Showing posts with label perävetolaite. Show all posts
Showing posts with label perävetolaite. Show all posts

Sunday, April 12, 2015

Uutta eloa taittolapaiseen potkuriin

Okei, parasta antaa heti alkuun turhamaisuus-varoitus. Tän kertainen pätkä tulee käsittelemään purjehtijan turhamaisuutta parhaimmillaan tai pahimmillaan. En vaan voinut vastustaa kiusausta kun törmäsin kanssaveneilijän urakkaraporttiin ;-)

Kun s/y Duo 2013 syksyllä nostettiin vedestä, ei hienosta Volvon taittolapapotkurista saanut selvää edes sarjanumerosta. Ei potkurissa mitään toiminnallista vikaa ollut, mutta jotain plakkia ja näkkiä se oli kerännyt. Bingasin netistä, että nuo 3-lapaiset Pentaleet maksavat jonkun 1500€, joten eihän moista arvometallia sopinut telakalle jättää talvehtimaan. Siinä oli sitten talvi aikaa miettiä kotona erilaisia kiillotusmenetelmiä


Ei epätoivoinen, mutta suht niljakas lähtötilanne
Potkurin irroitus on vissiin sen verran yksinkertainen toimenpide, ettei kukaan ole viitsinyt edes dokumentoida sitä nettiin. Volvolta löysin räjäytyskuvan, jolla pääsi alkuun, mutta loppu meni enemmän ja vähemmän uskaliaan kokeilun kautta. Alla vaiheet kuvina, jos vaikka auttaisi jotain jotain toista nyyppaa näissä hommissa.

#1: Avataan etualalla olevat kuusiokolopultit. Estävät akselitappien irtoamisen.
 #2: Jokainen lapa on kiinni omalla tapillaan. naputetaan ne varovasti irti
#3: Kopataan lapa kiinni ennen kuin se tipahtaa kiville
#4: Lapojen alta paljastuu sokalla varmistettu pultti. Sen alla vielä isompi (23mm?) pultti.
Jälkimmäisen irrottaminen voi vaatia apuria pitämään potkurin runkoa paikallaan.
Pitäminen onnistuu hienosti esim. 
pitkällä 1/2" hylsyn jatkovarrella akselin reikään ujutettuna.
Sokka on kertakäyttökamaa ja niitä saa alan liikkeestä 4-5€ hintaan.
#5: Runko lähtee tämän jälkeen ihan vetämällä irti.
#6: Homma valmis. Nyt pääsee käsiksi perävetolaitteen anodeihinkin.
Sitten siihen luvattuun turhamaisuuteen. Näkki ja muu plakki olisi lähtenyt varmaan helpoiten karkealla hiomapaperilla tai poraharjalla (sellainen teräsharjatuhero), mutta pelkäsin että molemmat naarmuttavat potkuria liikaa. Samalla varmaan katoisi jokunen gramma metalliakin mukana. Ei kun lähimpään K-rautaan ja matkaan Mirkan Abralon vesihiontatyynyjä karkeuksilla 1000, 2000 ja 4000 (10€ / 2 kpl). Jotain karkeuksista kertoo se, että jälkimmäisillä kiillotetaan koruja ja autojen maalipintoja.

Jouduin taas fyysiseen työhön
Joskus joulun pyhien aikaan kaivoin esiin kylpyammeen ja aloin hinkkaamaan. Karkeimmat näkit ensin pois messinkiharjalla, ja sitten hiomatyynyillä aloittaen karkealla ja siirtyen siitä kohti hienompia karkeuksia. Yhteen lapaan meni noin 30 min, joten 3 lapaa + runko meni parissa tunnissa. Ja voi pojat että kiiltää! Suvi ei tosin osannut arvostaa mustaksi värjäytynyttä ammetta...

Two down, one to go
Telakalla luulivat, että olin ostanut uuden potkurin :D
Huom. myös maalattu perävetolaite + uudet sinkit.
Pelkkää turhamaisuutta? Ehkä ei, sillä potkuri oli vielä syksylläkin paljon paremmassa kunnossa kuin edellisenä syksynä. Toistin saman käsittelyn tänä talvenakin, ja nyt kiillotukseen kului vain puoli tuntia koko setin osalta. Noin kiiltävä pinta ei ilmeisesti tarjoa kunnolla tartuntapintaa meren ölliköille. Taidan tehdä tästä jokatalvisen perinteen.

