Syksyinen sidontaleikki

Syyskuun neljäs ja viimeinen syyshuoltopäivä aurinkoisessa Loviisassa. Tällä kertaa sain jallitettu faijan mukaan - mukamas asentamaan pressutelineitä, mutta vahaushommillahan sitä taas aloitettiin. Oikeasta kyljestä oli vielä 2/3 hoitamatta, ja halusin saada tuonkin kiiltämään ennen kuin pressut peittävät työalueen. Tuossa ei kauaa kädet tutisseet kun homma hoitui kaksin aika lailla tuplavauhdilla (no shit, Sherlock?).

Wax on, wax off

Alla oleva kuva näyttää aika konkreettisesti eron kliinerillä käsitellyn ja käsittelemättömän osan välillä - siitäkin huolimatta, että tuo osa on pesty jo kahteen kertaa sienellä ja veneshamppoolla(!).

Before 'n' after. Tuo kylki on aina nokisempi, koska pakoputki sijaitsee tuossa oikealla alhaalla.

NOA:n peitetelineiden asennukseen meni tänä syksynä tunti, kun viime syksynä turasin noita yksikseni ainakin viisi tuntia. Nyt sentään tiesi miltä valmis teline suunnilleen näyttää ja mikä osa menee minnekin. Ja toivottavasti ei tarvitse enää koskaan tehdä tuota yksinään sillä 11-metrisen keskisalon käsittely yksinään on ihan ahterista.

NOA:n teline asennettuna

Pressun asennus on myös oma kiva jumppansa, mutta tällä kertaa pärjättiin aika hyvin kun tuulikin pysyi maltillisissa alle 5 m/s lukemissa. Tuosta saa melkoisen 12x8 m leijan (96 neliömetriä!) jos päästää tuulen nappaamaan sopivasti jonkun reunan alta. Tuollainen hitusen paksumpi kevytpeite kesti edellisen talven yllättävänkin hyvin, mitä nyt pieniä nirhaumia pääsi syntymään mm. kaidetolppien kohdalle. Ne sai paikattua kätevimmin kevytpeitteiden paikkaukseen tarkoitetulla korjausteipillä (voittaa kontaktiliiman ja kuminpalasten haistelun). Ensi talvena toivottavasti vältytään noiltakin nirhaumilta kun kävin hakemassa läheiseltä tennishallilta pois heitettyjä tennispalloja ja suojailin kaikki terävämmät ulkonemat niillä.

Peitteen alla on yllättävän valoisaa - ja kuumaa!

Viimeisenä harjoituksena aina yhtä mielenkiintoinen bondage-sessio kun peite pitäisi saada pysymään veneen päällä. Tavoitteet ovat suht selkeät, eli 1) peite ei löysty eikä irtoa kovassakaan tuulessa ja 2) peite ja köydet eivät nirhaisi maalipintaa liikkuessaan. Viime talvena peite oli vähän kiireellä asennettu ja kiillotti pohjasta myrkkymaalit pois useammastakin kohtaa. Pysyi sentään paikallaan ihan kivasti.

Tänä vuonna paneuduin säätämään kuten tosi-insinööri vain pystyy ja lopputuloksena oli venettä kiertävä ja periaatteessa vapaasti kelluva ankkurointiköysi. Pressu sidotaan lenkeistään tuohon köyteen sopivilla narunpätkillä, ja köyteen puolestaan ripustetaan painoja sopivin välimatkoin. Painot roikkuvat ilmassa, joten köysi, ja siten pressu kiristyvät automaattisesti ja tasaisesti. Brilliant! Mutta hirveä naruhässäkkä tuosta syntyy. Pitänee vielä korvata vesikanisterit ja metalliputket kunnon levypainoilla, noita kun on jäänyt nurkkiin pölyttymään. Ja ensi vuonna tavoitteena tehdä sama, mutta kauniimmin :-)

Kai tän vois jotenkin kauniimminkin paketoida...

