Rannikkolaivurikin viimein taputeltu

Tentti oli aika perussettiä mitä nyt rimaa oli ehkä hitusen nostettu parista edellisestä kerrasta (esimerkkitenttejä). Vuorovesi ja merkintälaskua, kaksinkertaista keulakulmaa ja pari paikannusta siirretyn sijoittajan avulla. Eiköhän tuo mennyt molemmilta meiltä kertaheitolla läpi, ja faija ehti suorittamaan tuon jo syksyllä. Ja Suviakaan ei voi syyttää ainakaan yrittämisen puutteesta, sen verran kauan jouduin aulassa odottelemaan ;-)

Yet another tenttipäivä

Mitäs seuraavaksi? Perämieskurssi starttais aamusta Lauttasaaressa!

Tiedossa teoriatunti, satamaharjoittelu ja sitten varsinainen nelipäiväinen kurssi kesän loppupuolella. Ehtii hyvin harjoittelemaan pari kuukautta purjehdusjutskia omalla veneellä ennen kuin tarttis näyttää että osaa jotain. 

Purjehduksesta puheenollen s/y Duo tipahtaa Itämereen alkuviikosta ja tarkoitus olisi purjehtia se Wappuna lauttasaareen. Välissä yö Hoskin omalla retkisaarella Risholmenissa jossain Emäsalon edustalla. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä vielä viimeistelemään vesillelaskukuntoon. Voisin kuvitella, että ainakin ratti ja potkurit olisi hyvä kiinnittää takaisin veneeseen vielä kun on kuivalla maalla...

Levytettiin vinyyliä ja muita pääsiäisaskareita

Pääsiäinen meni odotetusti kaikkea muuta kuin kotona relatessa. Perjantai uhrattiin yleiselle pönötykselle anoppilassa, mutta lauantaista maanantaihin painettiin niska limassa Loviisan työleirillä. Ei sinänsä mitään valittamista kun aurinko helotti kirkkaalta taivaalta koko pääsiäisen ja saatiin olla valtaosa ajasta ulkosalla. Saatiin niin paljon aikaankin, ettei harmita kyllä yhtään veneellä "hukattu aika".

Ensimmäiset kaksi päivää menivät sisäkaton uudelleenrakennuksessa. Kannen läpivientien kautta livahtanut vesi oli tehnyt sisäkaton vanereista melkoista kukkamultaa. Pienikin vesimäärä voi jää tuonne muhimaan koska vanereiden ympärille on pingotettu täysin veden ja ilmanpitävä vinyylikangas, eli kansankielellä keinonahka.


Kuva syksyltä. Vaneri oli ottanut pahaa osumaa, muuten vesi valui lähinnä pilssiin.

Pääsiäinen aiheutti hieman logistiikkaongelmia, kun kaikki kaupat ovat kiinni. Ainakin ne mistä saa ostettua 3-4 mm koivuvaneria. Ei auttanut kuin ponkaista faijan kanssa keskiviikkona Loviisan Puuhun ostamaan sopiva neliömäärä vaneria, ja toimittaa se veneelle viikonloppua odottamaan. Vinyylit puolestaan ostin Lauttasaaren Maritimista, mistä tuota sai noin parin kympin neliöhintaan. Etola lienee toinen kauppa pääkaupunkiseudulla. Jälleen yksi sopivan eksoottinen venetarvike.

Lankalauantaina aloitimme Suvin ja Faijan kanssa kopioimalla kattoelementtien muodot uusille vanereille. Kiitin moneen kertaan itseäni vanhojen vanereiden säilyttämisestä talven yli, koska mittojen siirtäminen lyijykynällä on ainakin tuhat kertaa helpompaa kuin uusien mittaaminen joka suuntaan koverasta katosta. Sahauskin sujui vielä helposti kun 4mm vaneri ei paljon vastaan taistele. Ja vinyyli leikkaantuu hienosti mattoveitsellä. Mutta sitten se liimaus...

Väliaika, kahvia ja pullaa

Tuossa meinasikin mennä jo liimapensseli suuhun. Ensinnäkin yhteenliimattavat alat ovat suht valtavia, ja kappaleet suht lerppanoita. Toiseksi mereltä tuli kivoja tuulenpuuskia mitkä meinasivat koko ajan sabotoida koko homman. Ja sitten oli vielä tuon matskun väri: hohtavin valkoinen mitä kaupasta löytyy. Ilman kolmea käsiparia ja faijan varta vasten ostamaa tukevaa tapetointipöytää tuosta ei olisi tullut kyllä yhtään mitään. Ja kertakäyttökumihanskat ovat ihan must. Niitä kului projektin aikana monta tusinaa.

