Showing posts with label kilpapurjehdus. Show all posts
Showing posts with label kilpapurjehdus. Show all posts

Sunday, June 7, 2015

Veneen nouto, ja muuta toukokuun settiä

Tuulta, vettä ja kylmää on taas riittänyt riesaksi asti. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin lunta ei sentään ole stadissa nähty enää huhtikuun jälkeen. Tuntuu, että näissä olosuhteissa on purjehduskin jäänyt kokonaan unohduksiin. Vaan Suunnon kalenteri kertoo ihan muuta tarinaa:

Huhti-toukokuu: 11 sessiota, 49,5h ja 253M (469km)
Nyt huhti-toukokuussa tuli näköjään 11 sessiota joiden kesto liki 50 tuntia ja matkaakin kertyi 253M (469km). Tuo on itseasiassa todella paljon kun vertaa vaikka viime toukokuun 8 purjehdukseen ja surkeahkoon 100M saldoon. Omalla Duolla näistä ei ole ajettu kuin pari lenkkiä, loput ovat kaikki kisaveneellä vedettyjä siirtopurjehduksia, keskiviikkotreenejä ja viikonloppujen ratakisoja. No palataan noihin hieman myöhemmin.

Jos Suvilta kysyy, niin purjehdus on tainnut viedä multa kaiken töiltä liikenevän ajan. Huhtikuun loppu oli todella intensiivistä viimeistelyä telakalla kun vene piti saada vesillelaskukuntoon Wapuksi. Vielä viikkoa aikaisemmin mulla oli sähköpanelit kytkemättä, kyljet maalaamatta ja kaikki mastotyöt tekemättä. Jotenkin noista selvittiin painamalla pitkää päivää ja välillä kavereitakin työllistäen. Bemarikin taisi kerätä kevään aikana reilut 2000 km Helsingin ja Loviisan väliä. Ja kotona vihjailtiin jotain ihmeellistä veneen tärkeydestä verrattuna kaikkeen muuhun.

Tuli hankittua asialliset rensselit maalaukseen. Tuolla maskilla selviää vaikka
Zombie-invaasiosta
Teetätin telakan väellä ohjausmoottoreiden putkien laminoinnin myös
rungon ulkopuolelta. Tuossa oli ennen sauma, joka imi pikkuhiljaa
vettä sisäänsä. Tekivät kerta kaikkiaan loistavaa laatua, molemmat putket!

Duo Haku loviistasta. Vesillelasku tapahtui viimein (oikeastaan "jo", sillä taisi ehtiä kolmantena purjeveneenä veteen) Wappuaaton aamuna. Piti mennä jo päivää aikaisemmin, mutta kova tuuli ja kaatosade olisivat olleet turhan kova rasite niin veneelle kuin telakan väellekin. Olin itse tikkana paikalla seitsemältä aamulla ja opiskelin mastonnostoon liittyvät proseduurit. Siinä ehti myös hyvin rikata maston ja asentaa kaikki köydet valmiiksi ennen kuin gastit saapuivat puolen päivän jälkeen. Kivana yllärinä myös Suvi teki aamun aikana päätöksen lähteä mukaan Siljan kanssa.

Maston pystytystä ja vene purjeita vaille valmiina

Silja lensi taas, vaikka purjehtia piti. Päällä aika monta kerrosta villaa, kun
ympäröivä nolla-asteinen vesi piti olosuhteet varsin viileänä

Noutoreissu itsessään noudatti aika samaa kaavaa kuin edellisenäkin vuonna. Ensi kupattiin Loviisassa niin pitkälle iltapäivään, ettei purjehdus ollut enää vaihtoehto jos halusi ehtiä valoisaan aikaan Risholmeniin yöksi. Ei sinällään suuri menetys kapeilla sisäväylillä, mutta olisihan se ollut upea katsastaa Doylen aamulla toimittamat uudet purjeet. Reissu oli muutoin yllättävän aurinkoinen ja lämmin Wapuksi. Risholmeniin päästiin ilman suurempia tapahtumia, ja oltiin jälleen kerran ainoa vene wappuna liikkeellä. Mikäs siinä kun sai rantasaunan ja tuvan käyttöön koko illaksi.