Sama potkuri taas kesän jälkeen. Oli huomattavan helppo kiillotettava tällä kertaa.

Sunday, September 14, 2014

Keväthuolto syksyllä

Upeat purjehdussäät voi hyödyntää muutenkin kuin purjehtien, vaikkapa venettä huoltaen. Siinä on kyllä purjehduksen hohdokkuus kaukana, vaikka kyljet hohtavatkin. Mieluummin sitä olisi vesillä, mutta minkäs teet kun vene on kuivalla maalla. Jotain hyvääkin tässä tilanteessa on, nimittäin suurimman osan keväthuolloista pääsee tekemään jo syksyllä auringonpaisteessa ja +20 asteen lämmössä. Naama oikein kärähti kun puuhasteltiin telakalla koko viikonloppu.

Vene kuivalla maalla ja syyllinen samassa kuvassa
Syystoimet alkoivat rikin mittauksilla. Doylen kaverit kävivät telakalla ottamassa kaikki tarvittavat mitat uusia purjeita varten, ja nyt on tulossa uudet tri-radiaalileikatut laminaatit. Ihan kuitupurjeita en kehdannut tähän pappaveneeseen ottaa, vaikka kiusaus oli kyllä suuri. Hinnassa kuitu olisi tehnyt "vain" muutaman satasen lisää, mutta Duon retkeilyhenkisellä rikauksella olisi ollut vähän helmiä sioille. Seuraavaan veneeseen sitten ;-)

Kunnon kiillotus kannatti keväällä. Hapettumaa paljon vähemmän kuin edellisen kesän jäljiltä.
Tuon jälkeen telakan kaverit nykäisivät maston irti ja veneen kuivalle maalle. Ekan viikonlopun vene vietti nosturissaan, joten me päästiin kätevästi tasoittelemaan pohjamaalit niiltäkin kohdilta, mitkä normaalisti jäävät telineen peittoon. Huomio kiinnittyi tuossa kohtaa perävetolaitteen puuttuviin anodeihin. Joko yhdet anodit olivat kuluneet 10x muita nopeammin, tai sitten joku pitkäkynsi oli ehtinyt nappaamaan 45€ varaosat omaan talteen ennen kuin ehdin itse poistamaan potkuria. No onneksi tyytyi anodeihin eikä vienyt koko 1500€ potkuria.


Pesimme kyljet kauttaaltaan ja kävimme vesirajan alla näkin kimppuun. Sitä oli kertynyt turhankin paljon, kiitos lämpimän kesän ja susisurkean Bilteman itsekiillottuvan venemaalin. Pistetään korvan taakse, että ensi kaudeksi menee maali vaihtoon. Onneksi näkin poistaminen ei ole kummoinen homma: ensiksi rapsutetaan vaikka auton jääskarapalla kuoret pois ja sitten sulatetaan loput hapolla mäkeen. Itse käytimme Star Brite Näkinpoistoa joka muutti kaiken eloperäisen vaahdoksi muutamassa minuutissa. Pari lessonia tuli taas learnattua: ensinnäkin tuo kama kannattaa levittää siveltimellä koska tuulen mukaan tarrannut sumu kirvelee iholla pikkasen ärhäkästi. Toisekseen samainen sumu hapettaa todella tehokasti mitä tahansa metallia, esim potkuri oli kauttaaltaan vihreän pisteen peitossa *doh*.

Näkkiä peräsimen ympärillä
Kaiken tuon näkkihärdellin jälkeen ehdittiin vielä putsaamaan cleaner vahalla ensimmäinen kolmannes keulasta katsottuna ennen kotiinlähtöä. Uusi kiillotuskone nopeutti hommaa huomattavasti, tai ainakin säästi puunaajan hartioita. Skillin 79€ kone on ihan riittävä tähän hommaan, mutta mulla taitaa olla Feinin laikassa ja lampaavillassa tuplasti lisää rahaa kiinni. Kaiken kaikkiaan ihan tuottelias kuusituntinen telakalla. 

