Välitilinpäätös: Purjehduksen kustannuksista...

Keskustelu veneilystä kääntyy aina ennemmin tai myöhemmin kustannuksiin, etenkin niiden paljouteen. Veneen hankkimisen jälkeen olen kuullut muutaman kerran (liikaa), että olisin yhtä hyvin voinut mennä kylmään suihkuun ja heittää seteleitä vessanpönttöön. Ainakaan varaosaluettelot eivät ole heikkohermoisten luettavaa sillä perusyksikkö kaikelle näyttäisi olevan 500€ kerrannaisineen. Purjehdus näyttää siis täyttävän hyvän harrastuksen tärkeimmät tunnusmerkit: maksaa rahaa ja vie kaiken vapaa-ajan.

Uuteen harrastukseen liittyvät starttikulut pääsevät aina yllättämään. Kysykääpä vaikka maastopyöräilijältä kuinka paljon rahaa meni pyörän jälkeen vielä pyörän varusteluun, kenkiin, juomareppuihin, työkaluihin, ajovarusteisiin jne. Aloittavalle maastopyöräilijälle starttiraha on karkeasti 2x pyörän hinta, ja purjehtijan on näköjään hyvä varata noin 5000€ / henkilö + veneen ostohinta. Suvi pyysi listaamaan toteutuneet kustannukset omaan käyttöön, mutta sama kai nämä on jakaa kaikille kiinnostuneille :)

Vene 50 k€: Kustannuksista suurin, joskin käytetyn veneen ostaminen taantuman aikaan voi osoittautua ihan hyväksi investoinniksi (ja lehmät lentää...). Hyvän pienemmän 6-7 metrisen veneen voi saada alle 5k€ (Joe17, Helmsman 20, Guy22) ja 10k€ saa jo klassisen H-Veneen tai kouluveneenä suositun Albin Expressin. Tuosta ylöspäin valikoima kasvaa ja varustelu paranee (tai ikä nuorenee). Isommat korjaustarpeet pitää ehdottomasti ottaa huomioon venettä valitessa, koska esim. sisämoottorin vaihdon hintalappu on alkaen 10 k€, rungon osmoosikorjaus on tonneja ja uusi purjesettikin nielee muutaman tonnin.

Me päädyimme 30-vuotiaaseen Scanmar 35 ja pulitimme siitä vähän vajaat 50k€. Tuolla rahalla saimme jo ison veneen missä edelliset omistajat olivat huolehtineet isommista rempoista (uusi moottori, tiikkikansi, kansiluukut, ok purjeet). Hintaan kuuluivat myös talvisäilytyksen kannalta pakolliset pukki ja peitetelineet.

s/y Duo Sipoonlahdella

Kurssit 1200€ / henk: Tekemällä oppii, mutta ei kannata lähteä soitellen sotaan. Siinäpä kaksi varsin ristiriitaista kansanviisautta. Jos perheellä tai kavereilla on purjehdustaustaa ja aikaa opettaa, niin siitä vaan suoraan vesille. Muille maakravuille pitäisi lakiin kirjata joku oppivelvollisuus tai inssiajo. Akateemisena ihmisenä pidän opiskelusta, ja purjehdus ei tee tähän poikkeusta. Käymämme kurssit ovat sisältäneet sopivassa suhteessa teoriaa ja käytäntöä, ja on huomattavasti tehokkaampaa oppia tekemään asiat suoraan oikein kuin iteroida kantapääopiston kautta. Alla meidän valitsemia kursseja hintoineen (Kesäpurje)

• Purjehtija 1: Purjehduksen teoriaa itseopiskeluna ja neljä päivää käytäntöä kouluveneellä. 390€ 
• Saaristolaivuri: Navigointia, merimerkkejä/valoja, väistämissääntöjä ja muuta lainsäädäntöä. 200€ + 25€ tentti
• Rannikkolaivuri: Navigoinnin jatkokurssi, vuorovesiä, sortoa, merisäätä. 200€ + 25€ tentti
• Diesel-kurssi: moottorin käyttö ja huolto, teoria + käytäntö. 135€
• VHF-kurssi: Tähtää Viestintäviraston vaatimaan radioasemalupaan ja käyttäjälisenssiin. 100€ kurssi + 100€ tentti & todistus

