Kesä on nähty, viekää pois

Se oli siinä. Ensimmäinen purjehduskesä omalla veneellä. Tokihan sitä voisi vielä syyskuussa purjehtia, mutta meillä oli pikkuisia aikataulurajoitteita. Esikoisen debyytiksi on ennustettu syyskuun puoliväliä, ja siitä jos pamahtaa vielä pari viikkoa pitkäksi niin puhutaankin jo lokakuusta. Eli parempi ottaa ja palauttaa vene jo elokuun lopussa. Joka tapauksessa edessä oli kiva parin päivän retki takaisin Loviisaan.

Lauantaiaamun klo 10 startti venähti taas perinteiseen tapaan lähemmäksi puoltapäivää kun piti vielä käydä ostamassa eväät matkaan ja keventää vähän venettä ylimääräisestä roinasta. Matkaan lähtivät tällä kertaa Sebastian, Minna ja Teemu (ja Teemu). Suvi joutui tällä kertaa tyytymään autokuskin virkaan ja kävi vain heittämässä haikeat hyvästit veneelle. 38-viikkoisen Masun kanssa ei kannata kovin kauaksi synnytyssalista karata...

Hiiohoi!

Lähtö oli varmasti kesän sujuvin. Sen verran paljon ollaan tällä porukalla jo ehditty kertaamaan manöövereitä. Vene oli irti laiturista, fendarit sisällä ja molemmat purjeet ylhäällä alta kymmenessä minuutissa. Sääkin oli loistava: +20 astetta lämmintä ja muutama metri sekunnissa pohjoista tuulta. Harmi vain, ettei tuulta kestänyt Vuosaarta pidemmälle. Mekin suostuimme poistamaan purjeet salosta siinä vaiheessa, kun viimeinenkin näkyvissä ollut purjevene vaihtoi moottorille. Aikaisempi startti olisi tarjonnut pidempään tuulta, mutta minkäs teet.

Ensimmäiseksi yöksi oli vaihtoehtoina tarjolla Sipoon Kaunissaari, seuran oma saari Risholmen tai Porvoon vierasvenesatama. Päädyimme Risholmenin kannalle sillä siellä oli kalenterin mukaan vuosittaiset venetsialaiset juhlat. Kehtasi mennä, kun olin edellisenä iltana käynyt ostamassa oikein pari myrskylyhtyä tunnelmanluojiksi. Eikä näköjään ollut ainoa seura venetsialaisineen sillä Onäsin saaristossa oli laituri jos toinenkin täynnä purkkareita juhlaliputuksineen.

Just sopivasti porukkaa Risholmenissa, tosin aika vaisut bileet

Saarissa vierailukin alkaa menemään aika rutiinilla. Kun vene on auttavasti laiturissa, saa joku jo juosta saunakirjalle varaamaan jotain muuta vuoroa kuin 01-02 seuraavan päivän puolella. Seuraavaksi kylmät rantautumiskaljat ja matkalla sotkettujen astioiden tiskaus moottorin lämmittämällä vedellä. Jos tuossa kohtaa ei vielä ole taas nälkä, niin ei ole purjehtinut riittävän pitkää matkaa. Eli vuorossa grillikodan valtaus ja perinteiset 4-5 reissua takaisin veneelle kun sinappi tai jotain muuta tuiki tärkeää unohtui tuoda edellisellä reissulla.

Tälle miehelle ei enää tarjoilla

Ruoan jälkeen sauna ja uinnit, ja sitten onkin parasta vetäytyä jo veneen sisuksiin kun naapuriveneissä alkavat lamput sammumaan. Ehkä me ollaan vielä jotenkin ulkona scenestä kun itse tekee mieli valvoa yli kymmeneen ja ei tulisi mieleenkään startata aamulla kuudelta seuraavalle legille. Tuossa suhteessa keskivertopurhetija on kyl aika sekaisin. Tuona lauantai-iltana eivät tosin lamput sammuneet, vaan niitä oli kynttilöiden muodossa kymmenittäin pitkin rantakallioita. Varsin kiva tunnelma, mutta olis tuolla saanut olla vähän kovempikin bilemeininki. Ens vuonna muistetaan tuoda oma ghettoblaster paikalle.

Aika hiljasta oli, mut hieno lyhdyt eiks vaan?