Suvi arvioi edellisen viikonlopun työn jälkeä. Keula ainakin kiiltää.
Seuraava viikonloppu jatkui siitä mihin edellinen jäi. Vene oli ryöminyt viikon aikana omalle telineelleensä, joten päästiin työstämään myös kantta ja sisätiloja. Suvilla oli itse asiassa laskettu aika lauantaina, mutta ei näköjään estänyt lähtemästä 100 km päähän synnytyssalista. Eikä suostunut oikein ottamaan rennostikaan kun kävi kaapimassa kannelta kaikki puulistat puhtaaksi lakasta. En valita, etenkään kun teki niin siistiä työtä. Bahcon Ergo -kaavin oli yksi positiivinen ylläri lisää. Ei näköjään ole mitään järkeä edes koittaa hioa venelakkaa pois kun lähtee niin superhelposti hyvällä kaapimella. 30€ kirpaisi, mutta näyttäisi olevan joka lantin väärti. Pohjustus puhtaalle puulle 20% ohennetulla venelakalla ja sen jälkeen pari kerrosta ohentamatonta välihionnoilla - avot!

Vanhat lakat pois ja uutta tilalle.
Suvin puuhastellessa kannella jatkoin itse kylkien jynssäystä. Aamun heräteostona Star Briten cleaner-vaha ja Hempelin venevaha. Molemmista pelkkää hyvää sanottavaa. Rahalla saa laatua ja työ oli 2-3x nopeampaa kuin vanhalla Turtle waxin Gelcoat polish vahalla (VÄLTÄ!). Turtle wax paloi aina kiinni 5 min jälkeen ja hermo meni ihan totaalisesti pinkkiä tököttiä pois hinkatessa. Star Britella lika oikein suli pois kyljistä ja isoimmatkin värjäymät ja raidat lähtivät kohtuullisella hinkkauksella. Hempelin vaha puolestaan oli nopea levittää ja kiillotui lähes itsestään. Loistavaa kamaa molemmat!

Miehen paras ystävä? Ainakin lähellä kärkeä.
Lauantain päätteeksi pestiin kyljet kannenkin puolelta, ja jatkoin noiden kimpussa sunnuntaina. Tämä oli oikeastaan kaikista aikakriittisin homma, koska en ollut vahannut kantta vielä kertaakaan ja taisi olla edelliselläkin omistajalla jäänyt tekemättä lähimenneisyydessä. Kaupungin happosateet olivat jo syöneet maalipinnan himmeäksi ja huokoiseksi, ja noki oli alkanut tunkeutumaan maalin sisään. Tekemättä jättäminen talven yli ei siis ollut enää vaihtoehto. Alkuun taas kunnon jynssäys kliinerillä ja perään pintavaha. Voi kiesus mikä ero ennen ja jälkeen. Onhan se kiva kun oman työn jälki näkyy, mutta en olisi mitenkään odottanut näin upeaa lopputulosta ensimmäisellä vahauksella. I approve!

Kannen kylki pestynä, "hiottuna" ja vahattuna. Über!
Näiden toimien päälle hieman sisätilojen järjestelyä ja siinähän se viikonloppu vierähtikin. Työlistalle jäi vielä hieman vahattavaa kylkeä, istuinlaatikon jynssäys, pressutelineen asennus ja tietty pressujen levitys. Veneen sisällä pitäisi uusia sähköpaneli ja asentaa stereot. Lattiaakin voisi pentterin (keittiön) edustalta hieman kaapia ja lakata uudestaan. Ja enköhän mä keksi talven aikana pari tusinaa muutakin pienempää parannusta ;-)

Näihin tunnelmiin, heippa!

