Showing posts with label verhoilu. Show all posts
Showing posts with label verhoilu. Show all posts

Monday, April 6, 2015

Kevät toi, kevät toi maalarin. Ja timpurin. Ja verhoilijan. Ja sähkömiehen...

Keväthuollot lähtivät taas niin rytinällä käyntiin, ettei ole kuukauteen näkynyt yhtä ainutta kokonaista vapaapäivää. Ollut vähän heikolla tolalla tämä bloginkin päivitys samasta syystä. Edellinen kevät toisti itseään ainakin sen osalta, että pääsiäisenä oli vielä enemmän osia irti veneestä kuin paikallaan, mutta pikku hiljaa alkaa tuokin asia korjaantumaan.

Kytkinpanelin uusiminen oli yksi tämän talven isommista projekteista. Itse kytkinpanelin korvaamisen piti olla suht pikkujuttu: leikataan kaapinoveen vain uudelle panelille vähän isompi reikä ja vaihdetaan ruuvit vähän eri paikkoihin. Vaan jotenkin tuostakin harjoituksesta onnistuttiin loihtimaan eeppinen taistelu jossa koeteltiin niin sisua kuin kädentaitojakin. Ongelma oli yksinkertainen, ratkaisu kaikkea muuta.

Lähtötilanne marraskuulta
Uusi paneli oli noin 5 milliä korkeampi kuin oven karmien sisään jäävä syvennys, joten vaihtoehdoiksi jäi a) jyrsiä karmista 2-3 milliä molemmin puolin tai b) korottaa syvennys karmin tasolle. Jyrsiminen olis ollut suht helppo homma jos olis ollut yläjyrsin ja sopiva teline sille, mutta kun ei ollut ja kauppakin oli jo kiinni, joten ei muuta kuin hetken vimmassa jälkimmäisen vaihtoehdon kimppuun.

#1: Vanha paneli irti, mitat uudesta ja mallaus maalarinteipille.
#2: Ylimääräiset veke Lidlin 10€ japanilaisella sahalla. Siisti jälki eikä vaneri
repeytynyt yhtään tikuille
#3: Arvatkaa löytyikö 3,6 milliä paksua mahonkivaneria varastosta? Juu ei, joten
paljon kiroilua ja sähköhöylällä jyystäen joka laidalta muutama milli pois.
#4: Sopii, mutta jotenkin vähän vääränvärinen ja joku reikäkin tuossa piti olla
#5-6: sahaus ja sävytys mahongin värisellä puuöljyllä.
#7-8 Liimaus, ja perään kolme kerrosta puolihimmeää venelakkaa
#9: Kaiken tän vaivan jälkeen tuosta uudesta raamista melkein näkyykin jotain.
No mä tiedän että se on siellä! ;-)
Toinen isompi projekti oli tuo perähytin sisäverhoilun uusiminen. Kävin hakemassa Maritimistä 7 metriä uutta vinyliä, ja nelimillistä koivuvaneria oli muutama neliö jäljellä vielä viime kevään salongin verhoilusta. Siinä meni taas yksi tehokas lauantai-iltapäivä Sebastianin kanssa kun tehtiin uudet vanerit ja levytettiin vähän vinyliä. Toi homma tulikin selitettyä jo vuosi sitten, joten ei siitä sen enempää. Hytin seinät pitäisi vielä pinnoittaa, mutta vesiliukoisen liiman ohjeissa lukee, että minilämpötila +18C *doh*.

Faijan luona on aina joku huone remontissa. Hyvää työtilaa.
Mistä vetoa niin keltainen tulee nyt takaisin muotiin?
Telakalla puolestaan on mennyt kohta jo viikon päivät kaikkea puuhastellessa. Lista on ihan loputon jos haluaisi kertoa jokaisesta ruuvin vaihdosta, mutta tässä nyt ainakin jotain isoimpia juttuja.

1. Purettiin pressut ja telineet juuri sopivasti ennen takatalvea. Ens keväänä parmpi maltti.

2. Juhani ja Tuomo kävivät lunastamassa purjehdusaikaa pesemällä kyljet, ja käsittelemällä ne sen jälkeen sekä cleaner- että pintavahalla. Mahtava uurastus ja säästi multa pari päivää duunia.

