Kerää kynttilät pois, emme tarvitse nyt romantiikkaa...

...kun olen hankkinut meille veneen täydeltä elektroniikkaa. No vieläkään ei ole tutkaa tai meriuskottavaa plotteria, mutta poikkesin syntymäpäivieni kunniaksi kotimatkalla Marineassa noukkimassa vähän lisäkilkettä veneelle. Radiota lähdin hakemaan, mutta heräteostona tarttui mukaan myös uutta TV-antennia. Siinä oli taas Suvilla sulattelemista kun lomarahat eivät tällä kertaa ehtineet edes tilille asti.

Happy birthday dear Teemu, happy birthday to meeee!

Vanha Mocoman meri-VHF oli tosissaan tullut tiensä päähän. Virrat kun kytki, niin kanavaa pääsi valitsemaan ehkä viiden minuutin jälkeen jonkun kilkkeen lämmettyä. Pienemmät kanavat ilmaantuivat ensin ja isompia sai hakea vielä muutaman minuutin pidempään. Ja tietysti Helsinki-VTS kanava 71 löytyy sieltä aivan häntäpäästä. Muutoinkin radioaalloilta tuli kuunneltua lähinnä kohinaa ja rätinää. Olisihan tuo ollut hienoa vintage-sisustusta vanhaan veneeseen, mutta rajansa kaikella.

Tekniikan museo? Anyone? Ilmaiseksi lähtee jos kelpaa.

Miksi Lowrance Link-8 eikä joku puolet halvempi perusradio? Halusin radion missä on kaikki uusimmat kilkkeet valmiina, mutta joka kuitenkin tukisi myös vanhempia standardeja. DSC-toiminnot, eli digitaaliselektiivikutsut, olivat pakollinen lähtökohta. Noilla lähetetään ja vastaanotetaan muun muassa hätäsanomat. Tuon päälle halusin AIS-vastaanoton (Automatic Identification System). Jos olet joskus miettinyt mistä esim. marinetraffic.com saa reaaliaikaisen tiedon kaikista Suomenlahdella suhaavista aluksista, niin se perustuu juuri alusten itse lähettämään AIS-dataan. Aluksen tietojen lisäksi viesteistä selviää sijainti, suunta ja nopeus, joten AISista on köyhän miehen tutkaksi. AIS-datalla ei tee yhtään mitään, ellei sitä saa siirrettyä karttaplotterille tms. Link-8 oli ainoa alle 500€ laite mistä löytyy sekä perinteinen NMEA 0183 että uudempi NMEA 2000 väylä. Monimutkainen yhtälö, helppo ratkaisu.

Asennus piti olla perus piuhat-vaan-irti-vanhasta-ja-tsuptsup-uuteen. No antenni ja audio olivatkin, mutta sähköt eivät. Piti kerätä oikein viikko rohkeutta ennen kuin uskalsin viimein sukeltaa vanhaan sähköpääkeskukseen (mallia tina ja lasiputkisulake). Onneksi piuhojen nyhertelyyn puuverhoilun väleissä ei mennyt kuin tunti, ja toinen mokoma muiden aiheutettujen tuhojen korjaamiseen (hapettuneista abikoista tipahdelleet piuhat ja muuta pikkukivaa).

Kuvassa myös uusi 12V pistoke vanhan konetuntimittarin tilalla

Lopussa kiitos seisoo, ja nyt radiosta alkoi jo kuulua... samaa rätinää ja suhinaa. Eli antennikin p***ana?! No kieltämättä olin vähän ihmetellyt kun antenni niin kolisi tietyillä konekierroksilla resonoidessaan. Ei auta kuin kaivaa taas luottokortti taskusta ja tiputtaa pari venerahayksikköä uuteen antenniin, kaapeleihin ja liittimiin. Taas tunti-pari pikkukivaa puhdetyötä puuverhoiluita purkaessa ja konetilaan sukeltaessa, höystettynä perinteisillä mekaanisilla yhteensopivuusongelmilla. No työllä noistakin selvittiin ja johan alkoi radiokin kuulumaan!

TV:n kanssa oli vähän sama tarina. Veneeseen oli edellisten omistajien toimesta asennettu hieno 22" littu salonkiin, mutta antenni oli pitkälti mallia harava. Eihän sillä mitään digikanavia näkymään saanut, joten pieni investointi ennen MM-fudiksen alkamista oli ihan paikallaan. Valintakin oli helppo kun melkein kaikki veneliikkeet myyvät pelkkää Glomexia. Taas pari venerahaa pöytään ja asentamaan. Kerrankin uusi kilke oli suoraan yhteensopiva veneeseen hitsatun tuumaisen rosterikepin kanssa, joten asennus meni viidessä minuutissa.