Liimaksi Maritimin myyjä suositteli Bostikin vesiohenteista kontaktiliimaa. Tuolla pitäisi kuulemma (ainakin teoriassa) pystyä tekemään nopeita korjausliikkeitä. Me sudittiin sitä Suvin kanssa teloilla hirveätä kyytiä molempiin pintoihin, ja yhtään ei tarvinnut kyllä odotella kuivahtamista ennen liimaamista - sen verran tehokkaasti aurinko ja tuuli hoitivat kuivauksen meidän puolesta. Siitä nopea siirto vanerin päälle, kaksi pitää päistä kiinni ja yksi aloittaa sivelemään keskeltä kiinni. Lopuksi vaneri ympäri ja mattoveitsellä auki kaikki aukot plus taitteet vanerin päihin. Oltiin varmaan kaikki aika yllättyneitä kun ehdittiin viimein vetää hetki henkeä ja lopputulos kesti lähempääkin tarkastelua. Hyvää pyrittiin tekemään, mutta priimaa taas pukkasi tulemaan.

Ensimmäinen paneli valmiina. Upea tuli!

Sama projekti kahdelle muullekin panelille, ja meillä oli iltapäivästä katon osat valmiina. Siirrettiin kamat suojaan ja jätettiin asennus suosiolla seuraavalle päivälle jotta kiinnittyminen on varmasti kunnossa. Loppupäivä väkrättiin Suvin kanssa sähköjen ja veneen pilssin kimpussa. Vedettiin myös spraylla uudet maalit aikaisemmin epoksilla tasoiteltuun perävetolaitteeseen (harmaa Hempel prop primer pohjamaali ja päälle tummempi Hempel mille drive kiinnittymisenestomaali).

Uutta maalia pintaan perävetolaitteeseen ja ohjausmoottoreiden ropeleihin

Sunnuntaina vedettiinkin sitten kunnon bodypump-treeni veneen sisällä. Kyllähän noita vanereita jaksaa hetken kannatella päänsä päällä, mutta muutaman minuutin jälkeen alkaa jo hiki valumaan ja kaikki paikat tutisemaan. Tuntuu, että yhtäkkiä se lötkö vaneri pistääkin yllättävän paljon vastaan kun koittaa taivutella katon muotoihin, samalla painaa listaa päälle ja vielä ruuvata ruuviakin koko kompleksin läpi. Eihän ne ruuvit mitään pitäneet vanhoissa rei'issä ja moisessa rasituksessa, joten meni säätämiseksi senkin suhteen.

Let there be light!

Oli suoraan sanottuna pakko ottaa breikki väliin, käydä vetämässä naamaan vähän lisää kebabia paikallisessa Newrozissa, ja veneelle palatessakin keksiä vähäksi aikaa jotain muuta tekemistä. Nautittiin auringosta ja purettiin peitteet ja telineet veneen päältä. Siitä mieli vähän kirkastuneena (ja kajuutta sitäkin enemmän peitteiden poistuttua) kelpasi palata takaisin bodypumppaamaan. Lopputuloksesta voi sanoa, että on ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Kyllä tuota kattoa kelpaa esitellä veneessä vieraileville. Ja jos sitä jonain päivänä innostuisi vaihtamaan keula- ja peräkajuutan katotkin... :)

Saas nähdä milloin viimeiset listat löytää paikalleen...

 Muistilista muille nööseille jotka haluavat levyttää vinyyliä:

• Vähintään kolme käsiparia paikalle, mieluummin enemmänkin
• Hyvät, tasaiset ja puhtaat työtasot
• Rutosti kertakäyttökumihanskoja
• Unohda pensselit, tela hoitaa liimanlevityksen paljon paremmin
• Vahvista vanhat ruuvinreiät + hanki varalta kokoa isompia ruuveja
  (tai käännä listaa 180 astetta niin tulee uudet reiät)
• Käytä vanhoja vinyyleitä / paneleita mallina

Kuntokartoituksen kertomaa

Vanhaa kun ostaa niin ei saa uutta. Pätee erityisesti 31-vuotiaaseen purkkariin. Kuten aikaisemmin on tullut kirjoitettua, meidän purtilossa isoimmat päivitykset on onneksi tehty jo vuosien 2009 (kansi, ikkunat) ja 2011 (moottori, ohjausmoottorit) aikana. Silti pienten ja vähän isompienkin remppojen backlogi on talven aikana venähtänyt varsin mittavaksi. Ei varmaan tullut kenellekään meikäläisen tuntevalle yllätyksenä. Mulla kun on ihan omia versioita vastauksesta kysymykseen ”kuinka monta insinööriä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?”, tässä yksi:

1. Todetaan, että kyseessä tosiaan on hehkulamppu eikä moderni vähävirtainen LED-valaisin. Vaihtoon koko lamppu.
2. Upotettavan valaisimen irroitus vaatii kattoverhoilun avaamisen.
3. (Vaihdetaan koko kattoverhoilu kun kerran on irti ja uusitaan katon läpiviennit)
4. Paljastuneet sähköjohdotkin näyttävät aika kulahtaneilta ja liitokset lähinnä sähköteippiä tai suojaamattomia abikoita. Vaihtoon koko roska.
5. Samallahan tuohon väliin asentaa himmentimen. Edessä puuverhoilun purkamista ja reikäporakokoelma kasvaa jälleen yhdellä koolla.