3. Rustinrautojen läpivientien uudelleensaumaus. Mastoa pystyssä pitävät vantit kiinnittyvät kannella oleviin rustinrautoihin, jotka puolestaan kulkevat tyypillisesti kannen läpi kiinnittyäkseen alla oleviin tukevampiin runkorakenteisiin. Läpivientien saumaus on hyvin tyypillinen vuotokohta sauma-aineiden kovettuessa, ja raollaan näytti olevan meilläkin. Näin, vaikka tiikkikansi on uusittu joskus 2010-11 tienoilla.

4. Vanttiruuvien tarkastus ja rasvaus. Ei mitään kulumaa havaittavissa, joten kerrankin jotain mitä ei tee mieli tässä venevanhuksesta vaihtaa. Kävin samalla läpi T-liitoslevyt mastossa ja vanttien päätteet - kaikki kunnossa! Ja kun tähän ei mennyt mitään rahaa, niin kävin tilaamassa Saksasta Blue Wave Smart Pin sokat vanhojen saksisokkien tilalle. Helpottuu vanttien säätäminen ajon aikana, ja hei, onhan nuo nyt paljon paremman näköiset. Samalla ostoskoriin tarttui alumiiniset vantinsuojukset vanhojen kumisukkien tilalle.


Ruuvin kierre molemmissa täysin symmetrinen. Lienee vaihdettu lähimenneisyydessä.
5. Katon läpivientien tilkitseminen takakajuutassa nyt kun verhoilu on pois tieltä. Vinssien kohdalla isompi remppa missä Sebastian kaapi kannen sandwich rakenteen alapuolelta auki jokaisen pultin kohdalta ja ytimen balsapuu korvattiin epoksivalulla. Kunhan epoksi saavuttaa lopullisen lujuutensa, niin siihen tehdään reikä + kierteet pulteille. Lopputuloksena rakenne joka ei painu kasaan eikä ime vettä vaikka tiivistysmassat vinssin alla joskus väsähtäisivätkin.

Vasemman puolen pultit olivatkin pikkuisen hankalassa paikassa vaatekaapin yllä.
Jälki sen mukaista, mutta toimivaa.
6. Pohjan hiominen vanhoista Bilteman susisurkeista kiinnittymisenestomaaleista. Tänä keväänä kokeillana Blakesin Cruisingia mikä on jonkun uskomuksen mukana samaa kamaa kuin Hempelin Mille Xtra. Todella iso peukku Mirkan imuriin kytkettävälle hiomakapulalle ja pölyn läpäisevälle Abranet hiomapaperille (80 karkeus). Normaalisti on kaikki paikat sinisinä, nyt ei edes työkalut. Suomalaista innovaatiota mikä ansaitsee mun rahat!

Kapula 30€ + imurin letku 15€. Todella onnistunut investointi!
Nuo Abranet paperitkaan eivät mene millään tukkoon (3kpl 10€)
7. Ankkuriboksin ja erinäisten kaappien ja lokeroiden maalaaminen. Mietin eka, että olisin laittanut 2-komponentti eposipohjamaalit, mutta eipä nuo pinnat juuri veden alla aikaa vietä (toivottavasti!). Motonetissä oli 2,5 litran  Hempelin Brilliant Gloss pintamaali + neljä 0,75 litran purkkia Primer undercoattia 39,95€, joten valinta oli helppo. Ainoana hankaluutena min 5 asteen lämpötila, joka ei pääsiäisenä toteutunut kuin vasta maanantaina.


Kyllähän tuolla primerillakin jo saa kummasti uutta ilmettä :D
Tännekään ei oikeastaan edes näe...
Ja tähänkin kaappiin tulee vielä eristys + uusi vinyyli maalin päälle
8. Levangin uusiminen. Vanha oli ottanut vähän turhan paljon hittiä 30 vuoden aikana, eikä halkeilleita rissojakaan saanut uusittua niitatun rakenteen takia. Levanki on kuskin selän takana, joten kitkaton toimiminen olisi suotavaa. Baltic Rigging Espoossa tilasi uudet Ronstanin osat Australiasta asti, ja yhteensopivuus oli onneksi täydellinen. Tuuma-kokoiset harvakierteiset pultit tosin tuottivat hieman päänvaivaa. 486€, I guess it's worth it...