Naapurikateuskin pääsee taas pahasti puraisemaan kun naapurin Grand Soleil 37:aa oltiin juuri nostamassa kuivalle maalle. Siinä on kyllä kaunista iltalialaista designia koko vene. Ehkä jotain päivänä... Mutta meidän vene on nyt sentään pesty, vahattu ja kiiltää niin että auringossa häikäisee - ja siinä riittää naapurilla harmittelemista. Neljä päivää tuohon meni, mutta nyt on suurin osa keväthuollostakin tehtynä, yey!

Grand Soleil 37

Keväthuolto syksyllä

Upeat purjehdussäät voi hyödyntää muutenkin kuin purjehtien, vaikkapa venettä huoltaen. Siinä on kyllä purjehduksen hohdokkuus kaukana, vaikka kyljet hohtavatkin. Mieluummin sitä olisi vesillä, mutta minkäs teet kun vene on kuivalla maalla. Jotain hyvääkin tässä tilanteessa on, nimittäin suurimman osan keväthuolloista pääsee tekemään jo syksyllä auringonpaisteessa ja +20 asteen lämmössä. Naama oikein kärähti kun puuhasteltiin telakalla koko viikonloppu.

Vene kuivalla maalla ja syyllinen samassa kuvassa

Syystoimet alkoivat rikin mittauksilla. Doylen kaverit kävivät telakalla ottamassa kaikki tarvittavat mitat uusia purjeita varten, ja nyt on tulossa uudet tri-radiaalileikatut laminaatit. Ihan kuitupurjeita en kehdannut tähän pappaveneeseen ottaa, vaikka kiusaus oli kyllä suuri. Hinnassa kuitu olisi tehnyt "vain" muutaman satasen lisää, mutta Duon retkeilyhenkisellä rikauksella olisi ollut vähän helmiä sioille. Seuraavaan veneeseen sitten ;-)

Kunnon kiillotus kannatti keväällä. Hapettumaa paljon vähemmän kuin edellisen kesän jäljiltä.

Tuon jälkeen telakan kaverit nykäisivät maston irti ja veneen kuivalle maalle. Ekan viikonlopun vene vietti nosturissaan, joten me päästiin kätevästi tasoittelemaan pohjamaalit niiltäkin kohdilta, mitkä normaalisti jäävät telineen peittoon. Huomio kiinnittyi tuossa kohtaa perävetolaitteen puuttuviin anodeihin. Joko yhdet anodit olivat kuluneet 10x muita nopeammin, tai sitten joku pitkäkynsi oli ehtinyt nappaamaan 45€ varaosat omaan talteen ennen kuin ehdin itse poistamaan potkuria. No onneksi tyytyi anodeihin eikä vienyt koko 1500€ potkuria.

Pesimme kyljet kauttaaltaan ja kävimme vesirajan alla näkin kimppuun. Sitä oli kertynyt turhankin paljon, kiitos lämpimän kesän ja susisurkean Bilteman itsekiillottuvan venemaalin. Pistetään korvan taakse, että ensi kaudeksi menee maali vaihtoon. Onneksi näkin poistaminen ei ole kummoinen homma: ensiksi rapsutetaan vaikka auton jääskarapalla kuoret pois ja sitten sulatetaan loput hapolla mäkeen. Itse käytimme Star Brite Näkinpoistoa joka muutti kaiken eloperäisen vaahdoksi muutamassa minuutissa. Pari lessonia tuli taas learnattua: ensinnäkin tuo kama kannattaa levittää siveltimellä koska tuulen mukaan tarrannut sumu kirvelee iholla pikkasen ärhäkästi. Toisekseen samainen sumu hapettaa todella tehokasti mitä tahansa metallia, esim potkuri oli kauttaaltaan vihreän pisteen peitossa *doh*.

