneksi meri oli myöhään illalla lähes peilityyni ja muuta liikennettä ei ollut nimeksikään.

Taskuparkki Cafe Kampelan edessä Vuosaaressa
Matka meni ilman sen kummempia kommelluksia, ainakin Vuosaaren urheilukalastajien satamaan asti. Siellä odotti niin ahdas satama-allas ja huipennuksena vielä taskuparkki laiturin ja toisen veneen välissä, että Suvi kieltäytyi ajamasta venettä laituriin. No tuohon asti Suvi oli aina ajanut venettä ja meitsi loikkinut köysien kanssa, joten meidän spontaani roolileikki sai aikaan melkoisen sekasotkun öisessä satama-altaassa. Kiinnitysköydet olivat väärillä knaapeilla, köydet väärällä puolella kaidevaijereita, vaimo jossain veneen ja rannan välillä roikkumassa... Ja ohjausmoottorit (ja kippari) huusivat koko toimenpiteen ajan niin, että kaikki varmasti heräsivät naapuriveneissä. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja tällä kertaa selvittiin ilman vaurioita.

Jos aloittaisi vuoteiden koeajon peräkajuutasta
Juhannusaatto valkeni aurinkoisena, mutta kylmänä. Poimimme kaverit kyytiin kymmenen jälkeen aamulla ja suuntasimme merelle. Tuulta oli suht rivakat 5-8 m/s, mikä oli aika sopiva keli uusien gastien koulimiseen. Vedettiin purjeet salkoon, tehtiin muutamat harjoitusmanööverit ja käännettiin nokka kohti Porvoota.

Suomalaiset jahtasivat veli-venäläistä lähivesillä juhannuksenakin
Mukavaa purjehdusta kesti aina Emäsalon edustalle asti, missä aurinkoinen matkanteko vaihtui vesisateeksi ja tuuli yltyi samalla reilusti yli 10 m/s puuskiksi. Lisätään yhtälöön vielä pari Sköldvikin edustalla pörrännyttä öljytankkeria ja yksi Emäsalon silta, joten oli aika tiputtaa rätit alas ja vaihtaa koneajoon. Silta olikin päivän jännin hetki, koska meillä ei oikein ollut tarkkaa tietoa Duon maston korkeudesta. Silta on 17 metriä, ja internet kertoi Scanmar 35 maston korkeudeksi 16m ja risat (ja erinäiset tuuli-instrumentit siihen päälle). Ei auttanut kuin kokeilla. Suvi rattiin ja itse perään uimatasolle tähystämään. Alaviistosta on oikeastaan mahdotonta sanoa yhtään mitään mahtumisesta, joten ei auttanut kuin ajaa varo-varovasti ja luottaa mittoihin. Onneksi mahtui *huh*.

Mahtuu mahtuu, tai kohta sattuu
Tuosta eteenpäin matka taittuikin yltyvää sadetta ihmetellessä. Muutamaa isompaa lätäkköä lukuunottamatta Porvooseen vievä väylä on niin pitkä ja kapea, että purjehduksen voi suosiolla unohtaa. Loputtomalta tuntuneen koneella jurnuttamisen jälkeen saavuimme viimein Porvoon jokisuistoon, ja siitä jokea pitkin aina keskustan vierasvenesatamaan asti. Suureksi yllätykseksi koko satama ammotti tyhjyyttään. Tässä vaiheessa suoraksi kaatosateeksi yltyneellä säällä saattoi olla vaikutuksensa, mutta tuli myös mieleen, että ehkä Porvoo on niitä paikkoja mistä ihmiset suuntaavat pois juhannuksena. Otettiin pienenä vihjeenä jälkimmäisestä sekin, että kaikki ravintolat yhtä lukuunottamatta olivat pistäneet ovensa säppiin juhannuksen ajaksi.

Suht komeat puitteet taas loppuillasta
Ilta meni pitkälti hyvästä ruoasta ja juomista nauttiessa, ja vähän venettäkin fiksaillessa. TV-antennin asentaminen ja sitä rataa. Saattoi mennä muutama asennuskaljakin. Loppuilta trivialia ja muuta kivaa hyvässä kaveriseurassa. Viihdykettä tarjosi myös viereen parkkeerannut moottorijahti jonka hieno sivuliukuparkkeeraus päättyi suoraan peräkulma edellä laituriin. Ei näin!


Juhannuspäivän aamuna satoi taas kaatamalla, ja miehistökin oli hieman vaisunoloista. Ei sitä vissiin jaksa enää vanhalla iällä kuten nuorempana. Irroitettiin köydet ja suunnattiin takaisin kohti Emäsalon siltaa. Päivämatka oli (olotilan ennustaen) lyhyt, ainoastaan Porvoosta Emäsalon edustella Ånäsin saaristoon. Siellä on meidän seuran saari Risholmen, mihin otettiin tuntumaa jo veneenhakureissulla Wappuna. Sköldvikin edustalla innostuttiin vetämään rätit takaisin salkoon, ja oli aika antaa päästää Jartsakin rattiin hakemaan tuntumaa. Matkaa ei ollut linnuntietä nimeksikään, mutta se ei estänyt meitä ajamasta satama-allasrallia poijujen ympäri.

Ja siellä kaikilla oli niin kylmäkin, oi jospa...
Hetken huvittelun jälkeen kurvasimme Risholmeniin, missä juhannus oli houkutellut laiturintäydeltä seuralaisia. Päästiin taas stressaamaan kun piti tehdä ensimmäinen peräankkurilla kiinnittäytyminen ja vielä suht kapeaan rakoon ison katamaraanin ja purkkarin väliin. Tuokin meni rautaisella ammattitaidolla, sillä olihan tuota ankkurointia harjoiteltu kerran edellisen syksyn Purjehtija I kurssilla. Illan mittaan grillailtiin, saunottiin ja nautittiin kai jokunen virvokekin. Saahan sitä juhannuksena.

Suomen ainoita aurinkoisia paikkoja juhannuspäivänä.
Sunnuntaina - kolmannen veneessä vietetyn yön jälkeen - oli aika taas nykäistä koukku pohjasta ja suunnata kotiin. Tuuli oli ihanteelliset 5-7 m/s takavasemmalta, mikä joudutti meidän Vuosaareen ihan ennätysajassa. Teimme taas lyhyen varikkopysähdyksen Cafe Kampelan edustalla ja kävimme nauttimassa lounaaksi heidän kuuluisat lohisoppansa. Loppumatka Lauttasaareen suoritettiin taas Suvin kanssa kahdestaan, ja tällä kertaa rantautuminenkin meni omalle laituripaikalle aivan mahtavasti pienestä sivutuulesta huolimatta.

Loppusummauksena: olipahan todella opettavainen reissu kaikin puolin. Juhannus itsessään oli kylmin juhannus 50 vuoteen, ja vieläpä kylmempi kuin edellinen uudenvuodenaatto, mutta siitä huolimatta meillä oli hauskaa. Vene toimi, soveltui hyvin neljän hengen plus koiran retkeilyyn, ja taidot riittivät kaikkiin perusmanöövereihin. Labradorinnoutaja havaittiin vähän isoksi tekeleeksi purjeveneseen, mutta jotenkin tuostakin selvittiin. Merkataan muistikirjaan, että jos meidän talouteen pitää joskus joku turri ottaa, niin vähän pienempi, pliis. Yhtä kaikki upea reissu ja toistoa pukkaa jo puolen vuoden päästä :-)

Sylikoira Niilo