Sunnuntaiaamu valkeni yhtä kauniina ja lämpimänä kuin edellinen päiväkin. Faija oli viettänyt lauantain Virossa ja olimme sopineet etukäteen käyvämme Venetorilla vielä sunnuntaina. Tuo kävi itselle enemmän kuin hyvin, olihan siellä yksi kaunokainen, jonka kannelle piti ehdottomasti päästä kiipeämään uudelleen. Pieni pelko oli puserossa, että joku on jo ehtinyt ostamaan s/y Duon pois kuljeksimasta. Meinasi oikein haitata yöuniakin. Pari venekauppiasta oli meinaan edellisenä päivänä ehtinyt pelottelemaan ennusteillaan, että tuo vene myydään kyllä vielä lauantain aikana.
Illan surffailtuani olin entistä vakuuttuneempi, että tuo Scanmar 35 kannattaa hommata. Etenkin alle viidenkympin hintaan. Kovin paljon tekstiä en löytänyt, mikä selittynee muinaisella rakennusvuodella ’83 (aikaa ennen internettiä) ja pienellä sadan kappaleen sarjalla. Mutta se mitä löysin oli sitäkin kannustavampaa. Useammallakin sivustolla Scanmar 35 rankattiin loistavaksi vaihtoehdoksi vaikka valtamerten ylittämiseen. Aiheeseen liittyen tuli fiilisteltyä Youtube-pätkiä Duon sisaren Isabellen reissusta Karibialle. Lisäksi Scanmarin purjehdusominaisuuksia kehuttiin, kuten myös ruotsalaista työnlaatua ja viimeistelyä. Omalaatuinen istuinlaatikko / takakansi yhdistelmä kulkee näköjään maailmalla nimellä center cockpit ja sitäkin pidettiin kätevänä. Uskalsipa joku veneilyforumeilla verrata aikakautensa Swaneihinkin, mitä luonnollisesti seurasi vyöry täystyrmäyksiä. Mikä lie trollaaja.
Ja mikä olisi internet ilman vikaraportteja. Ainoa isompi asia mitä löysin oli maininta keinuvasta kölistä, mikä ilmeisesti vaivasi laajemminkin pohjoismaista venetuotantoa 80-luvun alkupuolella. Scanmarissa(kaan) rungon vaakapalkkeja ei ole vedetty pilssin pohjan kautta, joten rakenteet pääsevät elämään runkopalkkien ja valurautakölin välisellä 30cm matkalla. Runko on jäykistettävissä jälkikäteen, mutta se on ilmeisen työläs operaatio ja jätetty useimmista Scanmareista tekemättä. No on tuolla rungolla purjehdittu jo 30 vuotta, joten eiköhän se kestä toiset mokomat ilman jäykistelyäkin. Hinnan puolesta suurin osa löytämistäni Scanmar 35 tai 345 sijoittui 60k€-70k€ haarukkaan, olivat ne sitten myynnissä tai jo sulkeutuneita kauppoja. Tämä sai s/y Duon alle 50k€ hintalapun näyttämään entistä paremmalta tarjoukselta, etenkin uudella moottorilla ja muilla herkuilla.
Iso kivi vierähti sydämeltä, kun Duo oli vielä parkissa laiturissa ja omistaja toivotti meidät taas tervetulleiksi. Kävimme faijan kanssa uudestaan läpi kokonaisuutta, ja käytin nyt itsekin enemmän aikaa luukkujen taakse kurkistukseen ja pilssin tarkasteluun. Rakkauden ensihuuman jälkeen silmä alkoi kiinnittää enemmän huomiota kaikkiin epäkohtiin, mutta mitään normaalia nuhjaantumista kummempaa emme löytäneet. Faijakin kehui oikein upeaksi peliksi ja vietimme hetken pohtien lähteekö dieselin tuoksu sisältä tuulettamalla. Kyllä lähtisi, kunhan tekstiilit tuulettaa ja konehuoneesta jynssää pois kaikki vanhat öljyn sekä dieselin jäämät.
Summasimme tilannetta faijan kanssa kahvikuppien ääressä. Scanmar oli tosiaan upea ja samalla edullisen oloinen tapaus verrokkiensa keskellä. Faijaa ei tällä kertaa kiinnostanut lähteä suoraan rahoittamaan jälkikasvun harrastuksia, mutta se ei estänyt häntä kannustamasta ja tarjoamasta perälautaa mistä ponnistaa. Pankkireissut alkavatkin hoitua Rämöläisittäin rutiinilla, kun omaisuutta on rasitettu milloin mun moottoripyörään, milloin ensiasuntoon. Viimeisteltiin sumpit ja lampsin sopimaan Duon koepurjehduksesta samalla illalle.
