Showing posts with label purjevene. Show all posts
Showing posts with label purjevene. Show all posts

Sunday, June 7, 2015

Veneen nouto, ja muuta toukokuun settiä

Tuulta, vettä ja kylmää on taas riittänyt riesaksi asti. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin lunta ei sentään ole stadissa nähty enää huhtikuun jälkeen. Tuntuu, että näissä olosuhteissa on purjehduskin jäänyt kokonaan unohduksiin. Vaan Suunnon kalenteri kertoo ihan muuta tarinaa:

Huhti-toukokuu: 11 sessiota, 49,5h ja 253M (469km)
Nyt huhti-toukokuussa tuli näköjään 11 sessiota joiden kesto liki 50 tuntia ja matkaakin kertyi 253M (469km). Tuo on itseasiassa todella paljon kun vertaa vaikka viime toukokuun 8 purjehdukseen ja surkeahkoon 100M saldoon. Omalla Duolla näistä ei ole ajettu kuin pari lenkkiä, loput ovat kaikki kisaveneellä vedettyjä siirtopurjehduksia, keskiviikkotreenejä ja viikonloppujen ratakisoja. No palataan noihin hieman myöhemmin.

Jos Suvilta kysyy, niin purjehdus on tainnut viedä multa kaiken töiltä liikenevän ajan. Huhtikuun loppu oli todella intensiivistä viimeistelyä telakalla kun vene piti saada vesillelaskukuntoon Wapuksi. Vielä viikkoa aikaisemmin mulla oli sähköpanelit kytkemättä, kyljet maalaamatta ja kaikki mastotyöt tekemättä. Jotenkin noista selvittiin painamalla pitkää päivää ja välillä kavereitakin työllistäen. Bemarikin taisi kerätä kevään aikana reilut 2000 km Helsingin ja Loviisan väliä. Ja kotona vihjailtiin jotain ihmeellistä veneen tärkeydestä verrattuna kaikkeen muuhun.

Tuli hankittua asialliset rensselit maalaukseen. Tuolla maskilla selviää vaikka
Zombie-invaasiosta
Teetätin telakan väellä ohjausmoottoreiden putkien laminoinnin myös
rungon ulkopuolelta. Tuossa oli ennen sauma, joka imi pikkuhiljaa
vettä sisäänsä. Tekivät kerta kaikkiaan loistavaa laatua, molemmat putket!

Duo Haku loviistasta. Vesillelasku tapahtui viimein (oikeastaan "jo", sillä taisi ehtiä kolmantena purjeveneenä veteen) Wappuaaton aamuna. Piti mennä jo päivää aikaisemmin, mutta kova tuuli ja kaatosade olisivat olleet turhan kova rasite niin veneelle kuin telakan väellekin. Olin itse tikkana paikalla seitsemältä aamulla ja opiskelin mastonnostoon liittyvät proseduurit. Siinä ehti myös hyvin rikata maston ja asentaa kaikki köydet valmiiksi ennen kuin gastit saapuivat puolen päivän jälkeen. Kivana yllärinä myös Suvi teki aamun aikana päätöksen lähteä mukaan Siljan kanssa.

Maston pystytystä ja vene purjeita vaille valmiina

Silja lensi taas, vaikka purjehtia piti. Päällä aika monta kerrosta villaa, kun
ympäröivä nolla-asteinen vesi piti olosuhteet varsin viileänä

Noutoreissu itsessään noudatti aika samaa kaavaa kuin edellisenäkin vuonna. Ensi kupattiin Loviisassa niin pitkälle iltapäivään, ettei purjehdus ollut enää vaihtoehto jos halusi ehtiä valoisaan aikaan Risholmeniin yöksi. Ei sinällään suuri menetys kapeilla sisäväylillä, mutta olisihan se ollut upea katsastaa Doylen aamulla toimittamat uudet purjeet. Reissu oli muutoin yllättävän aurinkoinen ja lämmin Wapuksi. Risholmeniin päästiin ilman suurempia tapahtumia, ja oltiin jälleen kerran ainoa vene wappuna liikkeellä. Mikäs siinä kun sai rantasaunan ja tuvan käyttöön koko illaksi.

