Showing posts with label vene-messut. Show all posts
Showing posts with label vene-messut. Show all posts

Friday, August 22, 2014

Uiva 2014 Lauttasaaressa

Uiva saapui taas meidän kotisatamaan ja viipyy siellä sunnuntai-iltaan saakka. Kyseessä on Suomen suurin kelluva venenäyttely, eli veneisiin pääsee tutustumaan niiden normaalissa elementissä - vedessä. Paikalla on tänäkin vuonna 20 uutta purkkaria ja 220 moottorivenettä plus lukemattomia alan kauppoja kojuineen. 13€ pääsylipusta ei ole paljon pyydetty kun pohtii tarjontaa.

Me käytiin Suvin kanssa ratsaamassa tarjonta jo torstaina. Siinä oli vapaa ilta, sääennuste näytti pelkkää aurinkoa (viikon yhtäjaksoisen sateen jälkeen) ja houkutti päästä iskemään parhaisiin tarjouksiin ensimmäisenä. Hyvä ajoitus, koska torstaina ei vielä ollut ruuhkasta tietoakaan ja pääsi vapaasti kiertelemään niin kaupoissa kuin veneissäkin.

Meinasi käydä taas perinteiset niin, ettei ehditä veneisiin lainkaan. Junnattiin kojulta kojulle kauppiaiden kanssa jutustellessa ja tavaraa ihmetellessä. Kolmen tunnin kierroksen päätteeksi mulla oli neuvoteltuna uusi venevakuutus Yacht Poolista ja purjeet Doylelta (ne ynnäilee parhaillaan tarjousta). Ostoskasseihin oli tarttunut vauvan pelastusliivit, Henry Lloydin spraytop (70% alennuksella), Fusionin venestereot ja jotain pienempää sälää.

Ei ehkä kauden muotiväriä, mutta pirun mukava yllä
Ehdittiin me lopulta käymään veneilläkin, joskin meinas mennä vähän juoksuksi. Oma kiinnostuksen kohde, 35-37 -jalkaiset purkkarit, loistivat harmittavasti poissaolollaan, mutta eipä tuonne tänä vuonna (vielä) mentykään venettä ostamaan. Pienempää löytyi, kuten Jon 33 ja Bavaria Easy 9.7, ja sitten selkeästi isompaa 38-45 jalkaista. Kierreltiin käytettävissä oleva aika noita isompia veneitä, ihastellen lisäjalkojen tuomaa avaruutta sisätiloissa. Aika usein noihin menee juuri niin monta matkustajaa kuin meidän purkkiinkin, mutta käyskentelytilaa on joka suuntaan enemmän. Ja se uuden veneen tuoksu - uutta huonekalua, maalia ja tekstiiliä - mikään ei kyllä herätä venekuumetta tehokkaammin.

Hyvä parinkymmenen purjeveneen kattaus
Tänä vuonna osattiin myös kiinnittää ihan eri tavalla huomiota kannen layouttiin, heloitukseen, rikiin ja yleensäkin teknisiin yksityiskohtiin. Jotain ideoita tuli siihenkin, miten meidän pappavenettä voisi tunata kansiheloituksen suhteen parempaan suuntaan. Toisaalta tuumattiin myös, että omat systeemit ovat monessa kohtaa toimivammat kuin monen uuden veneen heloitus (eli se miten köydet tuodaan istuinlaatikkoon ja vinsseille, ja etenkin kipparin ulottuville). Leveät rungot ja kaksi rattia ovat päivän sana, ja pitänee joskus siirtyä itsekin tälle vuosituhannelle.


Uiva on kyllä helposti Suomen parhaat venemessut. Alueella, veneissä ja liikkeissä mahtuu liikkumaan paljon paremmin kuin vene-messuilla messukeskuksessa. Pääsylipun hinta on kohtuullinen ja tarjoukset ovat syksystä johtuen parempia. Koepurjehduskin onnistunee viimeistään sunnuntai-iltana. Lisäksi purjeveneitä on moninkertainen määrä vene-messuihin verrattuna (keväällä taisi olla vain kuusi venettä). Tuntuu, että vaatettakin on enemmän tarjolla kuin keväällä, ja moninkertaisesti verrattuna esim. Turun venemessuihin (mikä oli todellinen pettymys viime vuonna). Kannattaa käydä tsekkaamassa Uiva ensi kesänä!
Bavarian ständi ja kolme venettä
Hoskilaisen vinkkelistä on näistä messuista vähän vaivaakin. Kaikki pohjoiset laiturit piti kolata tyhjäksi veneistä jo edellisenä tiistaina, meidän vene mukaan luettuna. Saatiin Duo HSK:n vierasvenelaituriin, mutta siinä se on ollut jumissa viikon päivät. Monet muut ovat joutuneet toimittamaan veneitään pidemmälle sillä ei ole kovin helppo löytää tilapäistä majoitusta 200+ veneelle. Onneksi on ollut niin sateinen viikko, ettei sitä olisi merelle halunnutkaan. Ensi vuonna koitetaan ajoittaa kesäloma niin, että ollaan tähän aikaan vesillä

Saturday, March 15, 2014

Saapuu taka-taka-taka-taka-taka-takatalvi

Etuovella taivasta kohti puskevia heiniä katsellessa ehti jo melkein alkaa stressaamaan veneellä odottavia kevättoimia, mutta onneksi luontoäiti tipautti tänään taivaalta vähän lisäaikaa. Viikolla elohopea lähenteli jo viittätoista astetta ja tiimiristeilyllä Tallinnaan iski ensimmäinen kunnon polte päästä seilaamaan, tai siis ainakin opettelemaan sitä itseään.