Ja lopputuloksena televisiosta näkyi... ei sitten yhtikäs mitään! Digiaikana ei edes lumisadetta. Seuraavana kaivettiin Glomexin paketista uusi antennivahvistin ja korvattiin veneeseen aiemmin asennettu vahvari sillä. Puoli tuntia sähkötöitä ja ei mitään. Ei auttanut kuin ottaa taas ruuvimeisseli karvaiseen käteen ja alkaa purkamaan puuverhoilua antennikaapelin vaihtamiseksi. Onneksi myyntipakkauksessa oli sitäkin reilut kymmenen metriä, joten ei tarvinnut juhannusaattona lähteä etsimään auki olevaa venekauppaa. Yksi tunti lisää voimajuoman vauhdittamaa aherrusta ja avot! Johan tuli kanavia näkyviin ja vahvaristakin riitti vajaan neljänneksen tehot. 

Kipparin päästä kasvaa lautasantenni

Luin myöhemmin veneilijän raamatusta, että koaksiaalikaapelit tosiaan imevät meri-ilmastossa kosteutta vaippaansa, ja sitä myöten noihinkin täytyy suhtautua kuluvana tavarana. Eli jos omalla veneellä TV tai VHF reistaa, kannatanee järjestelmän uusiminen aloittaa juuri kaapeleista. Meillä VHF ja TV piuhat on nyt uusittu, turhat liitokset on poistettu matkan varrelta, ja päättelyt on tehty tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan. Joskohan näillä nyt näkisi seuraavat MM-fudiksetkin..?

Kaiken kaikkiaan melkoinen punnerrus, mutta taas opittiin tuhat uutta asiaa niin veneestä kuin siihen liittyvästä elektroniikastakin. Seuraavaksi pitäisi vielä asentaa NMEA 0183-linkki plotterin ja VHF välille, mutta se vaatiikin vanhan GPS-laitteen purkamisen välistä. Ei kai sekään ole kuin niksnaks-ja-tsuptsup ;-) 

Aika katkaista napanuora

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo aikaa, liikaakin. Kuvia on kyllä muistettu räpsiä ainakin tusinaan kirjoitukseen, mutta jotenkin työt ja purjehdus ovat vieneet kaiken vapaa-ajan. Kelitkin ovat olleet pääosin niin hienot, että mieluummin sitä on ollut veneellä puuhastelemassa kuin koneen ääressä näpyttelemässä. Vene on ollut nyt Wapusta lähtien Lauttasaaressa, joten mailejakin on kertynyt ihan mukavasti.Startti uuteen harrastukseen on tainnut mennä aika lailla Lasse Mårtensonin sanoin: kaikki muu on turhaa paitsi purjehdus.

So far so good, vene toimitettu suht ehjänä Loviisasta Lauttasaareen

Toukokuun lopulla herättiin siihenkin tilanteeseen, että meillä on nyt käytynä melko lailla kaikki purjehdukseen liittyvä koulutus, poislukien ne kurssit mille tässä vaiheessa ei vielä ole mitään asiaa. Joskus nuorempana olisi tässä kohtaa voinut olla kovastikin vapautunut fiilis, mutta nyt tunnelma voisi kuvata jopa pelonsekaiseksi. Tästä lähtien pitäisi vissiin selvitä joka tilanteesta omin avuin ilman, että taustalla häärii joku ammattilainen pelastamassa tilanteen viime hetkellä ennen väistämätöntä katastrofia. Purjehdukseen vaan liittyy niin paljon kaikkea pientä ja suurta, ettei joka asiaa voi mitenkään oppia kursseilla, joten kantapääopiston jatko-opintoja on satavarmasti tiedossa.

Pienenä kertauksena meidän käymät kurssit tähän mennessä (10kk aikana):

• Purjehtija I - neljän päivän johdatus purjehdukseen
• Saaristolaivuri - navigoinnin ja merisääntöjen perusteet
• Rannikkolaivuri - navigoinnin syventävä oppimäärä
• Diesel-kurssi - hands-on venemoottorin käyttö ja huolto
• VHF-kurssi - meri-VHF:n käyttö ja lupakirja
• Perämieskurssin teoriaosuus

Ja nyt keväällä keräsin plakkariin vielä kolme kurssia lisää Kesäpurjeen tarjonnasta. Ensimmäisenä spinnukurssi, eli myötätuulipurjeen (aka. pallopurjeen) perusteita. Kouluttajana uusi tuttavuus Samppa Jaro joka veti kokonaisuuden todella hyvällä otteella. Ensin käytiin ruutupaperilla läpi spinnupurjeeseen liittyvää teoriaa ja köysistöä, ja siinä meinasi tulla diplomi-insinöörillekin pieni informaatioähky kun yhtälöön lyödään uusi purje, lisäpuomi ja kuusi(!) uutta köyttä. Plussat Sampalle perusteellisesta selityksestä niin kansankielellä kuin purjehdusjargonillakin.