Luottaisitko tämän Wappulaivurin kartanlukuun?
Wappupäivänä puolestaan puhalsi joku 12 m/s lounaasta. Tuuli kääntyi ja nousi äkisti yön aikana johonkin 10 m/s lukemiin ja jouduttiin neljän aikaan siirtämään venettä toiselle puolelle laituria. Tuumattiin samalla aamun valjetessa, että mitä sitä enää yrittää nukkua moisessa ryskeessä kun sääkin lupaa vain entistä huonompaa loppupäiväksi. Vedettiin pikainen aamupala ja lähdettiin Sebastianin kanssa painamaan kohti Lauttasaarta. Muut saivat jatkaa vielä untenmailla sen minkä tuossa keinutuksessa pystyivät. Purjeiden koeajo jäi taas unelmaksi vain ja merisairauskin meinasi vaivata miehistöä, mutta hyvin selvittiin noin klo 11 Hoskille kotisatamaan. Muut pääsivät huoltamaan itseään kun itse taas hyppäsin samoilla silmillä bussilla Kamppiin ja siitä Kotkan pikavuorolla Loviisaan autoa hakemaan. Melkoinen päivä ja melkein teki mieli laittaa taas vene myyntiin.

s/y Nemo (Beneteau First 36.7)

Nemon haku Tammisaaresta. Yksi yö lepiä, ja Suvi sai taas heittää mut heti aamusta Tammisaareen. Vuorossa Nemon haku Pohjankurun telakalta, ja omaa kaveripiiriä tuli taas hyödynnettyä yhden Juhanin verran gastivalinnoissa. Rikaus meni jo rutiinilla, ja matkaan päästiin alati harmaantuvassa kelissä. Tammisaaren sillalla tuli jo kissoja ja koiria taivaalta ja tuulti taantui nollalukemiin, joten taas meni koneella puksutteluksi. Kaikkien onneksi ja suureksi ilon aiheeksi meidän kippari oli järjestänyt meille saunan ja laituripaikan Strömsöstä. Odotettiin jotain ihan kivaa, mutta rantahuvilan upeat puitteet ja saaristolaisherkuista notkuvat pöydät olivat vähän eri elintasoa kuin mihin itseä on totutettu. Jonain päivänä... :-)

Kyllä näissä puitteissa kelpasi saunoa ja herkutella
Sunnuntaina päästiin viimein itse asiaan, eli purjehdukseen. Aurinko paistoi koko päivän ja sopiva sivumyötäinen joudutti meidän Helsinkiin yllättävänkin nopeasti. Päästiin ajamaan spinnulla suurin osa matkasta, mikä olikin oikein hyvää treeniä pitkän talven jälkeen. Ja nopeus heilui 8 solmun molemmin puolin vaikka tuulta ei juuri 6-7 m/s enempää löytynyt. Kerrassaan upea päivä, ja taas voi nostaa hattua tuon veneen suorituskyvylle.

Sais hyvin aurinkoa jos ei olis täyttä sotisopaa päällä

Nemoilut ja kisailut veivätkin lopun toukokuuta. Milloin laitettiin venettä kisakuntoon, milloin käytiin ajamassa lenkkiä Helsingin edustalla. Eka kisaviikonloppu ajettiin toukokuun puolessa välissä ja saatiin veneelle mukaan hollantilaisvahvistus taktikoksi. Kisat menivät ihan ookoo siinä mielessä ettei oltu viimeisiä missään lähdössä, mutta startit tuppasivat menemään päin honkia ja ylämerkkikin taidettiin sössiä useammin kuin onnistuttiin. Pistetään taktikon ja ruorimiehen keskinäisen totuttelun piikkiin. Ison skuutissahan vika ei siis missään nimessä ollut missään vaiheessa ;-)

Ei vaiskaan. Opin molempien kisaviikonloppujen aikana enemmän purjeiden säädöstä kuin koko aikaisemmassa elämässä yhteensä. Nopeudesta saa välittömästi palautetta kun rinnalla on melkein identtisiä ykstyyppiveneitä kisaamassa. Jos meinaa jäädä jälkeen niin jotain pitäisi keksiä ja vähän äkkiä. Ja kelin puolestakin nähtiin koko kirjo nollasta yli kymmeneen metriin sekunnissa. Kaksi täydellisen erilaista tilannetta purjeiden säädön kannalta. Pakko vähän myös nostaa taas painoja, että jaksaa skuutata läpi koko kisaviikonlopun - muuten ottaa ohraleipä jos sattuu kovempaa keliä koko päiväksi. Kokonaisuudessaan tuntui, että purjeen säädötkin alkoivat löytymään jälkimmäisenä kisaviikonloppuna. Ei ainakaan enää hävitty vauhdissa yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Kaikenkaikkiaan upeaa touhua ja ah-niin-erilaista kuin oma retkipurjehdus. Onneksi tuli lähdettyä mukaan, ja ainakaan vielä ei kukaan ole heivannut veke ison skuutista. Kavereista myös Sebastian ja Juhani ovat olleet aktiivisesti mukana Nemolla.