Vanhat romut taustalla. Hieman on design päivittynyt 30 vuodessa. 
Kusti polki briteistä asti UNC 1/4" 2" uraruuvit. Ebay pelastaa veneilijän.
9. Sähkökaapin päivitys veneenkin päässä. Päätin toteuttaa kytkinpanelin ja sähkölaitteiden väliin vastaavan kytkentäriman kuin s/y Talisman esitteli blogissaan. Mulla ei ole käytettävissä yhtä ruhtinaallista tilaa, mutta mennään sillä mitä on. Ruuvirimoja ei voi suoraan ruuvata umpilaminaattiin sillä ruuvit tulisivat kyljistä ulos. Mulla oli jostain vanhasta pöytälevyprojektista tallessa 30 millistä tammilankkua, joten saatiin tähänkin projektiiin premium-materiaalit.

Enää jäi ratkaistavaksi lankkujen kiinnittäminen runkoon. Pohdin alkuun epoksia tai lasikuidulla laminoimista, mutta noissa on yllättävän pitkät kuivumisajat ja lämpökin tarvittaisiin enemmän kuin pääsiäinen tarjosi. Muistin, että kaverilla asennettiin Gyproc levyt keittiön muurattuun seinään nykyaikaisilla rakennusliimoilla, jotne miksei onnistuisi tässäkin? Ensiksi raa'an lasikuidun tasoitus Plastic Puddingin Marine Filler ja Epoxy täytteillä, ja seuraavana päivänä liimaus jollain kaupan fix-it-alleista. Lupasi ikuista elastisuutta, toimintaa matalassa lämpötilassa ja vaikka märillä pinnoilla. Käytännön kokemus oli, että kovettui vasta kahden päivän jälkeen....

Lopuksi vielä samaiset valkoiset primerit panelin ympärille siistin ulkoasun saavuttamiseksi. Pintamaalin jälkeen pääseekin aloittamaan sähköasennukset.


Olisko jotenkin näin hyvä?
Tärkeintä ei ole työn laatu vaan hyvät höyryt. Seinän tasoitus epoksilla.
Supertekniset telineet ja puristimet lankkujen liimauksen ajaksi.
Siinähän tuo pääsiäinen ja viikonloput molemmin puolin pääsiäistä vierähtivät taas. Arki-iltaisin voikin sitten keskittyä vaikka Avomerilaivurin tenttiin opiskeluun.

Sunday, November 30, 2014

Kytkinpaneli uusiksi, ja levytyshommiakin pukkaa

Taas meni yksi sunnuntai rattoisasti telakalla. Ei ollut alunperin suunnitelmana, mutta Tukholman reissu torstaista lauantaihin vei ajatukset taas meriaiheisille uomille, ja miehen sitä myöten telakalle. Ja mikäs tuolla on puuhastellessa kun lämpötila on edelleen nollan tuntumassa, valoa riittää ja kajuutan saa helposti lämpimäksi pienelläkin lämmittimellä.

Duon syyshuolto tuli valmiiksi jo edellisellä reissulla, joten nyt pääsi (viimein) keskittymään tälle talvelle suunniteltuihin remontteihin ja tunauksiin. Edellisessä postauksessa kävin läpi ainakin tartuntakaareen liittyviä suunnitelmia. Tuo on nyt edennyt sen verran, että kävin ostamassa kaaren Marineasta, ja olen parin viikon aikana ehtinyt jo sommittelemaan kaulusta DraftSightilla (2D CAD softa). Käytin tänään vähän lisää aikaa sommitellen kaarta paikalleen, ja viimeksi otetut mitat näyttäisivät täsmäävän ihan OK. Voi olla että kaaren taitos tulee vähän pitkälle istuinlaatikkoon ja haittaa yleistä liikkumista, mutta sen näkee kunnolla vasta kun kaari on paikallaan ja vene käytössä.