Sunnuntaiaamu pyhitettiin levolle ja startattiin Loviisaa kohti vasta klo 11 jälkeen. Ensimmäiset kilometrit olivat aivan täydellistä purjehdusta auringonpaisteessa ja kivassa sivumyötäisessä. Emäsaloa kohti kaartaessa tuuli kääntyi kuitenkin täysin vastaiseksi, ja seuraavat kolme tuntia vendailtiin vastatuuleen enemmän purjehduksen iloksi kuin matkan taittamiseksi. Tasaisessa tuulessa ja pidempää selkää taittaessa tulee hyvin esiin omat (siis kaikkien meistä) puutteet ruorimiehinä, ja ensi kesänä täytyy ehdottomasti treenata enemmän suunnan pitämistä. Tultiin samalla yhdessä tuumin siihen tulokseen, että Duo ansaitsee uudet purjeet nykyisten 14-vuotta vanhojen Dacronien tilalle. Toisen pitäisi kuulemma olla pinkki ja toisen musta.

Näillä suorituksilla ei vielä regattoja voiteta

Loppumatkasta ei juuri tarvitse lapsenlapsille kertoa. Tuulen suunta pysyi vastaisena ja väylä kapeni itää kohti, joten vaihdoimme sisäväylälle moottoriajoon. Tarkoitus oli käydä tankkaamassa ja tyhjentämässä septi Kabbölessä, mutta eihän siellä mitään imutyhjennystä ollut. Se tarkoitti ylimääräistä stop&go rangaistusta Loviisan Laivasillassa. Vaan heidänkin imurinsa oli rikki, joten ei auttanut kuin jättää septi telakan hoidettavaksi. Kävi ilmi seuraavana päivänä, ettei telakallakaan imuria ole, joten meidän 80-litran septitankki käydään jossain välissä tyhjentämässä muutaman kuution imuautolla. Hip-tana-hurraa.

Teemu navigoi, Sebastian ratissa ja Minna köysissä

Muutoin reissu meni ihan loistavasti. Kaima hoiti navigoinnin esimerkillisesti ja Sebastian pääsi harjoittelemaan satama-ajoa. Minnakin oli vendailun aikana enemmän köysissä kiinni kuin edellisillä reissuilla yhteensä. Ja Vili oli yhtä rauhallinen laivakoira kuin aina ennenkin, antaa muiden hötkyillä. Tosi hyvä miehistö kaiken kaikkiaan, mitä nyt rantautumisia ja etenkin niihin liittyviä solmuja lienee syytä kerrata keväästä ;-)

Vili, the Laivakoira

Vene riisuttiin porukalla talvikuntoon ihan super-nopeasti. Suvi toi paikallisesta kebaberiasta safkat ja Faija tuli vastaan trailerin kanssa. Sinne saatin kätevästi kaikki patjat ja muu tilaa vievä kama. Aika monta ikean kassiakin täyttyi kaikesta paperitavarasta, tekstiileistä, vaatteista, pelastusliiveistä, juomattomista kaljoista(!!) jne jne. Veneelle ei jätetty kuin työkalut ja varaosat. Edellisenä syksynä käytettiin myös reilusti aikaa jokaisen köyden ja helan valokuvaamiseen, mutta tänä vuonna oli riittävä luotto omaan osaamiseen ja muistiin (ja tätä varmaan kirotaan keväällä venettä rikatessa).

Perillä Loviisassa! Kello oli about seitsemän illalla.

Iso kiitos kaikille reissuun osallistuneille ja tukijoukoille! Hieno reissu johon on hyvä lopettaa tämä kausi. Saas nähdä intoutuuko tässä tekemään ison osan keväthuollostakin jo syksyllä talvea odotellessa.

Heippa Duo!

Uiva 2014 Lauttasaaressa

Uiva saapui taas meidän kotisatamaan ja viipyy siellä sunnuntai-iltaan saakka. Kyseessä on Suomen suurin kelluva venenäyttely, eli veneisiin pääsee tutustumaan niiden normaalissa elementissä - vedessä. Paikalla on tänäkin vuonna 20 uutta purkkaria ja 220 moottorivenettä plus lukemattomia alan kauppoja kojuineen. 13€ pääsylipusta ei ole paljon pyydetty kun pohtii tarjontaa.

Me käytiin Suvin kanssa ratsaamassa tarjonta jo torstaina. Siinä oli vapaa ilta, sääennuste näytti pelkkää aurinkoa (viikon yhtäjaksoisen sateen jälkeen) ja houkutti päästä iskemään parhaisiin tarjouksiin ensimmäisenä. Hyvä ajoitus, koska torstaina ei vielä ollut ruuhkasta tietoakaan ja pääsi vapaasti kiertelemään niin kaupoissa kuin veneissäkin.