Luottaisitko tämän Wappulaivurin kartanlukuun?
Wappupäivänä puolestaan puhalsi joku 12 m/s lounaasta. Tuuli kääntyi ja nousi äkisti yön aikana johonkin 10 m/s lukemiin ja jouduttiin neljän aikaan siirtämään venettä toiselle puolelle laituria. Tuumattiin samalla aamun valjetessa, että mitä sitä enää yrittää nukkua moisessa ryskeessä kun sääkin lupaa vain entistä huonompaa loppupäiväksi. Vedettiin pikainen aamupala ja lähdettiin Sebastianin kanssa painamaan kohti Lauttasaarta. Muut saivat jatkaa vielä untenmailla sen minkä tuossa keinutuksessa pystyivät. Purjeiden koeajo jäi taas unelmaksi vain ja merisairauskin meinasi vaivata miehistöä, mutta hyvin selvittiin noin klo 11 Hoskille kotisatamaan. Muut pääsivät huoltamaan itseään kun itse taas hyppäsin samoilla silmillä bussilla Kamppiin ja siitä Kotkan pikavuorolla Loviisaan autoa hakemaan. Melkoinen päivä ja melkein teki mieli laittaa taas vene myyntiin.

s/y Nemo (Beneteau First 36.7)

Nemon haku Tammisaaresta. Yksi yö lepiä, ja Suvi sai taas heittää mut heti aamusta Tammisaareen. Vuorossa Nemon haku Pohjankurun telakalta, ja omaa kaveripiiriä tuli taas hyödynnettyä yhden Juhanin verran gastivalinnoissa. Rikaus meni jo rutiinilla, ja matkaan päästiin alati harmaantuvassa kelissä. Tammisaaren sillalla tuli jo kissoja ja koiria taivaalta ja tuulti taantui nollalukemiin, joten taas meni koneella puksutteluksi. Kaikkien onneksi ja suureksi ilon aiheeksi meidän kippari oli järjestänyt meille saunan ja laituripaikan Strömsöstä. Odotettiin jotain ihan kivaa, mutta rantahuvilan upeat puitteet ja saaristolaisherkuista notkuvat pöydät olivat vähän eri elintasoa kuin mihin itseä on totutettu. Jonain päivänä... :-)

Kyllä näissä puitteissa kelpasi saunoa ja herkutella
Sunnuntaina päästiin viimein itse asiaan, eli purjehdukseen. Aurinko paistoi koko päivän ja sopiva sivumyötäinen joudutti meidän Helsinkiin yllättävänkin nopeasti. Päästiin ajamaan spinnulla suurin osa matkasta, mikä olikin oikein hyvää treeniä pitkän talven jälkeen. Ja nopeus heilui 8 solmun molemmin puolin vaikka tuulta ei juuri 6-7 m/s enempää löytynyt. Kerrassaan upea päivä, ja taas voi nostaa hattua tuon veneen suorituskyvylle.

Sais hyvin aurinkoa jos ei olis täyttä sotisopaa päällä

Nemoilut ja kisailut veivätkin lopun toukokuuta. Milloin laitettiin venettä kisakuntoon, milloin käytiin ajamassa lenkkiä Helsingin edustalla. Eka kisaviikonloppu ajettiin toukokuun puolessa välissä ja saatiin veneelle mukaan hollantilaisvahvistus taktikoksi. Kisat menivät ihan ookoo siinä mielessä ettei oltu viimeisiä missään lähdössä, mutta startit tuppasivat menemään päin honkia ja ylämerkkikin taidettiin sössiä useammin kuin onnistuttiin. Pistetään taktikon ja ruorimiehen keskinäisen totuttelun piikkiin. Ison skuutissahan vika ei siis missään nimessä ollut missään vaiheessa ;-)