Peräkajuutan verhoilun uusiminen
Toisena hommana intouduin irrottelemaan peräkajuutan sisäkaton verhoilupanelit. Tuo ei varsinaisesti ollut tämän talven työlistalla, mutta onhan tässä aikaa ja suoraan sanottuna nuo alkuperäiset kellastuneet uretaanivinyylit alkoivat olla aika irstaan näköiset. Tuota verhoilua tuli harjoiteltua jo viime pääsiäisenä, eikä se lopulta ollut kovin kummoinen homma - aikaakin kuluu alle päivä, vaikka aloittaisi uusien vanereiden leikkaamisella. Josko ensi keväänä olisi edes kahdessa katossa samanlaiset vinyylit. Vanhan veneen ominaisuuksia... :)

Näitä kattopaneleita oli yhteensä viisi. Onneksi valtaosa seinistä on puuverhoiltua.
Panelit lähtivät irti suht helposti ruuvit aukaisemalla, mutta ikkunakehys oli pakko irrottaa saumauksineen, kun senkin alla oli jemmattuna jokunen ruuvi. Toisin kuin salongissa, peräkajuutan sisäkatosta en onnekseni löytänyt pienintäkään kosteusvauriota. Sivuseinien verhoilut jätin vielä paikalleen, koska ne on liimattu kontaktiliimalla suoraan veneen runkoon. Noiden leikkaamisesta ja liimaamisesta tulee keväällä melko mielenkiintoinen operaatio. Paikalleen jättäminen ei ole vaihtoehto sen jälkeen kun katot on uusittu.

Kykinpanelin päivitys tälle vuosituhannelle
Lopuksi pääsin viimein vauhtiin talven pääprojektin kanssa, eli sähkökytkinpanelin uusinta. Vanha paneli ei sekään ole veneen alkuperäinen vuodelta 1983, mutta melkoinen hilavitkutin yhtä kaikki. Kymmenen kytkintä ja muutama (lasiputki)sulake ovat ehkä riittäneet 90-luvun alkupuolella, mutta nykyisellä varustetasolla on kytkennöissä jouduttu turvautumaan jo melkoisiin purkka-tarravirityksiin. Tuolla oli abikoa, abikon haaroitinta, haaroitettua haaroitinta, jatkojohtoa, ruuvirimaa ja jopa sähköteippiä piuhoja yhdistämässä. Joka kerta sai pelätä kun ovea aukaisi. Ja jos erehtyi asentamaan uusia piuhoja, sai varautua siihen, että pari vanhaa tipahtaa samalla pois.


Vuosien varrella härskiintynyt sillisalaatti
Ihan ex tempore tällaista projektia ei voi hoitaa, ja on tämänkin suunnitteluun käytetty yhden vuorokauden tunnit aikaa. Isona motivaattorina toimi s/y Talismanin vastaava projekti, josta löytyy hyvä kuvaus veneen blogista. Piirtelin loppukesästä sähkösuunnitelmat s/y Duolle, ja tulin siihen tulokseen, että veneeseen kannattaa asentaa 20-25 kytkimen paneli - luonnollisesti automaattisulakkeilla varustettuna. Isommassa maksaa vain ekstraa, ja sähkökaapin oven koko oli toinen rajoite. Mun sisäinen sähköinsinööri olisi varmaan vieläkin valitsemassa optimaalista panelia, ellei Maritimin poistohyllystä olisi löytynyt just täydellistä BEP Marinen 20-kytkimistä panelia tuntuvassa rabatissa. Kakkuna kirsikan päällä iso ohjelmoitava LCD-näyttö johon saa näkyviin tiedot kahdeksasta eri sisääntulosta (akkujännitteet, virta / amperituntilaskurit, pintamittarit... you name it)

Aika siirtyä tämänkin osalta digiaikaan

Uudessa panelissa oli valmiina valmistajan paras arvaus tarvittavista 5A - 30A sulakkeista. Otin kaikki sulakkeet irti ja jaoin ne sähkösuunnitelman ja virrantarpeen mukaan loogisiin ryhmiin. Esim. kaikki valoihin liittyvä tulee keskelle näytön alle, kun taas navigointiin ja purjehdukseen liittyvät kytkimet laitan vasempaan pankkiin jne. Paneli toimitetaan ilman johtoja, joten nekin pitää mitoittaa ja valmistaa itse. Päädyin 1.5mm ns. silikonijohtoon sen erinomaisen taipuisuuden vuoksi. Tuo riittää mitoitukseltaan kaikelle paitsi autopilotille ja parille muulle virtasyöpölle. Niille vedin kaksi piuhaa. Numeroin joka ikisen johdon Biltemasta hommatulla merkkaussarjalla, ja tein asianmukaiset ruuviliitokset kutistesukalla varustetuilla Abiko-liittimllä. Meni vähän hifistelyksi kun piuhat ja liittimet kustansivat yli 100€, mutta eipähän jää noista kiinni.