Enää oli pieni mutta matkassa: mitenkähän tänkin käänteen nyt selittäisi rouvalle kotona? Tarjousta en ollut sentään tehnyt ja tiedossa oli ”ilmainen” iltapurjehdus Lauttasaaren ympäri. Ehkä mykkäkoulu ja ulkoruokinta oli vielä jotenkin vältettävissä, joten esitin asian juuri niin kuin se oli. Suvi otti asian yllättävän rauhallisesti, joskin lupaa venekauppoihin ei irronnut vieläkään. Käydään purjehtimassa, mutta ei osteta mitään. Jees.
Suunta kolmannen kerran saman viikonlopun aikana Lauttasaareen, auto HSK:n parkkiin ja siitä apostolin kyydillä saaren halki kohta sulkeutuvalle Venetorille. Kävimme omistajan kanssa läpi tarpeelliset alkuvalmistelut ja irroitimme pian köydet laiturista. Siinä oli molemmilla iso parvi perhosia vatsassa, olihan tuo ensimmäinen purjehdus kurssin jälkeen plus täysin vieras vene. Omistaja Ari ajoi meidät väylälle ilman mitään dramatiikkaa ja siitä puikkelehtien Melkin selälle. Purjeet nousivat yllättävän kevyesti korkeasta 16m mastosta huolimatta ja hetken päästä kiersimmekin jo Melkkiä molemmat purjeet trimmissä.
Ja Duo kulki juuri niin sievästi kuin sen toivoikin kulkevan! Tuntuma oli hyvin samanlainen kuin kuukautta aikaisemmin kouluveneessämme Absolut 37:ssä. Liukas liikkumaan, muttei mitenkään hötkyilevä. Ja ohjaustuntuma oli mitä erinomaisin kiitos peräsimen oikean akseliohjauksen. Uusien veneiden hydrauliset järjestelmät ovat kuulemma tunnottomia ja vaijeriohjaukset puolestaan hitaita reagoimaan. Niin tai näin, tämä tuntui hyvältä. Poikkesimme Suvin kanssa vielä tarkastamassa sisätilatkin veneen kyntäessä aallokossa. Erilaisista nitinöistä ja natinoista voi sanoa jotain niin rungon jäykkyydestä kuin käsityön laadustakin, mutta Scanmarin sisätiloissa vallitsi melko zenimäinen rauha.
Perähytissä uskaltauduin viimein esittämään Suville sen Ison Kysymyksen – voidaanko lopettaa arpominen ja tehdä veneestä tarjous? Suvi mietti piinaavan pitkät pari sekuntia ja nyökkäsi hitaasti. Muuta ei tarvittu ja mulla tuli kiire loikkia kannelle ennen kuin Suvi pääsee if-lauseisiin. Kyllä siinä sen verran ehdittiin keskustelemaan, että pari ehtoa rukataan mukaan: a) loppukauppa vasta kun vene on nostettuna maihin ja pohja tarkastettuna ja b) tarjous purkaantuu jos pankki ei anna lainaa. Käytiin yhdessä esittämässä tarjous Arille ja vene oli siltä istumalta meille varattu. Hangon keksikin kalpeni oman naamani rinnalla, ja näytti Suviakin hymyilyttävän. O-ou, meistä tulisi pian oikeasti veneenomistajia :D
Se päivä oli oikein hyvä päivä
Illan surffailtuani olin entistä vakuuttuneempi, että tuo Scanmar 35 kannattaa hommata. Etenkin alle viidenkympin hintaan. Kovin paljon tekstiä en löytänyt, mikä selittynee muinaisella rakennusvuodella ’83 (aikaa ennen internettiä) ja pienellä sadan kappaleen sarjalla. Mutta se mitä löysin oli sitäkin kannustavampaa. Useammallakin sivustolla Scanmar 35 rankattiin loistavaksi vaihtoehdoksi vaikka valtamerten ylittämiseen. Aiheeseen liittyen tuli fiilisteltyä Youtube-pätkiä Duon sisaren Isabellen reissusta Karibialle. Lisäksi Scanmarin purjehdusominaisuuksia kehuttiin, kuten myös ruotsalaista työnlaatua ja viimeistelyä. Omalaatuinen istuinlaatikko / takakansi yhdistelmä kulkee näköjään maailmalla nimellä center cockpit ja sitäkin pidettiin kätevänä. Uskalsipa joku veneilyforumeilla verrata aikakautensa Swaneihinkin, mitä luonnollisesti seurasi vyöry täystyrmäyksiä. Mikä lie trollaaja.