Meinasi käydä taas perinteiset niin, ettei ehditä veneisiin lainkaan. Junnattiin kojulta kojulle kauppiaiden kanssa jutustellessa ja tavaraa ihmetellessä. Kolmen tunnin kierroksen päätteeksi mulla oli neuvoteltuna uusi venevakuutus Yacht Poolista ja purjeet Doylelta (ne ynnäilee parhaillaan tarjousta). Ostoskasseihin oli tarttunut vauvan pelastusliivit, Henry Lloydin spraytop (70% alennuksella), Fusionin venestereot ja jotain pienempää sälää.

Ei ehkä kauden muotiväriä, mutta pirun mukava yllä

Ehdittiin me lopulta käymään veneilläkin, joskin meinas mennä vähän juoksuksi. Oma kiinnostuksen kohde, 35-37 -jalkaiset purkkarit, loistivat harmittavasti poissaolollaan, mutta eipä tuonne tänä vuonna (vielä) mentykään venettä ostamaan. Pienempää löytyi, kuten Jon 33 ja Bavaria Easy 9.7, ja sitten selkeästi isompaa 38-45 jalkaista. Kierreltiin käytettävissä oleva aika noita isompia veneitä, ihastellen lisäjalkojen tuomaa avaruutta sisätiloissa. Aika usein noihin menee juuri niin monta matkustajaa kuin meidän purkkiinkin, mutta käyskentelytilaa on joka suuntaan enemmän. Ja se uuden veneen tuoksu - uutta huonekalua, maalia ja tekstiiliä - mikään ei kyllä herätä venekuumetta tehokkaammin.

Hyvä parinkymmenen purjeveneen kattaus

Tänä vuonna osattiin myös kiinnittää ihan eri tavalla huomiota kannen layouttiin, heloitukseen, rikiin ja yleensäkin teknisiin yksityiskohtiin. Jotain ideoita tuli siihenkin, miten meidän pappavenettä voisi tunata kansiheloituksen suhteen parempaan suuntaan. Toisaalta tuumattiin myös, että omat systeemit ovat monessa kohtaa toimivammat kuin monen uuden veneen heloitus (eli se miten köydet tuodaan istuinlaatikkoon ja vinsseille, ja etenkin kipparin ulottuville). Leveät rungot ja kaksi rattia ovat päivän sana, ja pitänee joskus siirtyä itsekin tälle vuosituhannelle.

Uiva on kyllä helposti Suomen parhaat venemessut. Alueella, veneissä ja liikkeissä mahtuu liikkumaan paljon paremmin kuin vene-messuilla messukeskuksessa. Pääsylipun hinta on kohtuullinen ja tarjoukset ovat syksystä johtuen parempia. Koepurjehduskin onnistunee viimeistään sunnuntai-iltana. Lisäksi purjeveneitä on moninkertainen määrä vene-messuihin verrattuna (keväällä taisi olla vain kuusi venettä). Tuntuu, että vaatettakin on enemmän tarjolla kuin keväällä, ja moninkertaisesti verrattuna esim. Turun venemessuihin (mikä oli todellinen pettymys viime vuonna). Kannattaa käydä tsekkaamassa Uiva ensi kesänä!

Bavarian ständi ja kolme venettä

Hoskilaisen vinkkelistä on näistä messuista vähän vaivaakin. Kaikki pohjoiset laiturit piti kolata tyhjäksi veneistä jo edellisenä tiistaina, meidän vene mukaan luettuna. Saatiin Duo HSK:n vierasvenelaituriin, mutta siinä se on ollut jumissa viikon päivät. Monet muut ovat joutuneet toimittamaan veneitään pidemmälle sillä ei ole kovin helppo löytää tilapäistä majoitusta 200+ veneelle. Onneksi on ollut niin sateinen viikko, ettei sitä olisi merelle halunnutkaan. Ensi vuonna koitetaan ajoittaa kesäloma niin, että ollaan tähän aikaan vesillä

Tasan vuosi purjehduksen aloituksesta

Se oli aika tarkalleen vuosi sitten kun astuttiin ensimmäistä kertaa ikinä purjeveneen kyytiin Purjehtija 1 -kurssin merkeissä. Ei ole vuosi mennyt laiskotellessa kun katsoo mitä kaikkia kursseja on käytynä ja kuinka paljon sitä on kehittynyt niin purjehtijana kuin purjeveneen huoltajanakin. Eikä laiskoteltu faijan kanssa nytkään sillä meillä oli vuorossa neljä päivää perämieskurssia.