Kesäpurjeen näkemys Suomen Purjehdus ja Veneily rt:n koulutusohjelmasta

Henkkoht varusteet 1000€ / henk: Suomen kesässä ja Itämerellä purjehduksen mukavuus on turhan usein varusteista kiinni. Me hommattiin Suvin kanssa starttipakettina pelastusliivit sekä säänkestävät purjehduspuvut ja kelluntapuvut. Erilaista hanskaa ja hattua jää vielä hankittavaksi kevään Vene-messuille. Kuten arvata saattaa, myös tämä harrastus vaatii lajikohtaiset kengät: tärkeimpänä vaatimuksena valkoiset pohjat kannen suojaamiseksi.

• Pelastusliivit 2x Stormforce C45 paukkuliivi valoilla. 165€ / kpl
• Purjehduspuku Gul Vigo. 300€ / puku
• Kelluntahaalari Baltic Polar. 200€ / kpl
• Aigle GTX Gore-Tex saapas 150€ / pari
• Sebago purkkarit 60€ / pari
• Sealskinz cut resistance hanskat 69€ / pari

31 vuotta mä menestyksekkäästi välttelin purkkareita...

Veneen varustelu noin 1500€: Saimme Scanmarimme erittäin hyvin varusteltuna, joten lisähankinnat jäivät suht kevyiksi. Kauppaa tehdessä kannattaa sopia, että katsastusvarustus kulkee veneen mukana. Senkin jälkeen erilaisiin varaosiin, sähkökaapeleihin, astiastoihin yms saa upotettua pitkän pennin (me saimme nämäkin). Yksi viiden tonnin aukko veneessä on vielä havaittavissa, nimittäin tutka asentaminen ja plotterin päivittäminen. Pitänee alkaa säästämän sukanvarteen. Pelastuslautta, kumivene ja EPIRB-hälytinkin päätynevät vielä ensi vuoden joulupukin toivelistalle.

• Pelastusliivit 4x Marine Performance paukkuliivi. 50€ / kpl
• Kiikarit 2x Bushnell 7x50 waterproof. 110€ / kpl
• Työkalupakki + työkalut. Yht. 400€
• Imuri Dyson Car & Boat 285€
• Siivousvälineet, -aineet ja vahat. Noin 100€
• Merikarttasarjat A-D. Yht. 200€
• Navigointivälineet. Yht. 50€
• Kevytpeitteet & sidontavälineet: 100€

Jäin rysän päältä kiinni kun Suvi tuli kotiin kesken jemmausoperaation

Vakuutus 585€ vuodessa: Venevakuutus yllätti edulisuudellaan. Vene on about saman arvoinen kuin uusi auto, joten odotin vakuutuksenkin maksavan saman 1500€ vuodessa + joku merilisä (kaikessa veneeseen liittyvässä on aina joku merilisä!). Kysyin tarjoukset Alandiasta, Pohjolasta ja POP-vakuutukselta, ja jokaisesta lafkasta olisi irronnut täysturva alle tonnilla. Päädyimme lopulta POP-vakuutuksen Vene XL -pakettiin hyvien lähtöbonusten ja sopivan messutarjouksen vauhdittamina.

Purjehdusseuran jäsenyys palveluineen 1500€ startti + noin 1500€ / vuosi: Jos haluaa laituripaikan jonkun seuran satamasta, pitää luonnollisesti kuulua kyseiseen seuraan. Meillä on seura vielä hakusessa, mutta otetaanpa referenssiksi vaikka Hoskin hinnasto Lauttasaaressa:

• Liittymismaksu: 800€ + puoliso 100€ (kerran)
• Laituripaikan perustaminen: 670€ (kerran)
• Vuosijäsen: 120€ + puoliso 60€ vuodessa
• Laituripaikka: 540€ / kesä
• Kenttäpaikka: noin 500€ / talvi
• Nosto / Lasku 150€ / kerta
• Avaimia, parkkimaksu, säilytystila jne. Muutama satanen lisää.

