Veneen nouto, ja muuta toukokuun settiä

Tuulta, vettä ja kylmää on taas riittänyt riesaksi asti. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin lunta ei sentään ole stadissa nähty enää huhtikuun jälkeen. Tuntuu, että näissä olosuhteissa on purjehduskin jäänyt kokonaan unohduksiin. Vaan Suunnon kalenteri kertoo ihan muuta tarinaa:

Huhti-toukokuu: 11 sessiota, 49,5h ja 253M (469km)

Nyt huhti-toukokuussa tuli näköjään 11 sessiota joiden kesto liki 50 tuntia ja matkaakin kertyi 253M (469km). Tuo on itseasiassa todella paljon kun vertaa vaikka viime toukokuun 8 purjehdukseen ja surkeahkoon 100M saldoon. Omalla Duolla näistä ei ole ajettu kuin pari lenkkiä, loput ovat kaikki kisaveneellä vedettyjä siirtopurjehduksia, keskiviikkotreenejä ja viikonloppujen ratakisoja. No palataan noihin hieman myöhemmin.

Jos Suvilta kysyy, niin purjehdus on tainnut viedä multa kaiken töiltä liikenevän ajan. Huhtikuun loppu oli todella intensiivistä viimeistelyä telakalla kun vene piti saada vesillelaskukuntoon Wapuksi. Vielä viikkoa aikaisemmin mulla oli sähköpanelit kytkemättä, kyljet maalaamatta ja kaikki mastotyöt tekemättä. Jotenkin noista selvittiin painamalla pitkää päivää ja välillä kavereitakin työllistäen. Bemarikin taisi kerätä kevään aikana reilut 2000 km Helsingin ja Loviisan väliä. Ja kotona vihjailtiin jotain ihmeellistä veneen tärkeydestä verrattuna kaikkeen muuhun.

Tuli hankittua asialliset rensselit maalaukseen. Tuolla maskilla selviää vaikka
Zombie-invaasiosta

Teetätin telakan väellä ohjausmoottoreiden putkien laminoinnin myös
rungon ulkopuolelta. Tuossa oli ennen sauma, joka imi pikkuhiljaa
vettä sisäänsä. Tekivät kerta kaikkiaan loistavaa laatua, molemmat putket!

Duo Haku loviistasta. Vesillelasku tapahtui viimein (oikeastaan "jo", sillä taisi ehtiä kolmantena purjeveneenä veteen) Wappuaaton aamuna. Piti mennä jo päivää aikaisemmin, mutta kova tuuli ja kaatosade olisivat olleet turhan kova rasite niin veneelle kuin telakan väellekin. Olin itse tikkana paikalla seitsemältä aamulla ja opiskelin mastonnostoon liittyvät proseduurit. Siinä ehti myös hyvin rikata maston ja asentaa kaikki köydet valmiiksi ennen kuin gastit saapuivat puolen päivän jälkeen. Kivana yllärinä myös Suvi teki aamun aikana päätöksen lähteä mukaan Siljan kanssa.

Maston pystytystä ja vene purjeita vaille valmiina

Silja lensi taas, vaikka purjehtia piti. Päällä aika monta kerrosta villaa, kun
ympäröivä nolla-asteinen vesi piti olosuhteet varsin viileänä

Noutoreissu itsessään noudatti aika samaa kaavaa kuin edellisenäkin vuonna. Ensi kupattiin Loviisassa niin pitkälle iltapäivään, ettei purjehdus ollut enää vaihtoehto jos halusi ehtiä valoisaan aikaan Risholmeniin yöksi. Ei sinällään suuri menetys kapeilla sisäväylillä, mutta olisihan se ollut upea katsastaa Doylen aamulla toimittamat uudet purjeet. Reissu oli muutoin yllättävän aurinkoinen ja lämmin Wapuksi. Risholmeniin päästiin ilman suurempia tapahtumia, ja oltiin jälleen kerran ainoa vene wappuna liikkeellä. Mikäs siinä kun sai rantasaunan ja tuvan käyttöön koko illaksi.

Luottaisitko tämän Wappulaivurin kartanlukuun?

Wappupäivänä puolestaan puhalsi joku 12 m/s lounaasta. Tuuli kääntyi ja nousi äkisti yön aikana johonkin 10 m/s lukemiin ja jouduttiin neljän aikaan siirtämään venettä toiselle puolelle laituria. Tuumattiin samalla aamun valjetessa, että mitä sitä enää yrittää nukkua moisessa ryskeessä kun sääkin lupaa vain entistä huonompaa loppupäiväksi. Vedettiin pikainen aamupala ja lähdettiin Sebastianin kanssa painamaan kohti Lauttasaarta. Muut saivat jatkaa vielä untenmailla sen minkä tuossa keinutuksessa pystyivät. Purjeiden koeajo jäi taas unelmaksi vain ja merisairauskin meinasi vaivata miehistöä, mutta hyvin selvittiin noin klo 11 Hoskille kotisatamaan. Muut pääsivät huoltamaan itseään kun itse taas hyppäsin samoilla silmillä bussilla Kamppiin ja siitä Kotkan pikavuorolla Loviisaan autoa hakemaan. Melkoinen päivä ja melkein teki mieli laittaa taas vene myyntiin.