Joo, ei mitään kiirettä...
Veneellä sitä tekemistä riittääkin. Pitäisi paikata kaikki naarmut gelcoatista, kiillottaa ja vahata maalipinta, maalata uudet "myrkkymaalit" vesirajan alle, vaihtaa korroosiolta suojaavat anodit ja tsiljoona muuta pientä juttua. Vahatessa tulee ehkä pari kertaa kirottua, etteikö joku alta kolkytjalkanen olis riittänyt näin alkuun. Sisäpuolellakin odottaa vielä moottorin keväthuolto, kölipulttien hapertuneiden mutterien vaihtaminen ja hieman isompana projektina sisäkaton vanerien ja vinyylien (valkoinen keinonahka) uusiminen.

Nälkä kasvaa syödessä ja taidan samalla uusia vähän kajuutan valaistusta. Samallahan sitä uusisi johdotuksen ja sitten kannattaisi jo päivittää sähkökeskuskin... Veneen uusi sähkösuunnitelma pääsikin jo syntymään talven pimeinä tunteina, mutta ehkä jätän tuon projektin suosiolla syksylle tai seuraavaan talveen. Ei kaikkea kerralla. Siinä sitä vasta vesillelaskun aikaan ihmeissään oltaisiinkin kun sulakkeet paukkuu, kukaan ei osaa rikata mastoa ja moottorikin jättää starttaamatta. No kirjallisuuden puutteeseen nämä projektit eivät ainakaan kaadu.


Ylin kirja on vaatimattomasta ulkoasustaan ja 10€ hinnasta huolimatta ihan paras löytö.
Veneen huolto ja kunnostus, Art House, ISBN 951-884-384-8
Mitäs muuta? Käytiin porukalla Vene-messuilla helmikuussa. Itsellä oli edellisestä kerrasta vierähtäny noin 20 vuotta. Edelleen iso tapahtuma, mitä nyt purjeveneiden edustus jää nykyään kovin vaatimattomaksi satojen moottoriveneiden keskellä. Sitä tietysti saa mitä tilaa, sillä viime vuoden tilastot kertovat 3700 myydystä moottoriveneestä kun vastaava luku purkkareille oli 52. Kävimme tutustumassa moniin veneisiin, mutta mitään poltetta hankkimiseen ei ollut kun nykyiselläkään ei ole purjehdittu omin päin metrin vertaa. Jotain varusteita löydettiin edullisesti, kuten Aiglen Gore-tex saappaat Suville ja faijalle. Nyt meillä on koko perheellä samanlaiset, söpöä!

Kuin kaksi marjaa
Kävin myös maaliskuun lopulla viimein suorittamassa SRC-tutkinnon, eli tuttavallisemmin veneilijän radiopätevyyden. Olin jotenkin etukäteen ymmärtänyt, että  tentissä olisi sekä kirjallinen että suullinen osuus, ja tankkasin sen takia paniikinomaisesti protokollan mukaisia mayday-mantroja. Oikeasti Viestintäviraston tentissä on ainoastaan tunnin mittainen teoriakertaus ja sen jälkeen kaksiosainen kirjallinen tentti. Ei mikään mahdoton rasti, mutta kyllä tuonne lukea tarvitsee ja kurssia suosittelen edelleen. Tentistä melkein täydet pisteet ja palkinnoksi Viestintävirastolta SRC-ajokortti ja Suvilta hieno kannettava Lowrance Link-2 VHF-puhelin gepsulla ja kaikilla muilla herkuilla. Über!

Pääsin kuivaharjoittelemaan Distress-napin käyttöä...
Ja jotteivat jäsenyydet loppuisi kesken, menin vielä liittymään Kesäpursiseuraankin. Oma pursiseura Helsingfors Segelklubb, tuttavallisemmin Hoski, kun ei ole Suomen navigaatioliiton jäsen. En tiedä onko tuolla muuta merkitystä kuin yksi viiri lisää veneeseen ja mahdollisuus tilata diplomeita Navigaatioliiton tutkinnoista, mutta eiköhän se ensi kesän aikana selviä. Todennäköisesti ainakin jotain koulutus- tai yhteistoimintaa tiedossa. Faija meinasi ratkaista saman ongelman liittymällä työnantajansa kautta Nesteen Venekerhoon Porvoossa.

Saaristolaivurin pitää osata myös lukea vaikeita fontteja
Nyt ei muuta kuin katse kohti ensi viikonloppuna starttaavaa Rannikkolaivurikurssia.