Jälleen yksi toukokuun harmaa päivä. Ekoja treenejä
Spinnu ylhäällä ja yli ysi lasissa.

Muuta loppukevään purjehdussettiä:
  • Kävin Vuokraveneen kuljettajan ja Veneilijän ensiapukurssin Kesäpurjeella
  • Ilmoittauduin Abregon päällikkökurssille. Senkin teoriapäivä täytti yhden lauantain
  • Suoritin avomerilaivurin tentin. Pisteet jäivät kuulemma puolen pisteen päähän maksimeista ja siten sai heittää hyvästit vuotuiselle avomerilaivurin kiertopalkinnolle. "Ihan hyvin" kuitenkin
  • Jatkettiin Duon laittamista Lauttasaaren laiturissa. Alkaa pikkuhiljaa olemaan valmis kesän retkille.
Tästä se kesä alkaa! Saas nähdä miten pärjätään pienen kanssa.

Silja opetteli rikaamaan jo kahdeksankuisena

Sunday, April 12, 2015

Uutta eloa taittolapaiseen potkuriin

Okei, parasta antaa heti alkuun turhamaisuus-varoitus. Tän kertainen pätkä tulee käsittelemään purjehtijan turhamaisuutta parhaimmillaan tai pahimmillaan. En vaan voinut vastustaa kiusausta kun törmäsin kanssaveneilijän urakkaraporttiin ;-)

Kun s/y Duo 2013 syksyllä nostettiin vedestä, ei hienosta Volvon taittolapapotkurista saanut selvää edes sarjanumerosta. Ei potkurissa mitään toiminnallista vikaa ollut, mutta jotain plakkia ja näkkiä se oli kerännyt. Bingasin netistä, että nuo 3-lapaiset Pentaleet maksavat jonkun 1500€, joten eihän moista arvometallia sopinut telakalle jättää talvehtimaan. Siinä oli sitten talvi aikaa miettiä kotona erilaisia kiillotusmenetelmiä


Ei epätoivoinen, mutta suht niljakas lähtötilanne
Potkurin irroitus on vissiin sen verran yksinkertainen toimenpide, ettei kukaan ole viitsinyt edes dokumentoida sitä nettiin. Volvolta löysin räjäytyskuvan, jolla pääsi alkuun, mutta loppu meni enemmän ja vähemmän uskaliaan kokeilun kautta. Alla vaiheet kuvina, jos vaikka auttaisi jotain jotain toista nyyppaa näissä hommissa.

#1: Avataan etualalla olevat kuusiokolopultit. Estävät akselitappien irtoamisen.
 #2: Jokainen lapa on kiinni omalla tapillaan. naputetaan ne varovasti irti
#3: Kopataan lapa kiinni ennen kuin se tipahtaa kiville
#4: Lapojen alta paljastuu sokalla varmistettu pultti. Sen alla vielä isompi (23mm?) pultti.
Jälkimmäisen irrottaminen voi vaatia apuria pitämään potkurin runkoa paikallaan.
Pitäminen onnistuu hienosti esim. 
pitkällä 1/2" hylsyn jatkovarrella akselin reikään ujutettuna.
Sokka on kertakäyttökamaa ja niitä saa alan liikkeestä 4-5€ hintaan.
#5: Runko lähtee tämän jälkeen ihan vetämällä irti.
#6: Homma valmis. Nyt pääsee käsiksi perävetolaitteen anodeihinkin.
Sitten siihen luvattuun turhamaisuuteen. Näkki ja muu plakki olisi lähtenyt varmaan helpoiten karkealla hiomapaperilla tai poraharjalla (sellainen teräsharjatuhero), mutta pelkäsin että molemmat naarmuttavat potkuria liikaa. Samalla varmaan katoisi jokunen gramma metalliakin mukana. Ei kun lähimpään K-rautaan ja matkaan Mirkan Abralon vesihiontatyynyjä karkeuksilla 1000, 2000 ja 4000 (10€ / 2 kpl). Jotain karkeuksista kertoo se, että jälkimmäisillä kiillotetaan koruja ja autojen maalipintoja.