Friday, April 4, 2014

Kuntokartoituksen kertomaa

Vanhaa kun ostaa niin ei saa uutta. Pätee erityisesti 31-vuotiaaseen purkkariin. Kuten aikaisemmin on tullut kirjoitettua, meidän purtilossa isoimmat päivitykset on onneksi tehty jo vuosien 2009 (kansi, ikkunat) ja 2011 (moottori, ohjausmoottorit) aikana. Silti pienten ja vähän isompienkin remppojen backlogi on talven aikana venähtänyt varsin mittavaksi. Ei varmaan tullut kenellekään meikäläisen tuntevalle yllätyksenä. Mulla kun on ihan omia versioita vastauksesta kysymykseen ”kuinka monta insinööriä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?”, tässä yksi:
  1. Todetaan, että kyseessä tosiaan on hehkulamppu eikä moderni vähävirtainen LED-valaisin. Vaihtoon koko lamppu.
  2. Upotettavan valaisimen irroitus vaatii kattoverhoilun avaamisen.
  3. (Vaihdetaan koko kattoverhoilu kun kerran on irti ja uusitaan katon läpiviennit)
  4. Paljastuneet sähköjohdotkin näyttävät aika kulahtaneilta ja liitokset lähinnä sähköteippiä tai suojaamattomia abikoita. Vaihtoon koko roska.
  5. Samallahan tuohon väliin asentaa himmentimen. Edessä puuverhoilun purkamista ja reikäporakokoelma kasvaa jälleen yhdellä koolla.
No takaisin asiaan: pari asiaa veneen kunnossa oli jäänyt vaivaamaan mieltä, erityisesti suht rapeaan kuntoon ajautuneet kölipulttien mutterit. Ajauduin helmikuussa Vene-messuilla juttelemaan Hopeasalmen telakan pitäjän kanssa näiden tarkastuksesta, ja hän mainosti uutta Venealan Keskusliiton Finnboat ry:n venetarkastusta. Ymmärsin, että tavoitteena on standardisoida venepuolen kuntotarkastuksia ja tarkastajia onkin koulutettu talven aikana pitkin Suomenmaata. Hän suositteli käyttämään loviisalaista M-Yachtsia, joilla myös löytyi ständi Vene-messuilla. Sovimme M-Yachtsin Martinin kanssa treffit maaliskuun lopulle.

Ei omiaan herättämään luottamusta...
Koko viikon jatkunut sade esti rungon kosteusmittaukset, mutta muutoin kolusimme Martinin kanssa läpi kaikki rakenteet, läpiviennit, täkeimmät kiinnikkeet jne. Runko vaikutti koputtelun perusteella olevan kauttaaltaan kunnossa, kuten myös rungon läpiviennit ja kansirakenteet. Keulaharuksen kiinnityksen ympärillä näkyi lasikuidussa pientä rasituksen aiheuttamaa halkeilua, joten syytä tarkistaa kannenalaisen vanttiruuvin kireys kunhan masto saadaan keväällä pystyyn. 

Rungon osalta ainoa isompi remonttisuositus on keula- ja peräpotkurien putkien laminoiminen myös ulkopuolelta. Lisäisi turvallisuutta törmäystilanteissa ja estäisi venen imeytymisen putken ja rungon väliseen saumaan. Pistin työn jo telakan työjonoon ensi talveksi.

Tuota saumaa pitäisi ensi talvena fiksata. Edessä ja takana.
Mutta sitten en kölipultit ja mutterit… Martin ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa reikäjuustoa ja käytettiin hyvä puoli tuntia mahdollisten syiden pohtimiseen. Palataan näihin ihan oman blogikirjoituksen merkeissä, mutta tuomio oli selvä: syytä kannattaa vielä selvittää, mutterit on vaihdettava ja voi olla että pultitkin on vaihdettava. Todennäköisin syy on yhdistelmä väärää terästä, pilssissä pitkään lojunutta vettä ja pilssipumpusta vuotanutta sähköä. Ihan hyvät ainesosat kunnon painajaiseen.

Pientä sähköparin aiheuttamaa korroosiota löytyi myös perävetolaitteen rungosta. Ei mikään ihme kun alumiinikuori oli maalattu kuparimaalilla, ja tuhon varmistamiseksi myös uhrimetalleiksi tarkoitetut anodit olivat samaisen sinisen töhnän peitossa. Ei auta kuin hioa ja harjata puhtaaksi, epoksoida montut ja vetää uudet pohja plus myrkkymaalit pintaan. Tällä kertaa alumiinille tarkoitetut :-P

Ei näin. Virtaussuojakin vähän repsottaa, mutta se on pientä.
Loppu olikin pienempää säätöä siellä täällä. Käytiin läpi mistä mahdollisia vuotoja kannattaa etsiä, ja kokeiltiin eri laakereiden tiiveyttä. Täytyy sanoa, että vaikka löydökset taas tarkoittavatkin muutaman tonnin investointeja, antaa se kummasti mielenrauhaa kun joku ammattilainen on oikeasti perannut veneestä kaikki sopukat. Kustannus oli vajaa pari sataa euroa, mikä ei ole lainkaan paha rasti reilun parin tunnin konsultaatiosta. Ja samalla sai vastaukset kaikkiin niihin kyssäreihin mitkä on talven aikana jääneet askarruttamaan. Helppo suositella Finnboatin kuntokartoituspakettia, ja eiköhän osaavia tarkastajia löydy mualtakin kuin Loviisasta.
Hylsy tuli, mut ei se mitään kun tietää mitä pitää korjata