Aika hieno, vaikka itse sanonkin. Tähän meni yksi vapaapäivä syksyllä.
Tässä vaiheessa oli oikeastaan kaikki valmistelu tehtynä, ja oli aika siirtyä vanhan panelin irroittamiseen. Merkkasin varmuuden varalta kaikki vanhat piuhat maalarinteipillä, sikäli kun osoite oli selvitettävissä. Puolet johdoista meni helposti, toista puolikasta metsästettiin jälleen kerran verhoilujen välistä. Samalla tuli purettua veneestä taas kilon verran vuosien varrella tarpeettomaksi jäänyttä kuparia. Ihan palkitsevaa löytää tarkoitus (tai sen puute) eri lokeroihin jemmatuille johtohärdelleille. Eiköhän tuonne jäänyt vielä pari kiloa kuparia, minkä voi huoletta poistaa ilman että mikään lakkaa toimimasta.


Salapoliisityö aloitettu.
Point of no return?
Tuohon oli hyvä lopettaa projekti tältä päivältä. Vanha kytkinpaneli ovineen on nyt raahattu kotiin, ja seuraava vaihe on sovitella uutta panelia vanhan tilalle. Myös veneellä pitää asentaa kytkentärimat rungon seinään niin, etteivät piuhat tule enää suoraan laitteelta panelille vaan ne kerätään kiinteille ruuvirimoille. Tuo taas vaatii vähän laminointitöitä runkoon, joten ei ole tylsä talvi edessä. Ja mistä vetoa, että tämäkin projekti päätyy siihen, että venettä puretaan atomeiksi notta vanhat piuhatkin saadaan uusittua.

Tuesday, April 22, 2014

Levytettiin vinyyliä ja muita pääsiäisaskareita

Pääsiäinen meni odotetusti kaikkea muuta kuin kotona relatessa. Perjantai uhrattiin yleiselle pönötykselle anoppilassa, mutta lauantaista maanantaihin painettiin niska limassa Loviisan työleirillä. Ei sinänsä mitään valittamista kun aurinko helotti kirkkaalta taivaalta koko pääsiäisen ja saatiin olla valtaosa ajasta ulkosalla. Saatiin niin paljon aikaankin, ettei harmita kyllä yhtään veneellä "hukattu aika".

Ensimmäiset kaksi päivää menivät sisäkaton uudelleenrakennuksessa. Kannen läpivientien kautta livahtanut vesi oli tehnyt sisäkaton vanereista melkoista kukkamultaa. Pienikin vesimäärä voi jää tuonne muhimaan koska vanereiden ympärille on pingotettu täysin veden ja ilmanpitävä vinyylikangas, eli kansankielellä keinonahka.

Kuva syksyltä. Vaneri oli ottanut pahaa osumaa, muuten vesi valui lähinnä pilssiin.
Pääsiäinen aiheutti hieman logistiikkaongelmia, kun kaikki kaupat ovat kiinni. Ainakin ne mistä saa ostettua 3-4 mm koivuvaneria. Ei auttanut kuin ponkaista faijan kanssa keskiviikkona Loviisan Puuhun ostamaan sopiva neliömäärä vaneria, ja toimittaa se veneelle viikonloppua odottamaan. Vinyylit puolestaan ostin Lauttasaaren Maritimista, mistä tuota sai noin parin kympin neliöhintaan. Etola lienee toinen kauppa pääkaupunkiseudulla. Jälleen yksi sopivan eksoottinen venetarvike.

Lankalauantaina aloitimme Suvin ja Faijan kanssa kopioimalla kattoelementtien muodot uusille vanereille. Kiitin moneen kertaan itseäni vanhojen vanereiden säilyttämisestä talven yli, koska mittojen siirtäminen lyijykynällä on ainakin tuhat kertaa helpompaa kuin uusien mittaaminen joka suuntaan koverasta katosta. Sahauskin sujui vielä helposti kun 4mm vaneri ei paljon vastaan taistele. Ja vinyyli leikkaantuu hienosti mattoveitsellä. Mutta sitten se liimaus...