Siinä se spinnu vielä on niin sopuisasti sukassaan

Käytännön harjoitus puolestaan oli kevään jännittävimpiä hetkiä. Spinnu on niitä harvoja asioita millä köliveneen voi oikeasti kaataa. Lisäksi yhtälössä on niin monta liikkuvaa osaa, että mr. Murphy käy pakostakin kylässä aika ajoin. Spinnussa on pinta-alaa on tuollaiset 100 neliötä ja sen voi uittaa tai tuhota ainakin parilla kymmenellä eri tavalla. Ihan putkeen ei mennyt meilläkään kun spinnu ui Itämeressä ennen kuin päästiin edes nostamaan sitä, ja sen jälkeen saatiin se milloin minkäkin vaijerin tai ulokkeen ympärille. Näistä pikku haasteista huolimatta toimitettiin purje ylös ja alas toistakymmentä kertaa, ja ehdittiin vetää suunnilleen sama määrä jiippejäkin. Siistiä myös harjoitella oman veneen kokoisella kotimaisella Maestro 35:lla. Kaikkinensa todella upea, jännittävä ja opettavainen päivä!

Vanhempi Rämö vauhdissa

Sebastianin vuoro ajaa spinnua

Heti seuraavana päivänä oli Peräsmieskurssin satamaharjoittelu. Se merkkasi paluuta Jacken Absolut 37:lle (meidän kouluttaja/kouluvene Purjehtija I:ltä). Mukana paljon tuttuja naamoja talven kursseilta, ja ohjelmassa ilta poijuun ja laituriin ajoa eri variaatioilla. Sinällään suoraviivaista ja ah-niin-hyödyllistä settiä. Paljon voi oppia ihan vain seuraamalla muidenkin toimintaa. Tulipahan samalla selvitettyä, että Rannikkolaivuri meni läpi täysillä pisteillä - yippikayjei!

Saatiin välissä ihan komea naapurikin. Nord Stream Raceen osallistunut Swan 60, kiinalaisten "Windward"

Viimeisenä ja oikeastaan tärkeimpänä oli vuorossa koulupäivä omalla veneellä. Kouluttajista Samppa kuului olevan erikoistunut veneen rikaukseen ja purjeiden säätöön, joten varasimme hänet helatorstaiksi omaan käyttöömme. Ekat pari tuntia menivät mastoa ja vaijereita uudelleen rikatessa kun itsellä olivat maston kumiset tukipalat menneet alunperin väärin. Ei auttanut kuin ottaa kaikki vantit ja staagit löysälle ja aloittaa alusta. Homma meni lopulta juuri niin kuin kirjassa "Purjeiden ja rikin säätö" myös opetetaan, sillä erotuksella että nyt ehkä luottaa enemmän alan ammattilaisen tulkintaan kuin omaan improvisaatioon (ja ne palat menivät oikeille paikoilleen).

Rikauksen jälkeen oli aika kokeilla perffiä, jota varten helatorstain keli oli juuri sopivasti hevi. Tuuli pysytteli pääosin alle 10 m/s, mutta välillä puuskissa käytiin väärällä puolellakin. Purjeet oli pakko reivata jo saarten suojassa, ja silti mentiin välillä kunnon kulmassa niin että meri huuhtoi tiikkikantta. Tätä vellihousua vähän hirvitti, mutta itseluottamus ja eritoten luottamus venettä kohtaan kasvoi kummasti päivän aikana. Saaret sun muut esteet tulevat myös kumman nopeasti vastaan kun loki näyttää vauhdiksi reilua 8 solmua. Muutamia huomioita:

1. Keli on tosissaan varustautumiskysymys. Purjehduskledjut toimivat vaikka sataa vettä, lämpöä on muutama hassu aste ja tuulta sen kympin verran.
2. Meidän Scanmarissa on läpiviennit sen verran hyvin toteutettu, että vesi ei pyri sisään vaikka kryssisi missä kulmassa. Helpottaa elämää kun sulkuja ei tarvitse muistaa sulkea ennen kallistelua (esim. lattialle lainehtiva vessan lavuaari voi olla pieni antikliimaksi).
3. Tavarat olisi hyvä poistaa pöydiltä ja sohvilta ennen kuin kallistaa yli 30 astetta..

Kaiken kaikkiaan tuomio oli huojentava: s/y Duo toimii hienosti, ja mitään ei tarvitse lähteä välittömästi korjaamaan. Purjeet skulaavat, varustelu on hyvällä tasolla, ja taisipa koko vene saada kehut hyvänä pelinä. Isopurje on hieman alimitoitettu puomiin nähden, mutta muutoin jäi saamatta ne "tekosyyt" lähteä purjekaupoille (pitää koittaa keksiä kesän aikana joku selitys Suville). Miehistökin kuulemma pärjää omillaan, mitä nyt satama-ajoa olisi hyvä tahkoa paljon paljon enemmän.

Kohti omia seikkailuja

Napanuorista puheenollen näyttäisi kovasti siltä, että mekin saadaan uusi gasti syyskuun puolessa välissä. Vähänhän tuo voi haitata tätä uutta harrastusta kun rouva ei kohta enää mahdu veneen ovesta sisään, mutta en valita. Ei muuta kuin suunnittelemaan isofix kiinnikkeitä salongin sohvaan ja pähkäilemään mihin ne rattaat oikein tungetaan ensi kesänä ;-)

Kuva jostain kuukausien takaa kun mini-me vielä mahtui yhteen kuvaan