Jouduin taas fyysiseen työhön
Joskus joulun pyhien aikaan kaivoin esiin kylpyammeen ja aloin hinkkaamaan. Karkeimmat näkit ensin pois messinkiharjalla, ja sitten hiomatyynyillä aloittaen karkealla ja siirtyen siitä kohti hienompia karkeuksia. Yhteen lapaan meni noin 30 min, joten 3 lapaa + runko meni parissa tunnissa. Ja voi pojat että kiiltää! Suvi ei tosin osannut arvostaa mustaksi värjäytynyttä ammetta...

Two down, one to go
Telakalla luulivat, että olin ostanut uuden potkurin :D
Huom. myös maalattu perävetolaite + uudet sinkit.
Pelkkää turhamaisuutta? Ehkä ei, sillä potkuri oli vielä syksylläkin paljon paremmassa kunnossa kuin edellisenä syksynä. Toistin saman käsittelyn tänä talvenakin, ja nyt kiillotukseen kului vain puoli tuntia koko setin osalta. Noin kiiltävä pinta ei ilmeisesti tarjoa kunnolla tartuntapintaa meren ölliköille. Taidan tehdä tästä jokatalvisen perinteen.

Sama potkuri taas kesän jälkeen. Oli huomattavan helppo kiillotettava tällä kertaa.

Monday, April 6, 2015

Kevät toi, kevät toi maalarin. Ja timpurin. Ja verhoilijan. Ja sähkömiehen...

Keväthuollot lähtivät taas niin rytinällä käyntiin, ettei ole kuukauteen näkynyt yhtä ainutta kokonaista vapaapäivää. Ollut vähän heikolla tolalla tämä bloginkin päivitys samasta syystä. Edellinen kevät toisti itseään ainakin sen osalta, että pääsiäisenä oli vielä enemmän osia irti veneestä kuin paikallaan, mutta pikku hiljaa alkaa tuokin asia korjaantumaan.

Kytkinpanelin uusiminen oli yksi tämän talven isommista projekteista. Itse kytkinpanelin korvaamisen piti olla suht pikkujuttu: leikataan kaapinoveen vain uudelle panelille vähän isompi reikä ja vaihdetaan ruuvit vähän eri paikkoihin. Vaan jotenkin tuostakin harjoituksesta onnistuttiin loihtimaan eeppinen taistelu jossa koeteltiin niin sisua kuin kädentaitojakin. Ongelma oli yksinkertainen, ratkaisu kaikkea muuta.

Lähtötilanne marraskuulta
Uusi paneli oli noin 5 milliä korkeampi kuin oven karmien sisään jäävä syvennys, joten vaihtoehdoiksi jäi a) jyrsiä karmista 2-3 milliä molemmin puolin tai b) korottaa syvennys karmin tasolle. Jyrsiminen olis ollut suht helppo homma jos olis ollut yläjyrsin ja sopiva teline sille, mutta kun ei ollut ja kauppakin oli jo kiinni, joten ei muuta kuin hetken vimmassa jälkimmäisen vaihtoehdon kimppuun.

#1: Vanha paneli irti, mitat uudesta ja mallaus maalarinteipille.
#2: Ylimääräiset veke Lidlin 10€ japanilaisella sahalla. Siisti jälki eikä vaneri
repeytynyt yhtään tikuille
#3: Arvatkaa löytyikö 3,6 milliä paksua mahonkivaneria varastosta? Juu ei, joten
paljon kiroilua ja sähköhöylällä jyystäen joka laidalta muutama milli pois.
#4: Sopii, mutta jotenkin vähän vääränvärinen ja joku reikäkin tuossa piti olla
#5-6: sahaus ja sävytys mahongin värisellä puuöljyllä.
#7-8 Liimaus, ja perään kolme kerrosta puolihimmeää venelakkaa
#9: Kaiken tän vaivan jälkeen tuosta uudesta raamista melkein näkyykin jotain.
No mä tiedän että se on siellä! ;-)
Toinen isompi projekti oli tuo perähytin sisäverhoilun uusiminen. Kävin hakemassa Maritimistä 7 metriä uutta vinyliä, ja nelimillistä koivuvaneria oli muutama neliö jäljellä vielä viime kevään salongin verhoilusta. Siinä meni taas yksi tehokas lauantai-iltapäivä Sebastianin kanssa kun tehtiin uudet vanerit ja levytettiin vähän vinyliä. Toi homma tulikin selitettyä jo vuosi sitten, joten ei siitä sen enempää. Hytin seinät pitäisi vielä pinnoittaa, mutta vesiliukoisen liiman ohjeissa lukee, että minilämpötila +18C *doh*.