Jos aloitetaan taas säästä, niin ei olisi hienompaa keliä voinut tarjoilla. Alla historiallinen 33 päivän helleputki, ja sama meno jatkui viikonlopun ylikin. Suojakertoimille oli taas käyttöä kun aurinko helotti suurimman osan aikaa pilvettömältä taivaalta ja päivän aikana ei juuri suojaan ehtinyt. Tuultakin riitti sopivat 3-7 m/s torstai-iltaa lukuunottamatta. Kaiken kaikkiaan ideaaliset olosuhteet purjehdukselle.

Ihan kivat puitteet

Mutta mitä perämieskurssilla tehdään?

Kurssi tähtää perämiestutkintoon ja antaa valmiudet itsenäiseen purjehdusharjoitteluun suotuisissa olosuhteissa. Kurssilla keskitytään purjehdustaidon kehittämisen sekä purjeveneen käsittelyyn eri tilanteissa.

Ookoo, kurssikuvauksesta ei ollut juurikaan apua, mutta eipä toisaalta spoilannut liikaa etukäteenkään. Ja hyvä niin, koska kurssi oli sopivasti täynnä erilaisia yllätyksiä. Enkä halua itsekään spoilata liikaa tulevilta perämiehiltä. Jokainen kurssi on myös varmasti kouluttajansa näköinen ja sovelletaan vallitseviin olosuhteisiin. Meidän onneksi (ja kauhuksi) kouluttajaksi osui Kesäpurjeen Jacke jota ei todellakaan kylmää järjestää päällikkö/perämieskurssilla vauhtia ja vaarallisia tilanteita Absolut 37:llaan ;-)

Torstain pläkä (eli tuuleton keli) hyödynnettiin erilaisten rantautumisten ja springiköysien käytön harjoitteluun. Springit ovat kiinnitysköysiä, joita käytetään vipuvarsina laituriin kiinnittyessä ja sieltä irtaantuessa. Oikein käytettynä noilla saadaan vene käännettyä kovaankin vastatuuleen, mutta touhu vaatii aika paljon ajatusta toimiakseen. Äärimmäisen hyödyllistä settiä ja oleellinen osa kaikkea veneilyä, etenkin haastavammissa tuuliolosuhteissa. Hyvä muutenkin harjoitella manöövereitä vähän haastavammalla veneillä. Oma vene vetolaitteella ja ohjausmoottoreilla kun tekee rantautumiset vähän turhankin helpoksi tissiposkeiluksi. Jonain päivänä sitä kuitenkin löytää itsensä jonkun vuokraveneen puikoista, ja silloin ei ole kouluttajaa vieressä pelastamassa vaurioilta.

Faija ratin takana

Perjantaista sunnuntaihin päästiin nauttimaan purjehduksesta kaikissa muodoissaan. Jokainen sai vuorollaan harjoitella miehistön komentamista, navigointia, ohjaamista tai kansigastina toimimista. Pääsääntöisesti ajettiin väylien ulkopuolella ja Absoluttia puikattiin kaikkiin rakoihin mihin normaalisti ei tulisi mieleenkään mennä. Tämän päälle kaikenlaista erikoistilannetta kuten "mobbia" (mies yli laidan), purjeilla rantautumista ja muuta pikkukivaa. Oman haasteensa toi itse kouluvenekin, sillä Absolut 37 on paitsi nopea myös aika tekninen ajettava. Joku voisi kehua kisakireäksi.

Seuraavaa casea pukkaa

Kaikki Kesäpurjeen kurssit ovat olleet hyviä, mutta tämä oli parhaudessaan ihan omaa luokkaansa. Merellä liikuttiin lähes jatkuvasti hieman oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta siellähän se kehityskin tunnetusti majailee. Lisäksi oli hieno havaita kuinka meidän viiden kurssilaisen ryhmä hitsautui todella upeasti yhteen. Sunnuntai oli jo niin sujuvaa purjehdusta casesta seuraavaan, ettei paremmasta enää väliä.

Summaten: ihan superkiinnostavat neljä päivää, ja parasta koulutusta tähän mennessä. Nyt on perheessä pari perämiestä, ja tästä on hyvä jatkaa elokuun lopulla starttaaviin pimeäpurjehduksiin (päällikkökurssin sisältöä). Vuoden päästä avomeritutkinto? ;-)