Puoli vuotta juhannukseen

Näin joulun alla on hyvä alkaa kääntämään katsetta jo kohti juhannusta ja siitä alkavaa purjehdussesonkia. Ajattelin aloittaa henkisen valmistautumisen dokumentoimalla edellisen juhannuksen. Oikeasti halusin kirjoittaa purjehduskauden 2014 lopputilinpäätöksen, mutta Suunnon Movescount on parhaillaan matalana ja GPS-päiväkirjat sitä myöten saavuttamattomissa.

Kuten välitilinpäätöksessä tuli pikaisesti mainittua, niin naiset äänestivät Porvoon meidän juhannuksenviettopaikaksi. Matkaseurana Tiina, Jari ja heidän labradorinnoutajansa Niilo. Näin täysaloittelijoille Porvoo oli sikäli helppo kohde koska se on a) lähellä ja b) sinne sai varattua laituripaikan satamapaikka.comin kautta. Tämä oli meidän ensimmäinen yönylireissu, ja ylipäätään ensimmäinen kerta missään vierasvenesatamassa, joten kaikki helpotus oli tervetullutta.

Kylmin juhannus 50 vuoteen, ja varusteet sen mukaiset

Meidän projekti alkoi Suvin kanssa jo torstai-iltana kun ajoimme Duon Lauttasaaresta Vuosaaren vierasvenepaikoille. Kavereilla oli vähän aikarajoitteita aattoaamusta, joten Lauttasaaresta emme olisi mitenkään ehtineet Porvooseen ajoissa. Oli samalla meidän ensimmäinen kerta ihan vaan kahdestaan ilman yhtäkään ylimääräistä käsiparia auttamassa laiturista irtautumisessa tai rantautumisessa. Jännitti vähän sikana, mutta onneksi meri oli myöhään illalla lähes peilityyni ja muuta liikennettä ei ollut nimeksikään.

Taskuparkki Cafe Kampelan edessä Vuosaaressa

Matka meni ilman sen kummempia kommelluksia, ainakin Vuosaaren urheilukalastajien satamaan asti. Siellä odotti niin ahdas satama-allas ja huipennuksena vielä taskuparkki laiturin ja toisen veneen välissä, että Suvi kieltäytyi ajamasta venettä laituriin. No tuohon asti Suvi oli aina ajanut venettä ja meitsi loikkinut köysien kanssa, joten meidän spontaani roolileikki sai aikaan melkoisen sekasotkun öisessä satama-altaassa. Kiinnitysköydet olivat väärillä knaapeilla, köydet väärällä puolella kaidevaijereita, vaimo jossain veneen ja rannan välillä roikkumassa... Ja ohjausmoottorit (ja kippari) huusivat koko toimenpiteen ajan niin, että kaikki varmasti heräsivät naapuriveneissä. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja tällä kertaa selvittiin ilman vaurioita.

Jos aloittaisi vuoteiden koeajon peräkajuutasta

Juhannusaatto valkeni aurinkoisena, mutta kylmänä. Poimimme kaverit kyytiin kymmenen jälkeen aamulla ja suuntasimme merelle. Tuulta oli suht rivakat 5-8 m/s, mikä oli aika sopiva keli uusien gastien koulimiseen. Vedettiin purjeet salkoon, tehtiin muutamat harjoitusmanööverit ja käännettiin nokka kohti Porvoota.

Suomalaiset jahtasivat veli-venäläistä lähivesillä juhannuksenakin

Mukavaa purjehdusta kesti aina Emäsalon edustalle asti, missä aurinkoinen matkanteko vaihtui vesisateeksi ja tuuli yltyi samalla reilusti yli 10 m/s puuskiksi. Lisätään yhtälöön vielä pari Sköldvikin edustalla pörrännyttä öljytankkeria ja yksi Emäsalon silta, joten oli aika tiputtaa rätit alas ja vaihtaa koneajoon. Silta olikin päivän jännin hetki, koska meillä ei oikein ollut tarkkaa tietoa Duon maston korkeudesta. Silta on 17 metriä, ja internet kertoi Scanmar 35 maston korkeudeksi 16m ja risat (ja erinäiset tuuli-instrumentit siihen päälle). Ei auttanut kuin kokeilla. Suvi rattiin ja itse perään uimatasolle tähystämään. Alaviistosta on oikeastaan mahdotonta sanoa yhtään mitään mahtumisesta, joten ei auttanut kuin ajaa varo-varovasti ja luottaa mittoihin. Onneksi mahtui *huh*.