No takaisin asiaan: pari asiaa veneen kunnossa oli jäänyt vaivaamaan mieltä, erityisesti suht rapeaan kuntoon ajautuneet kölipulttien mutterit. Ajauduin helmikuussa Vene-messuilla juttelemaan Hopeasalmen telakan pitäjän kanssa näiden tarkastuksesta, ja hän mainosti uutta Venealan Keskusliiton Finnboat ry:n venetarkastusta. Ymmärsin, että tavoitteena on standardisoida venepuolen kuntotarkastuksia ja tarkastajia onkin koulutettu talven aikana pitkin Suomenmaata. Hän suositteli käyttämään loviisalaista M-Yachtsia, joilla myös löytyi ständi Vene-messuilla. Sovimme M-Yachtsin Martinin kanssa treffit maaliskuun lopulle.

Ei omiaan herättämään luottamusta...

Koko viikon jatkunut sade esti rungon kosteusmittaukset, mutta muutoin kolusimme Martinin kanssa läpi kaikki rakenteet, läpiviennit, täkeimmät kiinnikkeet jne. Runko vaikutti koputtelun perusteella olevan kauttaaltaan kunnossa, kuten myös rungon läpiviennit ja kansirakenteet. Keulaharuksen kiinnityksen ympärillä näkyi lasikuidussa pientä rasituksen aiheuttamaa halkeilua, joten syytä tarkistaa kannenalaisen vanttiruuvin kireys kunhan masto saadaan keväällä pystyyn. 

Rungon osalta ainoa isompi remonttisuositus on keula- ja peräpotkurien putkien laminoiminen myös ulkopuolelta. Lisäisi turvallisuutta törmäystilanteissa ja estäisi venen imeytymisen putken ja rungon väliseen saumaan. Pistin työn jo telakan työjonoon ensi talveksi.

Tuota saumaa pitäisi ensi talvena fiksata. Edessä ja takana.

Mutta sitten en kölipultit ja mutterit… Martin ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa reikäjuustoa ja käytettiin hyvä puoli tuntia mahdollisten syiden pohtimiseen. Palataan näihin ihan oman blogikirjoituksen merkeissä, mutta tuomio oli selvä: syytä kannattaa vielä selvittää, mutterit on vaihdettava ja voi olla että pultitkin on vaihdettava. Todennäköisin syy on yhdistelmä väärää terästä, pilssissä pitkään lojunutta vettä ja pilssipumpusta vuotanutta sähköä. Ihan hyvät ainesosat kunnon painajaiseen.

Pientä sähköparin aiheuttamaa korroosiota löytyi myös perävetolaitteen rungosta. Ei mikään ihme kun alumiinikuori oli maalattu kuparimaalilla, ja tuhon varmistamiseksi myös uhrimetalleiksi tarkoitetut anodit olivat samaisen sinisen töhnän peitossa. Ei auta kuin hioa ja harjata puhtaaksi, epoksoida montut ja vetää uudet pohja plus myrkkymaalit pintaan. Tällä kertaa alumiinille tarkoitetut :-P

Ei näin. Virtaussuojakin vähän repsottaa, mutta se on pientä.

Loppu olikin pienempää säätöä siellä täällä. Käytiin läpi mistä mahdollisia vuotoja kannattaa etsiä, ja kokeiltiin eri laakereiden tiiveyttä. Täytyy sanoa, että vaikka löydökset taas tarkoittavatkin muutaman tonnin investointeja, antaa se kummasti mielenrauhaa kun joku ammattilainen on oikeasti perannut veneestä kaikki sopukat. Kustannus oli vajaa pari sataa euroa, mikä ei ole lainkaan paha rasti reilun parin tunnin konsultaatiosta. Ja samalla sai vastaukset kaikkiin niihin kyssäreihin mitkä on talven aikana jääneet askarruttamaan. Helppo suositella Finnboatin kuntokartoituspakettia, ja eiköhän osaavia tarkastajia löydy mualtakin kuin Loviisasta.

Hylsy tuli, mut ei se mitään kun tietää mitä pitää korjata