Ei vaiskaan. Opin molempien kisaviikonloppujen aikana enemmän purjeiden säädöstä kuin koko aikaisemmassa elämässä yhteensä. Nopeudesta saa välittömästi palautetta kun rinnalla on melkein identtisiä ykstyyppiveneitä kisaamassa. Jos meinaa jäädä jälkeen niin jotain pitäisi keksiä ja vähän äkkiä. Ja kelin puolestakin nähtiin koko kirjo nollasta yli kymmeneen metriin sekunnissa. Kaksi täydellisen erilaista tilannetta purjeiden säädön kannalta. Pakko vähän myös nostaa taas painoja, että jaksaa skuutata läpi koko kisaviikonlopun - muuten ottaa ohraleipä jos sattuu kovempaa keliä koko päiväksi. Kokonaisuudessaan tuntui, että purjeen säädötkin alkoivat löytymään jälkimmäisenä kisaviikonloppuna. Ei ainakaan enää hävitty vauhdissa yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Kaikenkaikkiaan upeaa touhua ja ah-niin-erilaista kuin oma retkipurjehdus. Onneksi tuli lähdettyä mukaan, ja ainakaan vielä ei kukaan ole heivannut veke ison skuutista. Kavereista myös Sebastian ja Juhani ovat olleet aktiivisesti mukana Nemolla.

Jälleen yksi toukokuun harmaa päivä. Ekoja treenejä
Spinnu ylhäällä ja yli ysi lasissa.

Muuta loppukevään purjehdussettiä:
  • Kävin Vuokraveneen kuljettajan ja Veneilijän ensiapukurssin Kesäpurjeella
  • Ilmoittauduin Abregon päällikkökurssille. Senkin teoriapäivä täytti yhden lauantain
  • Suoritin avomerilaivurin tentin. Pisteet jäivät kuulemma puolen pisteen päähän maksimeista ja siten sai heittää hyvästit vuotuiselle avomerilaivurin kiertopalkinnolle. "Ihan hyvin" kuitenkin
  • Jatkettiin Duon laittamista Lauttasaaren laiturissa. Alkaa pikkuhiljaa olemaan valmis kesän retkille.
Tästä se kesä alkaa! Saas nähdä miten pärjätään pienen kanssa.

Silja opetteli rikaamaan jo kahdeksankuisena

Saturday, March 14, 2015

Ensimmäinen purjevene bongattu!

Enpä olisi tätä muutama viikko sitten uskonut, mutta Hoskin laiturissa oli tänään ensimmäinen First 31.7 parkissa. Eihän vielä ole edes maaliskuun puoliväli! No meri on ollut täällä etelässä sulana jo toista viikkoa ja mitään äkkinäistä kylmenemistä ei ole näköpiirissä, joten mikä nottei. Omassa veneessä vaan on enemmän osaa irti kuin paikallaan, joten vesillelaskuun taitaa mennä vielä tovi jos toinenkin. Tai no, kuka sitä sisäverhoilua tai sähköjä mihinkään tarvitsee kun on purjeet ja auringonpaistetta ;-)

Lauttasaari 14.3.2015 - lämpimämpää kuin viime juhannuksena!
Kiire tässä siis tulee, se on varma. Ja tasaista kiirettä on pitänyt koko talven ajan niin veneilyn kuin kaiken muunkin parissa. On työt ja harrastukset, ja uuden gastin kouluttaminenkin on vienyt oman aikansa. Rouvalla puolestaan taitaa olla päivisin vähän liikaakin aikaa käsissään kun yhtenä päivänä oli pöydällä lista kaupungin hienoimmista omakotitaloista ja oma kämppä päätyi vauhdilla myyntiin (*vinkvink*). Viimeiset viikonloput ovatkin menneet tehokkaasti omia näyttöjä pakoillessa ja muiden jalkalistoja potkiskellessa. Todettakoon vielä, ettei mulle tarvinnut kovin kauaa tätä omakotitaloprojektia myydä. Sen verran paljon nuo polkupyörät ja purjehduskamat vievät tilaa, että lisäneliöille on tilausta. Ja nyt voi perustella kolmen auton autotallit niin, että "hei, tänne sais hyvin purjeet kuivumaan!".