Väliaika, kahvia ja pullaa
Tuossa meinasikin mennä jo liimapensseli suuhun. Ensinnäkin yhteenliimattavat alat ovat suht valtavia, ja kappaleet suht lerppanoita. Toiseksi mereltä tuli kivoja tuulenpuuskia mitkä meinasivat koko ajan sabotoida koko homman. Ja sitten oli vielä tuon matskun väri: hohtavin valkoinen mitä kaupasta löytyy. Ilman kolmea käsiparia ja faijan varta vasten ostamaa tukevaa tapetointipöytää tuosta ei olisi tullut kyllä yhtään mitään. Ja kertakäyttökumihanskat ovat ihan must. Niitä kului projektin aikana monta tusinaa.

Liimaksi Maritimin myyjä suositteli Bostikin vesiohenteista kontaktiliimaa. Tuolla pitäisi kuulemma (ainakin teoriassa) pystyä tekemään nopeita korjausliikkeitä. Me sudittiin sitä Suvin kanssa teloilla hirveätä kyytiä molempiin pintoihin, ja yhtään ei tarvinnut kyllä odotella kuivahtamista ennen liimaamista - sen verran tehokkaasti aurinko ja tuuli hoitivat kuivauksen meidän puolesta. Siitä nopea siirto vanerin päälle, kaksi pitää päistä kiinni ja yksi aloittaa sivelemään keskeltä kiinni. Lopuksi vaneri ympäri ja mattoveitsellä auki kaikki aukot plus taitteet vanerin päihin. Oltiin varmaan kaikki aika yllättyneitä kun ehdittiin viimein vetää hetki henkeä ja lopputulos kesti lähempääkin tarkastelua. Hyvää pyrittiin tekemään, mutta priimaa taas pukkasi tulemaan.

Ensimmäinen paneli valmiina. Upea tuli!
Sama projekti kahdelle muullekin panelille, ja meillä oli iltapäivästä katon osat valmiina. Siirrettiin kamat suojaan ja jätettiin asennus suosiolla seuraavalle päivälle jotta kiinnittyminen on varmasti kunnossa. Loppupäivä väkrättiin Suvin kanssa sähköjen ja veneen pilssin kimpussa. Vedettiin myös spraylla uudet maalit aikaisemmin epoksilla tasoiteltuun perävetolaitteeseen (harmaa Hempel prop primer pohjamaali ja päälle tummempi Hempel mille drive kiinnittymisenestomaali).

Uutta maalia pintaan perävetolaitteeseen ja ohjausmoottoreiden ropeleihin
Sunnuntaina vedettiinkin sitten kunnon bodypump-treeni veneen sisällä. Kyllähän noita vanereita jaksaa hetken kannatella päänsä päällä, mutta muutaman minuutin jälkeen alkaa jo hiki valumaan ja kaikki paikat tutisemaan. Tuntuu, että yhtäkkiä se lötkö vaneri pistääkin yllättävän paljon vastaan kun koittaa taivutella katon muotoihin, samalla painaa listaa päälle ja vielä ruuvata ruuviakin koko kompleksin läpi. Eihän ne ruuvit mitään pitäneet vanhoissa rei'issä ja moisessa rasituksessa, joten meni säätämiseksi senkin suhteen.

Let there be light!
Oli suoraan sanottuna pakko ottaa breikki väliin, käydä vetämässä naamaan vähän lisää kebabia paikallisessa Newrozissa, ja veneelle palatessakin keksiä vähäksi aikaa jotain muuta tekemistä. Nautittiin auringosta ja purettiin peitteet ja telineet veneen päältä. Siitä mieli vähän kirkastuneena (ja kajuutta sitäkin enemmän peitteiden poistuttua) kelpasi palata takaisin bodypumppaamaan. Lopputuloksesta voi sanoa, että on ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Kyllä tuota kattoa kelpaa esitellä veneessä vieraileville. Ja jos sitä jonain päivänä innostuisi vaihtamaan keula- ja peräkajuutan katotkin... :)

Saas nähdä milloin viimeiset listat löytää paikalleen...
 Muistilista muille nööseille jotka haluavat levyttää vinyyliä:

  • Vähintään kolme käsiparia paikalle, mieluummin enemmänkin
  • Hyvät, tasaiset ja puhtaat työtasot
  • Rutosti kertakäyttökumihanskoja
  • Unohda pensselit, tela hoitaa liimanlevityksen paljon paremmin
  • Vahvista vanhat ruuvinreiät + hanki varalta kokoa isompia ruuveja
    (tai käännä listaa 180 astetta niin tulee uudet reiät)
  • Käytä vanhoja vinyyleitä / paneleita mallina