Saturday, March 29, 2014

Terveiset rannikkolaivurikurssilta

Viimeiset pari viikonloppua ollaan taas Suvin kanssa istuttu koulunpenkillä Rannikkolaivurikurssin parissa. Kouluttajana jälleen Jarmo Aaltonen Kesäpurjeelta, ja kurssilla alkaa puolet naamoista olemaan jo ennestään tuttuja. Ihan kiva pikku yhteistö muodostumassa ja varmasti moikkaillaan kesällä pitkin Suomenlahtea.

Miten tää kaikki roina mahtuu mun A3-kokoiselle karttapöydälle?
Rannikkolaivuri jatkaa soveltuvasti siitä mihin Saaristolaivuri päättyi. Kun saaristossa mentiin väyliä pitkin ja suunnittiin linjataulujen perusteella, nyt siirrytään vähän väljemmille vesille ja aletaan suorittamaan paikanmääritystä horisontissa näkyvistä kiintopisteistä. Siirretyt sijoittajat, kipparin kulmat ja jopa leivinpaperi tulevat tuossa hyvin tutuiksi.

Suvi pitää järjestystä yllä paljon mua paremmin
Täysin uutena asiana kurssilla tulevat sorto ja virta, ja noihin liittyvät laskut ja taulukot. Sorto on vielä purjehtijan arkipäivää kun tuuli painaa Tallinnan sijasta Paldiskiin, mutta virtauksilla tai vuorovedellä ei meille juuri käyttöä löydy. Hyvä kuitenkin ymmärtää miten nuo toimivat jos-sitä-vaikka-joku-päivä päätyisi sinne etelään purjehtimaan (tuoltahan se motivaatio näille kursseille alunperin kumpusi). Kokonaisuudessaan enemmän käytännön karttatyötä ja laskentaa kuin Saaristolaivurissa, ja ehkä juuri siksi myös kiinnostavampi paketti. Ainakin aika rientää kerrankin vikkelästi koulussa.

Autokin saattais kaivata vähän vettä ja vahausta
Käväistiin viikolla telakallakin aloittamassa kevätpuuhia. Taas jäi hommat vähän puolitiehen kun piti kiirehtiä illaksi anoppilaan Tampereelle, mutta ainakin kevätremppa on nyt aloitettu. Aurinkoinen päivä houkutteli paikalle muitakin veneenomistajia, ja päivän aikana katosi pressut yhden jos toisenkin veneen päältä. Varma kevään merkki. Itse poistin väärät myrkkymaalit perävetolaitteesta ja paklasin epoksilla alumiinin alkavia korroosioita umpeen. Suvi puolestaan keskittyi köysilukkojen irroittamiseen kannesta ja niiden läpivientien korjaamiseen. Jälkimmäiseen tuli niin hyvät ohjeet ammattilaisilta, että pitänee tehdä ihan oma raportti toteutumasta kevään aikana.

Märkähiontaa ja mukavaa sinistä mönjää joka paikassa
Koulutuksesta innostuneena tuli vielä ilmoittauduttua faijan kanssa Perämieskurssille. Huhtikuussa yksi päivä teoriaa, toukokuun lopulla käytännön satama-ajoharjoittelu, ja varsinaisella kurssilla neljä päivää purjehdusta elokuussa. Ei paha! Sitä odotellessa käydään ensi viikolla tutustumassa Hoskin pursiseuran hallitukseen ja tiluksiin. Ja toukokuun lopulla on spinnukurssikin (spinnu on se iso värikäs pallopurje...). Kyllähän näissä riittää työssäkäyvällä ihmisellä tekemistä. Ja jos meinaa sittenkin loppua tekeminen kesken, niin käynnistettiin faijan kanssa varuiksi vielä yksi projekti:

Kuuden tuuman rautanaula -terapiaa parhaimmillaan