Mahtuu mahtuu, tai kohta sattuu

Tuosta eteenpäin matka taittuikin yltyvää sadetta ihmetellessä. Muutamaa isompaa lätäkköä lukuunottamatta Porvooseen vievä väylä on niin pitkä ja kapea, että purjehduksen voi suosiolla unohtaa. Loputtomalta tuntuneen koneella jurnuttamisen jälkeen saavuimme viimein Porvoon jokisuistoon, ja siitä jokea pitkin aina keskustan vierasvenesatamaan asti. Suureksi yllätykseksi koko satama ammotti tyhjyyttään. Tässä vaiheessa suoraksi kaatosateeksi yltyneellä säällä saattoi olla vaikutuksensa, mutta tuli myös mieleen, että ehkä Porvoo on niitä paikkoja mistä ihmiset suuntaavat pois juhannuksena. Otettiin pienenä vihjeenä jälkimmäisestä sekin, että kaikki ravintolat yhtä lukuunottamatta olivat pistäneet ovensa säppiin juhannuksen ajaksi.

Suht komeat puitteet taas loppuillasta

Ilta meni pitkälti hyvästä ruoasta ja juomista nauttiessa, ja vähän venettäkin fiksaillessa. TV-antennin asentaminen ja sitä rataa. Saattoi mennä muutama asennuskaljakin. Loppuilta trivialia ja muuta kivaa hyvässä kaveriseurassa. Viihdykettä tarjosi myös viereen parkkeerannut moottorijahti jonka hieno sivuliukuparkkeeraus päättyi suoraan peräkulma edellä laituriin. Ei näin!

Juhannuspäivän aamuna satoi taas kaatamalla, ja miehistökin oli hieman vaisunoloista. Ei sitä vissiin jaksa enää vanhalla iällä kuten nuorempana. Irroitettiin köydet ja suunnattiin takaisin kohti Emäsalon siltaa. Päivämatka oli (olotilan ennustaen) lyhyt, ainoastaan Porvoosta Emäsalon edustella Ånäsin saaristoon. Siellä on meidän seuran saari Risholmen, mihin otettiin tuntumaa jo veneenhakureissulla Wappuna. Sköldvikin edustalla innostuttiin vetämään rätit takaisin salkoon, ja oli aika antaa päästää Jartsakin rattiin hakemaan tuntumaa. Matkaa ei ollut linnuntietä nimeksikään, mutta se ei estänyt meitä ajamasta satama-allasrallia poijujen ympäri.

Ja siellä kaikilla oli niin kylmäkin, oi jospa...

Hetken huvittelun jälkeen kurvasimme Risholmeniin, missä juhannus oli houkutellut laiturintäydeltä seuralaisia. Päästiin taas stressaamaan kun piti tehdä ensimmäinen peräankkurilla kiinnittäytyminen ja vielä suht kapeaan rakoon ison katamaraanin ja purkkarin väliin. Tuokin meni rautaisella ammattitaidolla, sillä olihan tuota ankkurointia harjoiteltu kerran edellisen syksyn Purjehtija I kurssilla. Illan mittaan grillailtiin, saunottiin ja nautittiin kai jokunen virvokekin. Saahan sitä juhannuksena.

Suomen ainoita aurinkoisia paikkoja juhannuspäivänä.

Sunnuntaina - kolmannen veneessä vietetyn yön jälkeen - oli aika taas nykäistä koukku pohjasta ja suunnata kotiin. Tuuli oli ihanteelliset 5-7 m/s takavasemmalta, mikä joudutti meidän Vuosaareen ihan ennätysajassa. Teimme taas lyhyen varikkopysähdyksen Cafe Kampelan edustalla ja kävimme nauttimassa lounaaksi heidän kuuluisat lohisoppansa. Loppumatka Lauttasaareen suoritettiin taas Suvin kanssa kahdestaan, ja tällä kertaa rantautuminenkin meni omalle laituripaikalle aivan mahtavasti pienestä sivutuulesta huolimatta.

Loppusummauksena: olipahan todella opettavainen reissu kaikin puolin. Juhannus itsessään oli kylmin juhannus 50 vuoteen, ja vieläpä kylmempi kuin edellinen uudenvuodenaatto, mutta siitä huolimatta meillä oli hauskaa. Vene toimi, soveltui hyvin neljän hengen plus koiran retkeilyyn, ja taidot riittivät kaikkiin perusmanöövereihin. Labradorinnoutaja havaittiin vähän isoksi tekeleeksi purjeveneseen, mutta jotenkin tuostakin selvittiin. Merkataan muistikirjaan, että jos meidän talouteen pitää joskus joku turri ottaa, niin vähän pienempi, pliis. Yhtä kaikki upea reissu ja toistoa pukkaa jo puolen vuoden päästä :-)

Sylikoira Niilo