Faijan luona on aina joku huone remontissa. Hyvää työtilaa.
Mistä vetoa niin keltainen tulee nyt takaisin muotiin?
Telakalla puolestaan on mennyt kohta jo viikon päivät kaikkea puuhastellessa. Lista on ihan loputon jos haluaisi kertoa jokaisesta ruuvin vaihdosta, mutta tässä nyt ainakin jotain isoimpia juttuja.

1. Purettiin pressut ja telineet juuri sopivasti ennen takatalvea. Ens keväänä parmpi maltti.

2. Juhani ja Tuomo kävivät lunastamassa purjehdusaikaa pesemällä kyljet, ja käsittelemällä ne sen jälkeen sekä cleaner- että pintavahalla. Mahtava uurastus ja säästi multa pari päivää duunia.

3. Rustinrautojen läpivientien uudelleensaumaus. Mastoa pystyssä pitävät vantit kiinnittyvät kannella oleviin rustinrautoihin, jotka puolestaan kulkevat tyypillisesti kannen läpi kiinnittyäkseen alla oleviin tukevampiin runkorakenteisiin. Läpivientien saumaus on hyvin tyypillinen vuotokohta sauma-aineiden kovettuessa, ja raollaan näytti olevan meilläkin. Näin, vaikka tiikkikansi on uusittu joskus 2010-11 tienoilla.

4. Vanttiruuvien tarkastus ja rasvaus. Ei mitään kulumaa havaittavissa, joten kerrankin jotain mitä ei tee mieli tässä venevanhuksesta vaihtaa. Kävin samalla läpi T-liitoslevyt mastossa ja vanttien päätteet - kaikki kunnossa! Ja kun tähän ei mennyt mitään rahaa, niin kävin tilaamassa Saksasta Blue Wave Smart Pin sokat vanhojen saksisokkien tilalle. Helpottuu vanttien säätäminen ajon aikana, ja hei, onhan nuo nyt paljon paremman näköiset. Samalla ostoskoriin tarttui alumiiniset vantinsuojukset vanhojen kumisukkien tilalle.


Ruuvin kierre molemmissa täysin symmetrinen. Lienee vaihdettu lähimenneisyydessä.
5. Katon läpivientien tilkitseminen takakajuutassa nyt kun verhoilu on pois tieltä. Vinssien kohdalla isompi remppa missä Sebastian kaapi kannen sandwich rakenteen alapuolelta auki jokaisen pultin kohdalta ja ytimen balsapuu korvattiin epoksivalulla. Kunhan epoksi saavuttaa lopullisen lujuutensa, niin siihen tehdään reikä + kierteet pulteille. Lopputuloksena rakenne joka ei painu kasaan eikä ime vettä vaikka tiivistysmassat vinssin alla joskus väsähtäisivätkin.

Vasemman puolen pultit olivatkin pikkuisen hankalassa paikassa vaatekaapin yllä.
Jälki sen mukaista, mutta toimivaa.
6. Pohjan hiominen vanhoista Bilteman susisurkeista kiinnittymisenestomaaleista. Tänä keväänä kokeillana Blakesin Cruisingia mikä on jonkun uskomuksen mukana samaa kamaa kuin Hempelin Mille Xtra. Todella iso peukku Mirkan imuriin kytkettävälle hiomakapulalle ja pölyn läpäisevälle Abranet hiomapaperille (80 karkeus). Normaalisti on kaikki paikat sinisinä, nyt ei edes työkalut. Suomalaista innovaatiota mikä ansaitsee mun rahat!