s/y Nemo (Beneteau First 36.7)

Nemon haku Tammisaaresta. Yksi yö lepiä, ja Suvi sai taas heittää mut heti aamusta Tammisaareen. Vuorossa Nemon haku Pohjankurun telakalta, ja omaa kaveripiiriä tuli taas hyödynnettyä yhden Juhanin verran gastivalinnoissa. Rikaus meni jo rutiinilla, ja matkaan päästiin alati harmaantuvassa kelissä. Tammisaaren sillalla tuli jo kissoja ja koiria taivaalta ja tuulti taantui nollalukemiin, joten taas meni koneella puksutteluksi. Kaikkien onneksi ja suureksi ilon aiheeksi meidän kippari oli järjestänyt meille saunan ja laituripaikan Strömsöstä. Odotettiin jotain ihan kivaa, mutta rantahuvilan upeat puitteet ja saaristolaisherkuista notkuvat pöydät olivat vähän eri elintasoa kuin mihin itseä on totutettu. Jonain päivänä... :-)

Kyllä näissä puitteissa kelpasi saunoa ja herkutella

Sunnuntaina päästiin viimein itse asiaan, eli purjehdukseen. Aurinko paistoi koko päivän ja sopiva sivumyötäinen joudutti meidän Helsinkiin yllättävänkin nopeasti. Päästiin ajamaan spinnulla suurin osa matkasta, mikä olikin oikein hyvää treeniä pitkän talven jälkeen. Ja nopeus heilui 8 solmun molemmin puolin vaikka tuulta ei juuri 6-7 m/s enempää löytynyt. Kerrassaan upea päivä, ja taas voi nostaa hattua tuon veneen suorituskyvylle.

Sais hyvin aurinkoa jos ei olis täyttä sotisopaa päällä

Nemoilut ja kisailut veivätkin lopun toukokuuta. Milloin laitettiin venettä kisakuntoon, milloin käytiin ajamassa lenkkiä Helsingin edustalla. Eka kisaviikonloppu ajettiin toukokuun puolessa välissä ja saatiin veneelle mukaan hollantilaisvahvistus taktikoksi. Kisat menivät ihan ookoo siinä mielessä ettei oltu viimeisiä missään lähdössä, mutta startit tuppasivat menemään päin honkia ja ylämerkkikin taidettiin sössiä useammin kuin onnistuttiin. Pistetään taktikon ja ruorimiehen keskinäisen totuttelun piikkiin. Ison skuutissahan vika ei siis missään nimessä ollut missään vaiheessa ;-)

Ei vaiskaan. Opin molempien kisaviikonloppujen aikana enemmän purjeiden säädöstä kuin koko aikaisemmassa elämässä yhteensä. Nopeudesta saa välittömästi palautetta kun rinnalla on melkein identtisiä ykstyyppiveneitä kisaamassa. Jos meinaa jäädä jälkeen niin jotain pitäisi keksiä ja vähän äkkiä. Ja kelin puolestakin nähtiin koko kirjo nollasta yli kymmeneen metriin sekunnissa. Kaksi täydellisen erilaista tilannetta purjeiden säädön kannalta. Pakko vähän myös nostaa taas painoja, että jaksaa skuutata läpi koko kisaviikonlopun - muuten ottaa ohraleipä jos sattuu kovempaa keliä koko päiväksi. Kokonaisuudessaan tuntui, että purjeen säädötkin alkoivat löytymään jälkimmäisenä kisaviikonloppuna. Ei ainakaan enää hävitty vauhdissa yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Kaikenkaikkiaan upeaa touhua ja ah-niin-erilaista kuin oma retkipurjehdus. Onneksi tuli lähdettyä mukaan, ja ainakaan vielä ei kukaan ole heivannut veke ison skuutista. Kavereista myös Sebastian ja Juhani ovat olleet aktiivisesti mukana Nemolla.

Jälleen yksi toukokuun harmaa päivä. Ekoja treenejä

Spinnu ylhäällä ja yli ysi lasissa.

Muuta loppukevään purjehdussettiä:

• Kävin Vuokraveneen kuljettajan ja Veneilijän ensiapukurssin Kesäpurjeella
• Ilmoittauduin Abregon päällikkökurssille. Senkin teoriapäivä täytti yhden lauantain
• Suoritin avomerilaivurin tentin. Pisteet jäivät kuulemma puolen pisteen päähän maksimeista ja siten sai heittää hyvästit vuotuiselle avomerilaivurin kiertopalkinnolle. "Ihan hyvin" kuitenkin
• Jatkettiin Duon laittamista Lauttasaaren laiturissa. Alkaa pikkuhiljaa olemaan valmis kesän retkille.

Tästä se kesä alkaa! Saas nähdä miten pärjätään pienen kanssa.

Silja opetteli rikaamaan jo kahdeksankuisena