Meinaan kolmenkympinkriisi. Fiilis, että pitäisi kokeilla jotain uutta ja isoa. Oli hyvät työpaikat, rivitalo lintukodossa ja tilava perheauto. Vain lapset ja kultainen noutaja puuttuivat, ja puuttuvat edelleen. Mieleen hiipi isoja (eli kalliita) ajatuksia omakotitaloprojektista tai kesämökistä eteläisessä Suomessa. Oli tarve myös keksiä faijalle joku upea 60-vuotislahja.
Sitten kaikki loksahti paikalleen: Purjevene! Tuo kelluva kesämökki jonka saa siirrettyä paikasta toiseen eikä edes maksa mahdottomia - ainakaan verrattuna kesämökkiin 100 km säteellä stadista. Helsingin saaristokin on kuulemma maailman kauneimpia ja kivoja retkikohteita on lähes loputtomiin. Purjeveneellä voi myös kisata (sanoi sisäinen triathlonisti) ja sitä voi varustella sekä säätää ihan loputtomiin (sanoi sisäinen insinööri). Ja mikä olisi parempi 60-vuotislahja faijallekaan kuin joku purjehduselämys perheen kesken? Täydellinen win-win tilanne, kuten työelämässä on tapana nykyään sanoa.
Oli vain pieni mutta: kumpikaan meistä ei ollut nähnyt purjevenettä läheltä kuin kuvissa. Emme tienneet niistä yhtään mitään, ja tarkoitan nyt yhtään mitään. Sama päti navigointiin, merisääntöihin, ja mereen ylipäänsä. Laineita ja suolaista vettä, ja paljon kiviä. Lähin kosketus mihinkään edes etäisestä purjehdukseen viittaavaan oli Silja Line Tukholmaan. Suoraan sanottuna meri vähän pelotti elementtinä, ja purjehtiminen arvelutti vielä enemmän.
Vaan ei tässä ole haasteiden edessä ennenkään peräännytty. Lahja on saatava faijalle, joten google käteen ja hakukenttään "purjehdus". Googlen sponsoroidut linkit johdattivat suoraan purjehduskoulujen sivuille ja puolessa tunnissa olin kaikenoppinut purjehdukseen liittyvästä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä eri tasoineen. Purjehtija 1 - Perämies - Päällikkö ja noihin liittyvät oheiskurssit kuten Saaristolaivuri ja Rannikkolaivuri. Kiitettävän yksinkertaista!
So far so good. Enää piti vain selvittää kurssien saatavuus ja hinta. Ja hinnanhan täytyy olla aivan tähtitieteellinen kun puhutaan kuitenkin suomenruotsalaisen eliitin lempiajanvietteestä. Mitä vielä! Olin pudota penkiltä yllätyksestä kun neljän päivän kurssi paraatipaikalla Helsingin Lauttasaaressa oli 390€ per henkilö. Iso raha, mutta pistetääs asia perspektiiviin: B-kortin suorittaminen autokoulun hikisellä kippanalla maksaa nykyään varmaan 2000 euroa ja se sisältää pari kymmentä "ajotuntina" tunnettua puolituntista. Purjehtija 1 kurssi on kestoltaan minimissään 26 tuntia, tapahtuu pienryhmässä veneellä ja sisältää sekä purjeveneen, koulumateriaalit että kouluttajan. Se on aika paljon 390 eurolla, ja syrjäseuduilla näitä kursseja näyttäsi saavan jopa parilla satkulla.
Otin yhteyttä purjehduskoulu Kesäpurjeeseen ja heiltä löytyi yksityistunti meidän porukalle elokuun alkuun. Vaihtoehtoina olisi ollut suorittaa kurssi perjantaista sunnuntaihin kestävänä retkikurssina, tai torstaista sunnuntaihin Lauttasaaren ympäristössä. Retkikurssi olisi toki ollut kiva, mutta päädyimme logistisista syistä jälkimmäiseen ratkaisuun.
Palataan tuonnempana ihmettelemään miten selvisimme kurssista rouvan, systerin ja tietysti faijan kanssa.
-Teemu
Sitten kaikki loksahti paikalleen: Purjevene! Tuo kelluva kesämökki jonka saa siirrettyä paikasta toiseen eikä edes maksa mahdottomia - ainakaan verrattuna kesämökkiin 100 km säteellä stadista. Helsingin saaristokin on kuulemma maailman kauneimpia ja kivoja retkikohteita on lähes loputtomiin. Purjeveneellä voi myös kisata (sanoi sisäinen triathlonisti) ja sitä voi varustella sekä säätää ihan loputtomiin (sanoi sisäinen insinööri). Ja mikä olisi parempi 60-vuotislahja faijallekaan kuin joku purjehduselämys perheen kesken? Täydellinen win-win tilanne, kuten työelämässä on tapana nykyään sanoa.
Oli vain pieni mutta: kumpikaan meistä ei ollut nähnyt purjevenettä läheltä kuin kuvissa. Emme tienneet niistä yhtään mitään, ja tarkoitan nyt yhtään mitään. Sama päti navigointiin, merisääntöihin, ja mereen ylipäänsä. Laineita ja suolaista vettä, ja paljon kiviä. Lähin kosketus mihinkään edes etäisestä purjehdukseen viittaavaan oli Silja Line Tukholmaan. Suoraan sanottuna meri vähän pelotti elementtinä, ja purjehtiminen arvelutti vielä enemmän.
Vaan ei tässä ole haasteiden edessä ennenkään peräännytty. Lahja on saatava faijalle, joten google käteen ja hakukenttään "purjehdus". Googlen sponsoroidut linkit johdattivat suoraan purjehduskoulujen sivuille ja puolessa tunnissa olin kaikenoppinut purjehdukseen liittyvästä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä eri tasoineen. Purjehtija 1 - Perämies - Päällikkö ja noihin liittyvät oheiskurssit kuten Saaristolaivuri ja Rannikkolaivuri. Kiitettävän yksinkertaista!
So far so good. Enää piti vain selvittää kurssien saatavuus ja hinta. Ja hinnanhan täytyy olla aivan tähtitieteellinen kun puhutaan kuitenkin suomenruotsalaisen eliitin lempiajanvietteestä. Mitä vielä! Olin pudota penkiltä yllätyksestä kun neljän päivän kurssi paraatipaikalla Helsingin Lauttasaaressa oli 390€ per henkilö. Iso raha, mutta pistetääs asia perspektiiviin: B-kortin suorittaminen autokoulun hikisellä kippanalla maksaa nykyään varmaan 2000 euroa ja se sisältää pari kymmentä "ajotuntina" tunnettua puolituntista. Purjehtija 1 kurssi on kestoltaan minimissään 26 tuntia, tapahtuu pienryhmässä veneellä ja sisältää sekä purjeveneen, koulumateriaalit että kouluttajan. Se on aika paljon 390 eurolla, ja syrjäseuduilla näitä kursseja näyttäsi saavan jopa parilla satkulla.
Otin yhteyttä purjehduskoulu Kesäpurjeeseen ja heiltä löytyi yksityistunti meidän porukalle elokuun alkuun. Vaihtoehtoina olisi ollut suorittaa kurssi perjantaista sunnuntaihin kestävänä retkikurssina, tai torstaista sunnuntaihin Lauttasaaren ympäristössä. Retkikurssi olisi toki ollut kiva, mutta päädyimme logistisista syistä jälkimmäiseen ratkaisuun.
Palataan tuonnempana ihmettelemään miten selvisimme kurssista rouvan, systerin ja tietysti faijan kanssa.
-Teemu