Kapula 30€ + imurin letku 15€. Todella onnistunut investointi!
Nuo Abranet paperitkaan eivät mene millään tukkoon (3kpl 10€)
7. Ankkuriboksin ja erinäisten kaappien ja lokeroiden maalaaminen. Mietin eka, että olisin laittanut 2-komponentti eposipohjamaalit, mutta eipä nuo pinnat juuri veden alla aikaa vietä (toivottavasti!). Motonetissä oli 2,5 litran  Hempelin Brilliant Gloss pintamaali + neljä 0,75 litran purkkia Primer undercoattia 39,95€, joten valinta oli helppo. Ainoana hankaluutena min 5 asteen lämpötila, joka ei pääsiäisenä toteutunut kuin vasta maanantaina.


Kyllähän tuolla primerillakin jo saa kummasti uutta ilmettä :D
Tännekään ei oikeastaan edes näe...
Ja tähänkin kaappiin tulee vielä eristys + uusi vinyyli maalin päälle
8. Levangin uusiminen. Vanha oli ottanut vähän turhan paljon hittiä 30 vuoden aikana, eikä halkeilleita rissojakaan saanut uusittua niitatun rakenteen takia. Levanki on kuskin selän takana, joten kitkaton toimiminen olisi suotavaa. Baltic Rigging Espoossa tilasi uudet Ronstanin osat Australiasta asti, ja yhteensopivuus oli onneksi täydellinen. Tuuma-kokoiset harvakierteiset pultit tosin tuottivat hieman päänvaivaa. 486€, I guess it's worth it...

Vanhat romut taustalla. Hieman on design päivittynyt 30 vuodessa. 
Kusti polki briteistä asti UNC 1/4" 2" uraruuvit. Ebay pelastaa veneilijän.
9. Sähkökaapin päivitys veneenkin päässä. Päätin toteuttaa kytkinpanelin ja sähkölaitteiden väliin vastaavan kytkentäriman kuin s/y Talisman esitteli blogissaan. Mulla ei ole käytettävissä yhtä ruhtinaallista tilaa, mutta mennään sillä mitä on. Ruuvirimoja ei voi suoraan ruuvata umpilaminaattiin sillä ruuvit tulisivat kyljistä ulos. Mulla oli jostain vanhasta pöytälevyprojektista tallessa 30 millistä tammilankkua, joten saatiin tähänkin projektiiin premium-materiaalit.

Enää jäi ratkaistavaksi lankkujen kiinnittäminen runkoon. Pohdin alkuun epoksia tai lasikuidulla laminoimista, mutta noissa on yllättävän pitkät kuivumisajat ja lämpökin tarvittaisiin enemmän kuin pääsiäinen tarjosi. Muistin, että kaverilla asennettiin Gyproc levyt keittiön muurattuun seinään nykyaikaisilla rakennusliimoilla, jotne miksei onnistuisi tässäkin? Ensiksi raa'an lasikuidun tasoitus Plastic Puddingin Marine Filler ja Epoxy täytteillä, ja seuraavana päivänä liimaus jollain kaupan fix-it-alleista. Lupasi ikuista elastisuutta, toimintaa matalassa lämpötilassa ja vaikka märillä pinnoilla. Käytännön kokemus oli, että kovettui vasta kahden päivän jälkeen....

Lopuksi vielä samaiset valkoiset primerit panelin ympärille siistin ulkoasun saavuttamiseksi. Pintamaalin jälkeen pääseekin aloittamaan sähköasennukset.


Olisko jotenkin näin hyvä?
Tärkeintä ei ole työn laatu vaan hyvät höyryt. Seinän tasoitus epoksilla.
Supertekniset telineet ja puristimet lankkujen liimauksen ajaksi.
Siinähän tuo pääsiäinen ja viikonloput molemmin puolin pääsiäistä vierähtivät taas. Arki-iltaisin voikin sitten keskittyä vaikka Avomerilaivurin tenttiin opiskeluun.

Saturday, January 3, 2015

Purjehduskauden 2014 lopputilinpäätös

Heinäkuun välitilinpäätökseen kirjattiin 24 purjehduspäivää, 71 matkattua tuntia ja 345 merimailia (640 km) - näistäkin suurin osa vasta kesäkuun loppupuolella kun satunnaiset ongelmat ja jatkuvat työkiireet pitivät kipparit enemmän kuivan maan puolella juhannukseen saakka. Merkinnät perustuvat enemmän Suunnon Movescountiin kirjattuihin GPS-jälkiin kuin tarkkaan lokikirjan pitoon, mutta suht oikealla hehtaarilla mennään.