Kerroin tarinaa viimekesän purjehduksista
Koulun puolesta avomerilaivuri jatkuu vielä huhtikuulle asti. Parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä ihan oikeasti mittailemaan sekstantilla taivaankappaleita. Teoria- ja laskentapuoli tuntuu palalta kakkua, mutta saas nähdä onnistuuko paikannus ihan oikeiden taivaankappaleiden avulla - etenkään keinuvassa veneessä. Tammikuulla ehdin suorittamaan myös CEVNI-tutkinnon. Tuosta sai yhden i-kirjaimen lisää ajokorttiin, eli nyt voi painella veneellä menemään myös Euroopan sisävesillä ja kanavissa. Ei mikään uroteko, sillä teoriakurssi kesti vajaat viisi tuntia ja tentti meni heittämällä läpi rasti ruutuun -peritaatteella.

CEVNI on nähty, viekää pois!
S/y Nemo kisapurjehdusprojekti on sekin työllistänyt muutaman päivän verran. Syksyllä käytiin jo asentamassa telakalla flickeri mastoon (pitää takaharusta hieman loitommalla mastosta ja helpottaa ison purjeen puolenvaihtoa) ja tekemässä muutama muukin pikkuremontti. Teoriailtamia on pidetty kolme kertaa, joista kahdella jälkimmäisellä kerralla meillä on ollut ilo nauttia Doyle Sailsin Mattin luonnoista. Lisäksi First 36.7 liitto on järjestänyt pari luokkakokousta. Viimeksi tänään meillä oli kokenut purjehdustuomari Arto Sjöholm kertaamassa ratakisojen sääntöjä. Meriteiden yleiset väistämissäännöt ovat hyvin helpot oppia ja sisäistää, mutta kisapurjehdus on kyllä ihan oma tieteenlajinsa. Insinöörikin tippuu kärryiltä siinä vaiheessa kun yksittäinen erikoistilanne ketjuttaa puolen tusinaa eri pykälää samanaikaisesti voimaan.

Matt kertaa meidän supersalaiset pelikuviot
Doylesta puheenollen Matt soitteli, että Duon uudet purjeetkin ovat nyt valmiina. Ensi kesänä ei armoa jaeta kun meidän pappavene päästelee menemään triradiaalileikatuilla laminaattipurjeilla. Siinä tulee henkisesti disintegroitumaan yksi jos toinenkin modernimman perhe-cruiserin pilotti. Mwhah! Ostin samaan syssyyn Mattilta uudet reiviköydet, stack-packin ja keulapurjeen suojuksen. Saas nähdä mitä kaikkea onnistuu vielä myymään tuohon päälle. Vielä kun Kaarlo vaihtaisi Nemoon uudet dyneema-nostimet, niin kinuaisin itselleni vanhat Duoon. Muista hankinnoista mainittakoon, että uudet levangin osat saapuivat helmikuussa Australiasta. Uudempaa ja hienompaakin olisi ollut tarjolla, jopa edullisempaan hintaan, mutta jotenkin ei innostanut lähteä vaihtamaan vanhaa levangin kiskoa (kaarelle taivutettu alumiiniprofiili ja 30 pulttia kannen läpi...). Tästä tulee just hyvä.

Ronstanin uusi levangin vaunu ja päätykappaleet rapulukkoineen. Lisärissojen vaatimien
tuumakierteisten haponkestävien pulttien löytäminen Suomesta oli pienoinen pähkinä...
Mitäs muuta? Telakalla olen kerennyt käymään talven aikana neljä kertaa. Lähinnä isompien myrskyjen jälkeen toteamassa, että kaikki on edelleen hyvin. Tuomo Lempisen telakka Loviisassa on niin suojaisessa paikassa, että mun Hongkongin 79€ kevytpeite on edelleen aika iskemättömässä kunnossa. Akkujakin on tullut latailtua just sen verran, ettei jännite ole päässyt kyykkäämään alle 12 voltin. Kosteudenkeräimet vaihdoin viimeksi, mutta siinäpä nuo tekemiset ovat olleet. Jos nämä kelit jatkuvat, niin seuraava viikonloppu on pyhitetty veneen huollolle. Jos vaikka pystyisi aikaistamaan toukokuulle ajastettua vesillelaskua :-)