Huollot + kuluvat osat noin 1000€ / vuosi: Huolloissa on helppo säästää rahaa tekemällä mahdollisimman paljon itse, mutta vuosihuolto onnistuu suht edullisesti ammattilaisenkin tekemänä. Itse otimme (ainakin) ensimmäiselle syksylle moottorin syyshuollon ja vesijärjestelmän tyhjennyksen telakan täyspalveluna, mikä tekee noin 500€ loven lompakkoon. On tuossa se helppous että telakka huolehtii niin uusista litkuista kuin vanhojenkin hävittämisestä - ei tarvitse itse varastoida kaikkia öljyjä, septijärjestelmän suoja-aineita, glykolia jne jne. Moottorin osalta öljyn- ja polttoaineen suotimiin saa uppoamaan yhden satasen. Myös korroosilta suojaavia anodeita saa uusia parin vuoden välein (100€ setti), köysiä menee vaihtoon (muutaman kympin kappale) ja joka kevät pitäisi sipaista uusi kerros myrkkymaalia pohjaan (50-100€). Tonni vuoteen lienee aika realistinen arvio huoltokuluista.

Summa summarum: Kyllähän tuolla muutaman kerran olisi etelään lentänyt. Purjehdus mahtaa olla maailman kallein tapa liikkua ilmaiseksi paikasta toiseen. Alkuinvestointi oli helposti tuplat siihen verrattuna mihin oltiin varauduttu (suom: siis minkä olin Suville ajatuksena myynyt), mutta vuosikustannus on aika hyvin linjassa odotusten kanssa. Vielä summaten:

• Vene: (n+1)*10 k€         (nou hätä, pankki lainaa!)
• Alkupamaus: 7500 €       (kattaus kahdelle)
• Vuosittain: 3000 €          (menee purjehdit tai et)

Kaksi saaristolaivuria ja yksi rannikkokin

Tenttitulokset tipahtivat hyvissä ajoin ennen joulua sähköpostiin ja läpihän nuo menivät kaikkien osalta. Myös faijan rannikkolaivurin tentti missä aika pääsi loppumaan pahemman kerran. Arvosanojen valossa Rämöjen klaanin sisäinen järjestys on Teemu miltei maksimipisteillä, Suvi hyvänä kakkosena, ja faija peränpitäjänä. Tässä kai komentojärjestys ensi kesän laineille? ;-)

Huomio siirtyy nyt kinkunpaistoon ja joulusiivouksena tunnettuun pakotettuun työleiriin. Hyvää ja rauhallista joulua blogiimme eksyneille!

Tenttejä ja myrskytuhojen tsekkausta

Perjantai 13. päivänä saavutettiin jälleen yksi etappi matkalla maakravuista purjehtijoiksi. Kävimme Suvin ja faijan kanssa suorittamassa Westendin koululla Saaristolaivuritutkinnon tentin. Faija koitti keulia vähän etumatkaa tenttimällä samalla myös Rannikkolaivurin. Saaristotentti oli juuri sitä mitä osattiin odottaakin: puolet laskuja ja karttatehtäviä, toinen puoli merimerkkejä, väistämissääntöjä ja muuta lainopillista tauhkaa. Tavalliseen tapaan joka toinen kyssäri sisälsi jonkun koiruuden jolla testattiin tenttijän tarkkaavaisuutta, mutta hyvin tuossa pärjää kunhan vain osaa teorian ja on tehnyt muutaman harjoitustentin pohjalle. Läpäisyä helpottaa toki se, että hyväksyttyyn suoritukseen riittää vain 50% maksimipisteistä.

Juu, Teemu kuuluu korostuskynäilijöihin

Meidän Intensiivikurssista oli aikaa vain kuukauden päivät ja kirja oli luettuna kannesta kanteen pariin otteeseen. Suvin kanssa pidettiin yksi laskari-iltakin keittiön pöydän ääressä. Sitä löytää kummasti motivaatiota opiskella ja oikeasti omaksua asioita, kun miettii, että seuraavana kesänä pitäisi heilua omalla veneellä tuolla saaristossa. Ei oikeastaan käy kateeksi niitä, jotka päättävät vain ostaa veneen ja suunnata muun liikenteen sekaan ilman sen kummempia opintoja. Ja Suomessahan tuo on mahdollista, meinaan ajella yli 40-jalkaisilla moottoriveneillä yhden promillen humalassa ilman pienintäkään käsitystä väistämissäännöistä tai valomerkeistä. Ihmeellinen epäkohta tässä virkamiesten ja byrokratian luvatussa maassa.