Heinäkuu meni sekin vähän kaksijakoisesti. Oltiin Suvin kanssa molemmat lomilla juhannukselta heinäkuun 20. päivään saakka, joten aikaa olisi pitänyt olla vaikka käydä Tanskassa ja takaisin. Mutta, ihan kuten jokaisena kesänä, heinäkuun viikonlopuilla on taipumuksena täyttyä ja niin kävi tänäkin vuonna. Sain kunnian olla kaverini (bestmanini) Jussin bestmanina, joten polttarit + häät + valmistelut imaisivat pari ensimmäistä viikonloppua. Olin sentään sen verran pelimies, että vein polttariporukan purjehtimaan ensimmäisenä viikonloppuna, ja s/y Duo toimi seuraavanakin viikonloppuna tukikohtana merellisessä hääpaikassa Helsingin Liuskasaaressa (HSS Boathouse). Hieno tapahtuman kaiken kaikkiaan.

Merellisissä tunnelmissa, vaan ei purjehtimassa
Kolmas, ja loman viimeinen viikonloppu puolestaan meni perinteisesti triathlonin merkeissä Joroisilla. Tuohon valmistavat treenit veivät purjehduspäivän jos toisenkin, ja itse kisa matkoineen imaisee aina koko viikonlopun. Lopputuloksena viisi purjehduspäivää koko 3 viikon loman aikana - tuosta ei voi kuin parantaa ensi kesänä! Silloin on päästävä edes Ahvenanmaalle ja takaisin, jos uusi gasti vaan tykkää purjehduksesta. Ainakin nimi asettaa kovat odotukset, onhan Siljan kaimoilla purjehduksen maailmanmestaruuksia ja olympiapronssia plakkarissa.

Varvaskuvat olivat muotia heinäkuussa
Heinäkuun loppu tarjosi täydelliset purjehdusolosuhteet, mitä nyt töiltämme ehdimme. Historiallinen 38 päivän yhtämittainen hellejakso piti huolen, ettei merellä tarvinnut ainakaan palella. Mittasimme itsekin sekä Porkkalan että Inkoon ulkosaaristosta meriveden lämpötilaksi +26C. Helteen kääntöpuolena olivat historiallisen laajat sinilevälautat, mutta onneksi nuo rajoittuivat Hangonniemen länsipuolisille vesialueille ja me saimme nauttia (lähes) puhtaista uimavesistä. Sebastianin, Minnan ja laivakoira Vilin kanssa Inkoon Jakobshamniin suuntautunut neljän päivän purjehdus oli ehdoton kesän kohokohta, joka ansaitsee oman kirjoituksensa joskus lähitulevaisuudessa.

Kokonaisuudessaan Heinäkuussa kertyi 11 purjehduspäivää, matka-aikaa 44,5h ja matkaa 204M.

Ilma +30C, vesi +26C. Pitkät kalsarit jätettiin kerrankin kotiin.
Elokuussa jäivät arkipäivien purjehdukset todella vähiin, johtuen ihan työkiireistä. Meillä käytiin läpi massiivinen uudelleenorganisointi töissä, ja oma toimenkuvakin muuttui melko radikaalisti. Siinä riitti tekemistä, mutta ainakin viikonloput saatiin hyvin pyhitettyä purjehdukselle. Siitäkin huolimatta, että Suvin vatsa kasvoi kasvamistaan.


Elokuu aloitettiin käymällä Suvin kanssa kahdestaan seuramme HSK:n saaressa Ormholmenissa Porkkalan edustalla. Taisi olla jo meidän neljäs reissu tuonne, niin hyvin viihdyttiin sillä suunnalla. Pitäisi kai kirjoittaa noista seuran saaristakin paremmalla ajalla. Toisena viikonloppuna tuli kuluneeksi tasan vuosi meidän purjehdusharrastuksen lähtölaukauksesta, eli Purjehtija 1 kurssista. Juhlistimme tuota Faijan kanssa käymällä nelipäiväisen perämieskurssin - se oli niin hauska paketti, että tuli jopa dokumentoitua kerrankin ajallaan ihan into piukassa.

Viimeisenä viikonloppuna olikin aika jo palauttaa Duo Loviisaan telakalle Teemun, Sebastianin, Minnan ja Vilin kanssa. Suvi jäi jo kotiin masunsa kanssa (kaksi viikkoa laskettuun aikaan). Tuostakin reissusta tuli kirjoiteltua omat värssynsä.