Gran Canariallakin oli suht jees olosuhteen purjehdukselle

Monday, November 17, 2014

Nemoa etsimässä

Tässä syksyn aikana on tullut kaikessa hiljaisuudessa viriteltyä vähän kisaprojektiakin. Oma kokemus ja purjehtiva kaveripiiri eivät ihan (vielä) riitä oman kisamiehistön pyörittämiseen, mutta keväästä asti on hautunut ajatus liittyä gastiksi johonkin valmiiseen kisamiehistöön. Kesällä en saanut tikkua ristiin asian suhteen kun oli mukamas niin kiire omankin veneen kanssa, enkä olisi varmaan aktivoitunut syksylläkään ellei olisi tullut asiasta puhetta Doylen purjeseppien kanssa. Kävi ilmi, että First 36.7 laivueessa Nemo saattaisi kaivata yhtä tai kahta gastia vakituiseen kisamiehistöönsä, ja sillä tiellä nyt ollaan.

Aloitetaan veneestä: First on Beneteaun erittäin suosittu racer-cruiser mallisto, joilla ajetaan paljon ns. yksityyppiluokan kisoja. Suomessakin First 31.7 ja First 36.7 ovat saavuttaneet kriittisen massan ja molemmilla ajaetaan omasta luokkamestaruudesta. Vastaavia veneitä löytyy muiltakin, kuten X-Yachtsin X-35. Näiden suunnitelun lähtökohta on herkullinen: tehdään nopea kisavene unohtamatta perhepurjehduksen vaatimia mukavuuksia kuten mukavia asuintiloja, oikeaa keittiötä ja lämmintä vettä. Hinnatkin ovat tyypillisesti sieltä edullisemmasta päästä. Näitä isompia veneitä saa käytettynä noin 100k€ hintaan, ja mukana tulee usein tolkuton läjä enemmän ja vähemmän ajettuja kisapurjeita.

First 36.7 Nemo
Tuosta First 36.7:sta on jotenkin muodostunut oma henkkoht suosikkini. Vene on erittäin komea ilmestys satamassa, ja jotenkin käytännöllisemmän oloinen kuin pahin kilpailijansa X-35. Myös pikkusisko First 31.7 on erittäin kaunis vene, mutta pinnaohjaus saa aikaan jonkun allergisen reaktion meikäläisessä. Väliin on pari vuotta sitten ilmestynyt myös First 35, mutta noita on jälkimarkkinoilla huomattavasti huonommin tarjolla. Summa summarum: First 36.7 on se vene, mitä olen vakavasti harkinnut itsellenikin, ja se on aivan erinomainen syy liittyä nimenomaan First 36.7 fleettiin kokemusta hakemaan.

Syyskuussa kisakausi oli jo sen verran ehtoopuolella, että kummoisiin urotekoihin ei enää taivuttu. Kävin skuuttaamassa isopurjetta parissa keskiviikkotreenissä, mutta jouduin skippaamaan viimeisen kisan kun Suvilla oli laskettu aika samana viikonloppuna. Sebastiankin lähti mukaan tutustumaan toimintaan, ja eiköhän hänellekin löydy paikka ensi kauden miehistöstä. Jäi näkemättä miten hyvin olisin osannut pitää venevauhtia yllä (ison skuuttaajan isoin vastuu), mutta eiköhän tuo selviä ensi kaudella.

