Tenttejä ja myrskytuhojen tsekkausta

Perjantai 13. päivänä saavutettiin jälleen yksi etappi matkalla maakravuista purjehtijoiksi. Kävimme Suvin ja faijan kanssa suorittamassa Westendin koululla Saaristolaivuritutkinnon tentin. Faija koitti keulia vähän etumatkaa tenttimällä samalla myös Rannikkolaivurin. Saaristotentti oli juuri sitä mitä osattiin odottaakin: puolet laskuja ja karttatehtäviä, toinen puoli merimerkkejä, väistämissääntöjä ja muuta lainopillista tauhkaa. Tavalliseen tapaan joka toinen kyssäri sisälsi jonkun koiruuden jolla testattiin tenttijän tarkkaavaisuutta, mutta hyvin tuossa pärjää kunhan vain osaa teorian ja on tehnyt muutaman harjoitustentin pohjalle. Läpäisyä helpottaa toki se, että hyväksyttyyn suoritukseen riittää vain 50% maksimipisteistä.

Juu, Teemu kuuluu korostuskynäilijöihin

Meidän Intensiivikurssista oli aikaa vain kuukauden päivät ja kirja oli luettuna kannesta kanteen pariin otteeseen. Suvin kanssa pidettiin yksi laskari-iltakin keittiön pöydän ääressä. Sitä löytää kummasti motivaatiota opiskella ja oikeasti omaksua asioita, kun miettii, että seuraavana kesänä pitäisi heilua omalla veneellä tuolla saaristossa. Ei oikeastaan käy kateeksi niitä, jotka päättävät vain ostaa veneen ja suunnata muun liikenteen sekaan ilman sen kummempia opintoja. Ja Suomessahan tuo on mahdollista, meinaan ajella yli 40-jalkaisilla moottoriveneillä yhden promillen humalassa ilman pienintäkään käsitystä väistämissäännöistä tai valomerkeistä. Ihmeellinen epäkohta tässä virkamiesten ja byrokratian luvatussa maassa.

Yhtä kaikki me oltiin hyvin valmistautuneita ja tentit menivät ilmeisesti kaikilta läpi. Suvia jännitti niin, ettei uskaltanut katsoa tuleeko tentin valvojana toimineelta Jackelta peukkua vai ei. Vastausten perusteella oli kyllä selvittänyt pahimmatkin kompakyssärit. Faijan rannikkolaivuri saattoi olla hiinä ja hiinä kun aika loppui kesken (molemmat tentit 4 tuntiin on melkoinen puserrus). Ei muuta kuin todistukset ja diplomit tilaukseen, ja suunta kohti perjantaisaunaa.

Amatöörit tunnistaa puuttuvasta mastosta :-P

Lauantaina suunnattiin Suvin kanssa Loviisaan telakalle tutkimaan myrskytuhoja Perjantaina riehuneen Seijan jäljiltä. Edellisen käynnin jälkeen olivat telakalla temmeltäneet myös Eino ja Oskari. Ei vaan oltu ehditty käymään kun arki-iltaisin ei pimeässä näe mitään ja viikonloput ovat olleet niin täynnä kaiken maailman laivurikursseja, risteilyitä, etelänmatkoja ja muita kissanristiäisiä. Eikä aikaa olisi nytkään ollut, mutta kauan kalvanut pelko repeytyneistä pressuista ja muista myrskytuhoista pakotti lähtemään. Ei vaan ensikertalaisena tiedä miten Hongkongin kevytpeitteet kestävät 30 m/s tuulessa, etenkään kun pinta-ala lähestyy sataa neliömetriä...

Sievä pikku paketti

Loviisassa oli mitä kaunein aurinkoinen pikkupakkanen, ja edellisen päivän tuulista ei ollut tietoakaan. Yhdestä veneestä oli pressu läjässä ilmeisesti telineiden petettyä, mutta mun bondage-kokeilu oli pitänyt hienosti muotonsa. Meidän uudessa pressussa tosin oli jo reikiä kaikkialla missä pressu oli päässyt hinkkautumaan telinettä tai mantookin tolppia vasten. Olimme Suvin kanssa alunperin sitoneet pressun joustavalla kevytpeitteiden sidontaan tarkoitetulla kuminauhalla, mutta onneksi olimme laittaneet tavalliset narut varmistukseksi jokaiseen kiinnityskohtaan. Nuo kuminauhaihmeet olivat hinkkautuneet poikki jo parista kohtaan ja ilman varmistuksia pressu olisi todennäköisesti tällä hetkellä loukkaamassa venäläisten ilmatilaa. Merkitään lokiin tuleville vuosille: älä vaan osta kevytpeitteiden sitomiseen myytävää narua kevytpeitteiden sitomiseksi. Muutoin valtakunnassa kaikki hyvin ja pienen hienosäädön ohella saimme ladattua veneen akkuja maasähköllä parin tunnin ajan.

 

Yllättävän valoisa tuulensuoja

Kotimatkalla teimme tuttavuutta Loviisan vanhan keskustan puutalohin ja törmäsimme Tuhannen Tuskan Kahvilan kylttiin. Pakkohan se oli ottaa selvää saako tuolta kahvia ja tarvitsevatko asiakkaat turvasanoja. Hieno vanha hirsitupa vanhalla mukulakivikadulla, ja sisällä vuosisata sitten pysähtynyt tunnelma. Herttainen täti-ihminen tarjoili kahvia kultamaalatuista antiikkiposliineista matoilla verhoilluille pöydille. Ja kakluuni lämmitti hämärän tilan niin, että uni meinasi tulla silmään. Kerrassaan herttaista, kuten Loviisa muutenkin näin joulun alla.