Iso kivi vierähti sydämeltä, kun Duo oli vielä parkissa laiturissa ja omistaja toivotti meidät taas tervetulleiksi. Kävimme faijan kanssa uudestaan läpi kokonaisuutta, ja käytin nyt itsekin enemmän aikaa luukkujen taakse kurkistukseen ja pilssin tarkasteluun. Rakkauden ensihuuman jälkeen silmä alkoi kiinnittää enemmän huomiota kaikkiin epäkohtiin, mutta mitään normaalia nuhjaantumista kummempaa emme löytäneet. Faijakin kehui oikein upeaksi peliksi ja vietimme hetken pohtien lähteekö dieselin tuoksu sisältä tuulettamalla. Kyllä lähtisi, kunhan tekstiilit tuulettaa ja konehuoneesta jynssää pois kaikki vanhat öljyn sekä dieselin jäämät.
Summasimme tilannetta faijan kanssa kahvikuppien ääressä. Scanmar oli tosiaan upea ja samalla edullisen oloinen tapaus verrokkiensa keskellä. Faijaa ei tällä kertaa kiinnostanut lähteä suoraan rahoittamaan jälkikasvun harrastuksia, mutta se ei estänyt häntä kannustamasta ja tarjoamasta perälautaa mistä ponnistaa. Pankkireissut alkavatkin hoitua Rämöläisittäin rutiinilla, kun omaisuutta on rasitettu milloin mun moottoripyörään, milloin ensiasuntoon. Viimeisteltiin sumpit ja lampsin sopimaan Duon koepurjehduksesta samalla illalle.
Enää oli pieni mutta matkassa: mitenkähän tänkin käänteen nyt selittäisi rouvalle kotona? Tarjousta en ollut sentään tehnyt ja tiedossa oli ”ilmainen” iltapurjehdus Lauttasaaren ympäri. Ehkä mykkäkoulu ja ulkoruokinta oli vielä jotenkin vältettävissä, joten esitin asian juuri niin kuin se oli. Suvi otti asian yllättävän rauhallisesti, joskin lupaa venekauppoihin ei irronnut vieläkään. Käydään purjehtimassa, mutta ei osteta mitään. Jees.
Suunta kolmannen kerran saman viikonlopun aikana Lauttasaareen, auto HSK:n parkkiin ja siitä apostolin kyydillä saaren halki kohta sulkeutuvalle Venetorille. Kävimme omistajan kanssa läpi tarpeelliset alkuvalmistelut ja irroitimme pian köydet laiturista. Siinä oli molemmilla iso parvi perhosia vatsassa, olihan tuo ensimmäinen purjehdus kurssin jälkeen plus täysin vieras vene. Omistaja Ari ajoi meidät väylälle ilman mitään dramatiikkaa ja siitä puikkelehtien Melkin selälle. Purjeet nousivat yllättävän kevyesti korkeasta 16m mastosta huolimatta ja hetken päästä kiersimmekin jo Melkkiä molemmat purjeet trimmissä.
Ja Duo kulki juuri niin sievästi kuin sen toivoikin kulkevan! Tuntuma oli hyvin samanlainen kuin kuukautta aikaisemmin kouluveneessämme Absolut 37:ssä. Liukas liikkumaan, muttei mitenkään hötkyilevä. Ja ohjaustuntuma oli mitä erinomaisin kiitos peräsimen oikean akseliohjauksen. Uusien veneiden hydrauliset järjestelmät ovat kuulemma tunnottomia ja vaijeriohjaukset puolestaan hitaita reagoimaan. Niin tai näin, tämä tuntui hyvältä. Poikkesimme Suvin kanssa vielä tarkastamassa sisätilatkin veneen kyntäessä aallokossa. Erilaisista nitinöistä ja natinoista voi sanoa jotain niin rungon jäykkyydestä kuin käsityön laadustakin, mutta Scanmarin sisätiloissa vallitsi melko zenimäinen rauha.
Perähytissä uskaltauduin viimein esittämään Suville sen Ison Kysymyksen – voidaanko lopettaa arpominen ja tehdä veneestä tarjous? Suvi mietti piinaavan pitkät pari sekuntia ja nyökkäsi hitaasti. Muuta ei tarvittu ja mulla tuli kiire loikkia kannelle ennen kuin Suvi pääsee if-lauseisiin. Kyllä siinä sen verran ehdittiin keskustelemaan, että pari ehtoa rukataan mukaan: a) loppukauppa vasta kun vene on nostettuna maihin ja pohja tarkastettuna ja b) tarjous purkaantuu jos pankki ei anna lainaa. Käytiin yhdessä esittämässä tarjous Arille ja vene oli siltä istumalta meille varattu. Hangon keksikin kalpeni oman naamani rinnalla, ja näytti Suviakin hymyilyttävän. O-ou, meistä tulisi pian oikeasti veneenomistajia :D
Se päivä oli oikein hyvä päivä
No comments:
Post a Comment