Uutta eloa taittolapaiseen potkuriin

Okei, parasta antaa heti alkuun turhamaisuus-varoitus. Tän kertainen pätkä tulee käsittelemään purjehtijan turhamaisuutta parhaimmillaan tai pahimmillaan. En vaan voinut vastustaa kiusausta kun törmäsin kanssaveneilijän urakkaraporttiin ;-)

Kun s/y Duo 2013 syksyllä nostettiin vedestä, ei hienosta Volvon taittolapapotkurista saanut selvää edes sarjanumerosta. Ei potkurissa mitään toiminnallista vikaa ollut, mutta jotain plakkia ja näkkiä se oli kerännyt. Bingasin netistä, että nuo 3-lapaiset Pentaleet maksavat jonkun 1500€, joten eihän moista arvometallia sopinut telakalle jättää talvehtimaan. Siinä oli sitten talvi aikaa miettiä kotona erilaisia kiillotusmenetelmiä

Ei epätoivoinen, mutta suht niljakas lähtötilanne

Potkurin irroitus on vissiin sen verran yksinkertainen toimenpide, ettei kukaan ole viitsinyt edes dokumentoida sitä nettiin. Volvolta löysin räjäytyskuvan, jolla pääsi alkuun, mutta loppu meni enemmän ja vähemmän uskaliaan kokeilun kautta. Alla vaiheet kuvina, jos vaikka auttaisi jotain jotain toista nyyppaa näissä hommissa.

#1: Avataan etualalla olevat kuusiokolopultit. Estävät akselitappien irtoamisen.

 #2: Jokainen lapa on kiinni omalla tapillaan. naputetaan ne varovasti irti

#3: Kopataan lapa kiinni ennen kuin se tipahtaa kiville

#4: Lapojen alta paljastuu sokalla varmistettu pultti. Sen alla vielä isompi (23mm?) pultti.
Jälkimmäisen irrottaminen voi vaatia apuria pitämään potkurin runkoa paikallaan.
Pitäminen onnistuu hienosti esim. pitkällä 1/2" hylsyn jatkovarrella akselin reikään ujutettuna.
Sokka on kertakäyttökamaa ja niitä saa alan liikkeestä 4-5€ hintaan.

#5: Runko lähtee tämän jälkeen ihan vetämällä irti.

#6: Homma valmis. Nyt pääsee käsiksi perävetolaitteen anodeihinkin.

Sitten siihen luvattuun turhamaisuuteen. Näkki ja muu plakki olisi lähtenyt varmaan helpoiten karkealla hiomapaperilla tai poraharjalla (sellainen teräsharjatuhero), mutta pelkäsin että molemmat naarmuttavat potkuria liikaa. Samalla varmaan katoisi jokunen gramma metalliakin mukana. Ei kun lähimpään K-rautaan ja matkaan Mirkan Abralon vesihiontatyynyjä karkeuksilla 1000, 2000 ja 4000 (10€ / 2 kpl). Jotain karkeuksista kertoo se, että jälkimmäisillä kiillotetaan koruja ja autojen maalipintoja.

Jouduin taas fyysiseen työhön

Joskus joulun pyhien aikaan kaivoin esiin kylpyammeen ja aloin hinkkaamaan. Karkeimmat näkit ensin pois messinkiharjalla, ja sitten hiomatyynyillä aloittaen karkealla ja siirtyen siitä kohti hienompia karkeuksia. Yhteen lapaan meni noin 30 min, joten 3 lapaa + runko meni parissa tunnissa. Ja voi pojat että kiiltää! Suvi ei tosin osannut arvostaa mustaksi värjäytynyttä ammetta...

Two down, one to go

Telakalla luulivat, että olin ostanut uuden potkurin :D
Huom. myös maalattu perävetolaite + uudet sinkit.

Pelkkää turhamaisuutta? Ehkä ei, sillä potkuri oli vielä syksylläkin paljon paremmassa kunnossa kuin edellisenä syksynä. Toistin saman käsittelyn tänä talvenakin, ja nyt kiillotukseen kului vain puoli tuntia koko setin osalta. Noin kiiltävä pinta ei ilmeisesti tarjoa kunnolla tartuntapintaa meren ölliköille. Taidan tehdä tästä jokatalvisen perinteen.

Sama potkuri taas kesän jälkeen. Oli huomattavan helppo kiillotettava tällä kertaa.