Näkkiä peräsimen ympärillä

Kaiken tuon näkkihärdellin jälkeen ehdittiin vielä putsaamaan cleaner vahalla ensimmäinen kolmannes keulasta katsottuna ennen kotiinlähtöä. Uusi kiillotuskone nopeutti hommaa huomattavasti, tai ainakin säästi puunaajan hartioita. Skillin 79€ kone on ihan riittävä tähän hommaan, mutta mulla taitaa olla Feinin laikassa ja lampaavillassa tuplasti lisää rahaa kiinni. Kaiken kaikkiaan ihan tuottelias kuusituntinen telakalla. 

Suvi arvioi edellisen viikonlopun työn jälkeä. Keula ainakin kiiltää.

Seuraava viikonloppu jatkui siitä mihin edellinen jäi. Vene oli ryöminyt viikon aikana omalle telineelleensä, joten päästiin työstämään myös kantta ja sisätiloja. Suvilla oli itse asiassa laskettu aika lauantaina, mutta ei näköjään estänyt lähtemästä 100 km päähän synnytyssalista. Eikä suostunut oikein ottamaan rennostikaan kun kävi kaapimassa kannelta kaikki puulistat puhtaaksi lakasta. En valita, etenkään kun teki niin siistiä työtä. Bahcon Ergo -kaavin oli yksi positiivinen ylläri lisää. Ei näköjään ole mitään järkeä edes koittaa hioa venelakkaa pois kun lähtee niin superhelposti hyvällä kaapimella. 30€ kirpaisi, mutta näyttäisi olevan joka lantin väärti. Pohjustus puhtaalle puulle 20% ohennetulla venelakalla ja sen jälkeen pari kerrosta ohentamatonta välihionnoilla - avot!

Vanhat lakat pois ja uutta tilalle.

Suvin puuhastellessa kannella jatkoin itse kylkien jynssäystä. Aamun heräteostona Star Briten cleaner-vaha ja Hempelin venevaha. Molemmista pelkkää hyvää sanottavaa. Rahalla saa laatua ja työ oli 2-3x nopeampaa kuin vanhalla Turtle waxin Gelcoat polish vahalla (VÄLTÄ!). Turtle wax paloi aina kiinni 5 min jälkeen ja hermo meni ihan totaalisesti pinkkiä tököttiä pois hinkatessa. Star Britella lika oikein suli pois kyljistä ja isoimmatkin värjäymät ja raidat lähtivät kohtuullisella hinkkauksella. Hempelin vaha puolestaan oli nopea levittää ja kiillotui lähes itsestään. Loistavaa kamaa molemmat!

Miehen paras ystävä? Ainakin lähellä kärkeä.

Lauantain päätteeksi pestiin kyljet kannenkin puolelta, ja jatkoin noiden kimpussa sunnuntaina. Tämä oli oikeastaan kaikista aikakriittisin homma, koska en ollut vahannut kantta vielä kertaakaan ja taisi olla edelliselläkin omistajalla jäänyt tekemättä lähimenneisyydessä. Kaupungin happosateet olivat jo syöneet maalipinnan himmeäksi ja huokoiseksi, ja noki oli alkanut tunkeutumaan maalin sisään. Tekemättä jättäminen talven yli ei siis ollut enää vaihtoehto. Alkuun taas kunnon jynssäys kliinerillä ja perään pintavaha. Voi kiesus mikä ero ennen ja jälkeen. Onhan se kiva kun oman työn jälki näkyy, mutta en olisi mitenkään odottanut näin upeaa lopputulosta ensimmäisellä vahauksella. I approve!

Kannen kylki pestynä, "hiottuna" ja vahattuna. Über!

Näiden toimien päälle hieman sisätilojen järjestelyä ja siinähän se viikonloppu vierähtikin. Työlistalle jäi vielä hieman vahattavaa kylkeä, istuinlaatikon jynssäys, pressutelineen asennus ja tietty pressujen levitys. Veneen sisällä pitäisi uusia sähköpaneli ja asentaa stereot. Lattiaakin voisi pentterin (keittiön) edustalta hieman kaapia ja lakata uudestaan. Ja enköhän mä keksi talven aikana pari tusinaa muutakin pienempää parannusta ;-)

Näihin tunnelmiin, heippa!