Yhtä kaikki me oltiin hyvin valmistautuneita ja tentit menivät ilmeisesti kaikilta läpi. Suvia jännitti niin, ettei uskaltanut katsoa tuleeko tentin valvojana toimineelta Jackelta peukkua vai ei. Vastausten perusteella oli kyllä selvittänyt pahimmatkin kompakyssärit. Faijan rannikkolaivuri saattoi olla hiinä ja hiinä kun aika loppui kesken (molemmat tentit 4 tuntiin on melkoinen puserrus). Ei muuta kuin todistukset ja diplomit tilaukseen, ja suunta kohti perjantaisaunaa.

Amatöörit tunnistaa puuttuvasta mastosta :-P

Lauantaina suunnattiin Suvin kanssa Loviisaan telakalle tutkimaan myrskytuhoja Perjantaina riehuneen Seijan jäljiltä. Edellisen käynnin jälkeen olivat telakalla temmeltäneet myös Eino ja Oskari. Ei vaan oltu ehditty käymään kun arki-iltaisin ei pimeässä näe mitään ja viikonloput ovat olleet niin täynnä kaiken maailman laivurikursseja, risteilyitä, etelänmatkoja ja muita kissanristiäisiä. Eikä aikaa olisi nytkään ollut, mutta kauan kalvanut pelko repeytyneistä pressuista ja muista myrskytuhoista pakotti lähtemään. Ei vaan ensikertalaisena tiedä miten Hongkongin kevytpeitteet kestävät 30 m/s tuulessa, etenkään kun pinta-ala lähestyy sataa neliömetriä...

Sievä pikku paketti

Loviisassa oli mitä kaunein aurinkoinen pikkupakkanen, ja edellisen päivän tuulista ei ollut tietoakaan. Yhdestä veneestä oli pressu läjässä ilmeisesti telineiden petettyä, mutta mun bondage-kokeilu oli pitänyt hienosti muotonsa. Meidän uudessa pressussa tosin oli jo reikiä kaikkialla missä pressu oli päässyt hinkkautumaan telinettä tai mantookin tolppia vasten. Olimme Suvin kanssa alunperin sitoneet pressun joustavalla kevytpeitteiden sidontaan tarkoitetulla kuminauhalla, mutta onneksi olimme laittaneet tavalliset narut varmistukseksi jokaiseen kiinnityskohtaan. Nuo kuminauhaihmeet olivat hinkkautuneet poikki jo parista kohtaan ja ilman varmistuksia pressu olisi todennäköisesti tällä hetkellä loukkaamassa venäläisten ilmatilaa. Merkitään lokiin tuleville vuosille: älä vaan osta kevytpeitteiden sitomiseen myytävää narua kevytpeitteiden sitomiseksi. Muutoin valtakunnassa kaikki hyvin ja pienen hienosäädön ohella saimme ladattua veneen akkuja maasähköllä parin tunnin ajan.

 

Yllättävän valoisa tuulensuoja

Kotimatkalla teimme tuttavuutta Loviisan vanhan keskustan puutalohin ja törmäsimme Tuhannen Tuskan Kahvilan kylttiin. Pakkohan se oli ottaa selvää saako tuolta kahvia ja tarvitsevatko asiakkaat turvasanoja. Hieno vanha hirsitupa vanhalla mukulakivikadulla, ja sisällä vuosisata sitten pysähtynyt tunnelma. Herttainen täti-ihminen tarjoili kahvia kultamaalatuista antiikkiposliineista matoilla verhoilluille pöydille. Ja kakluuni lämmitti hämärän tilan niin, että uni meinasi tulla silmään. Kerrassaan herttaista, kuten Loviisa muutenkin näin joulun alla.