Elokuun saldo 9 päivää, 42 tuntia ja 182M.

Samassa kuvassa lokakuun purjehduksetkin
Luulisi, että purjehdukset päättyvät veneen telakointiin, ja tuossa uskossa astelin syyskuuhun. Kuitenkin jo kolmantena päivänä löysin itseni skuuttamasta s/y Nemon (Beneteau First 36.7) isoa purjetta heidän kisajenginsä keskiviikkoharjoituksessa. Näyttäisi, että tuon projektin puitteissa yksinään tulee jo reilusti päiviä ja maileja ensi kesän aikana. Nemosta riitti iloa vielä lokakuullakin kun purjehdittiin se Kurunpohjaan talviunille. Tuosta kisaprojektistakin tuli kynäiltyä syksyn mitaan.

Ensikertalaisen pimeänavigoijan työpiste
Nemoilun lisäksi ehdin vielä aloittamaan Päällikkökurssin vaatimat pimeäpurjehduksetkin. Todella jännää touhua, etenkin ensikertalaisille varattu harjoitus, missä ohjauskomennot annetaan kannelle karttapöydän äärestä. Kannella oleva miehistö tottelee käskyjä ja koittaa kertoa mitä milläkin suunnalla näkyy. Karttapöydän ääressä on melkoisen hermojaraastava homma yrittää sokkona päätellä tarkkaa suuntaa, edettyä matkaa ja sitäkin miten reitin pystyy kuvailemaan suusanallisesti miehistölle. Ei päädytty kareille tuollakaan kertaa, mutta parit äkkinäiset Plan-B:t oli pakko ottaa kun yhteisymmärrystä ei löydetty. Adrenaliinit olivat hyvin koholla.

Syyskuun ja lokakuun saldo 6 päivää, 27,5h, 123M

Total 2014: 50 päivänä vesillä, 185 tuntia matkantekoa ja 854 kuljettua mailia. Ensi vuonna tonni rikki!

2014 kurssit:
- Diesel moottorin huolto (faijan kanssa)
- VHF kurssi ja lupakirja (faija)
- Spinnukurssi (faija ja Sebastian)
- Rikauskurssi (omalla veneellä koko poppoo)
- Rannikkolaivuri (Suvi ja faija)
- Perämieskurssi (faija)
- Päällikkökurssi aloitettu
- Avomerilaivuri aloitettu

2014 s/y Duo rempat ja päivitykset:
- Salongin kattoverhoilun ja valaistuksen uusiminen
- Kansiheloituksen läpivientien uusiminen
- Anodien vaihto ja uusi pohjamaali
- Perävetolaitteen virtaussuojuksen vaihto
- Kölipulttien mutterien + aluslevyjen uusiminen
- Pilssin maalaus
- Akkujen suojakotelointi (startti + 2x hupiakut)
- Paksusähköpuolen täydellinen remppa (kaapelit + sulakkeet + kytkimet + latausrele)
- Vesijärjestelmän paisuntasäiliön asennus ja varoventtiilin uusiminen
- VHF radion uusiminen
- TV- ja VHF-antennien uusiminen, mukaanlukien kaapelit
- Vahingoittuneen kaidetolpan jalan vaihto
- Uusia köysiä, fendareita ja muuta kuluvaa kilkettä
- Uudet purjeet tilattu kauden 2015 alkuun

Rahaa: ihan liikaa enemmän kuin Suville edellisenä syksynä lupasin ;-)

Summa summarum: Olihan kerrassaan ikimuistoinen vuosi purjehduksen parissa. Nyt tuntuu, että vuodessa tuli opittua todella paljon. Ja kaikista eniten olen innoissani siitä, että Suvikin innostui purjehduksesta ja on aktiivisesti kehittänyt omia taitojaankin. Suvi taisi lopulta jopa ajaa venettä enemmän kuin minä itse, mikä on varsin poikkeuksellinen tilanne purjehtivien parien keskuudessa.

Kavereistakin saatiin Sebastian, Minna ja Teemu osallistumaan Saaristo- ja Rannikkolaivurikursseille. Ja Teemu innostui niin, että hankki 50% osuuden Hanse 32 purkkarista. Hienoa!

Kaiholla seuraavaa kesää odotellessa.
Kyllä se sieltä tulee, tulis nyt ensin se talvi....