Vähän tuulta ja paljon sumua
Lokakuun alun kohokohta oli Nemon siirtopurjehdus HSS:n satamasta Liuskasaaresta Pohjankuruun Tammisaaren liepeillä. Lauantaina oli erittäin kevyt keli ja nollatuuli pakotti ajamaan osan matkasta Inkooseen koneella. Toisaalta ajoittain käynyt kevyt tuulenvire toi hyvin esille veneen suorituskyvyn. 4-6 solmun vauhti 3 m/s sivuvastaisessa tuulessa vaikuttavaa menoa, etenkin kun Duo istui samoissa oloissa yleensä paikallaan raskaiden dacron-purjeiden heiluessa laineiden tahtiin. Rauhalliset olosuhteet mahdollistivat myös spinnulla harjoittelun vajaalla miehistöllä. Kipparillamme Kallellakin oli aikaa ja kärsivällisyyttä käydä kisaamiseen ja purjeiden säätöön liittyvää teoriaa läpi tuntien ajan, ja tuntuu että opittiin Sebastianin kanssa purjehduksesta enemmän yhten päivän aikana kuin koko kesänä itse purjehtien.

Paikalle sattui yksi X-35 ja kisahan siitäkin heti tuli
Yöksi pysähdyimme HSS:n retkisaareen Andöllä Inkoon edustalla. Ihan kiva saari perusvarustuksella, mutta ei vedä mitenkään vertoja oman seuramme HSK:n saarelle Ormholmenissa. Toistaalta etäisyys on juuri passeli pidemmälle länteen suuntautuvan retken ensimmäiseksi etapiksi. Oltiin lokakuun kunniaksi ainoa vene koko saarella, joten kiirettä ei pitänyt saunomisen suhteen.

Odotin kameran kanssa jos vaikka Sebastian syttyis palamaan
Sunnuntai valkeni lähes täydellisenä vastakohtana edelliselle päivälle. Tuuli puhalsi kaakosta parhaimmillaan 10 m/s ja lauantain sumuisuus vaihtui auringonpaisteeseen. Olosuhteet olivat kerrassaan täydelliset vauhdikkaaseen purjehdukseen sisäväylällä. Välillä vene meinasi jäädä nalkkiin isomman saaren aiheuttamaan tuulensuojaan, ja hetken kuluttua saikin ottaa jo purjeista tehoa pois ettei mennä kyljelleen. Joka tapauksessa ensimmäisen kolmen tunnin keskivauhti oli yli 7 solmua, mikä on todella paljon ahtaalle ja alati mutkittelevalle väylälle. Silkkaa parhautta!

Ei lainkaan hassumpi aamu
Ja oli hieno päästä opettelemaan purjeiden säätöä kovemmassakin kelissä. Kesä oli lopulta todella vähätuulinen, ja kelin sattuessa sitä pienellä miehistöllä mieluummin reivasi purjeita pienemmäksi kuin ajoi maksimilla. Nemolla ajettiin nyt täysin purjein kaikkiin tilanteisiin, ja se mahdollisti monen tunnin intensiivitreenin "skuutinvarressa".

Helppo hymyillä kun mittari näyttää taustalla nopeudeksi 7,4 solmua
Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin tuokin purjehdus. Saavuimme Tammisaareen ja viimeinen 10 mpk Pohjankuruun päristeltiin koneella osan miehistöstä purkaessa köysiä rikistä. Kokonaisuudessaan reissusta ja veneestä jäi todella positiivinen kuva. Vene oli ihana purjehtia, ja sisätilat toimivat erinomaisesti kuuden hengen retkeilyyn. Toki Kallen käyttämät Doylen über-kuitupurjeetkin tekivät oman vaikutuksensa.

Tammisaaren sillat
Talven aikana on tiedossa jos jonkinlaista valmistavaa ohjelmaa niin Nemoa huoltaessa kuin yhteisten teoriatuntienkin muodossa. Kesän kisakalenteri näyttää viittä kisaviikonloppua ja viikottaisi treenejä, joskin paras kesälomakausi on rauhoitettu retkipurjehdukselle. Saas nähdä miten ehtii taas tekemään kaikkea, mutta ainakin yritys tulee olemaan kova!