Saturday, March 14, 2015

Ensimmäinen purjevene bongattu!

Enpä olisi tätä muutama viikko sitten uskonut, mutta Hoskin laiturissa oli tänään ensimmäinen First 31.7 parkissa. Eihän vielä ole edes maaliskuun puoliväli! No meri on ollut täällä etelässä sulana jo toista viikkoa ja mitään äkkinäistä kylmenemistä ei ole näköpiirissä, joten mikä nottei. Omassa veneessä vaan on enemmän osaa irti kuin paikallaan, joten vesillelaskuun taitaa mennä vielä tovi jos toinenkin. Tai no, kuka sitä sisäverhoilua tai sähköjä mihinkään tarvitsee kun on purjeet ja auringonpaistetta ;-)

Lauttasaari 14.3.2015 - lämpimämpää kuin viime juhannuksena!
Kiire tässä siis tulee, se on varma. Ja tasaista kiirettä on pitänyt koko talven ajan niin veneilyn kuin kaiken muunkin parissa. On työt ja harrastukset, ja uuden gastin kouluttaminenkin on vienyt oman aikansa. Rouvalla puolestaan taitaa olla päivisin vähän liikaakin aikaa käsissään kun yhtenä päivänä oli pöydällä lista kaupungin hienoimmista omakotitaloista ja oma kämppä päätyi vauhdilla myyntiin (*vinkvink*). Viimeiset viikonloput ovatkin menneet tehokkaasti omia näyttöjä pakoillessa ja muiden jalkalistoja potkiskellessa. Todettakoon vielä, ettei mulle tarvinnut kovin kauaa tätä omakotitaloprojektia myydä. Sen verran paljon nuo polkupyörät ja purjehduskamat vievät tilaa, että lisäneliöille on tilausta. Ja nyt voi perustella kolmen auton autotallit niin, että "hei, tänne sais hyvin purjeet kuivumaan!".

Kerroin tarinaa viimekesän purjehduksista
Koulun puolesta avomerilaivuri jatkuu vielä huhtikuulle asti. Parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä ihan oikeasti mittailemaan sekstantilla taivaankappaleita. Teoria- ja laskentapuoli tuntuu palalta kakkua, mutta saas nähdä onnistuuko paikannus ihan oikeiden taivaankappaleiden avulla - etenkään keinuvassa veneessä. Tammikuulla ehdin suorittamaan myös CEVNI-tutkinnon. Tuosta sai yhden i-kirjaimen lisää ajokorttiin, eli nyt voi painella veneellä menemään myös Euroopan sisävesillä ja kanavissa. Ei mikään uroteko, sillä teoriakurssi kesti vajaat viisi tuntia ja tentti meni heittämällä läpi rasti ruutuun -peritaatteella.

CEVNI on nähty, viekää pois!
S/y Nemo kisapurjehdusprojekti on sekin työllistänyt muutaman päivän verran. Syksyllä käytiin jo asentamassa telakalla flickeri mastoon (pitää takaharusta hieman loitommalla mastosta ja helpottaa ison purjeen puolenvaihtoa) ja tekemässä muutama muukin pikkuremontti. Teoriailtamia on pidetty kolme kertaa, joista kahdella jälkimmäisellä kerralla meillä on ollut ilo nauttia Doyle Sailsin Mattin luonnoista. Lisäksi First 36.7 liitto on järjestänyt pari luokkakokousta. Viimeksi tänään meillä oli kokenut purjehdustuomari Arto Sjöholm kertaamassa ratakisojen sääntöjä. Meriteiden yleiset väistämissäännöt ovat hyvin helpot oppia ja sisäistää, mutta kisapurjehdus on kyllä ihan oma tieteenlajinsa. Insinöörikin tippuu kärryiltä siinä vaiheessa kun yksittäinen erikoistilanne ketjuttaa puolen tusinaa eri pykälää samanaikaisesti voimaan.

Matt kertaa meidän supersalaiset pelikuviot
Doylesta puheenollen Matt soitteli, että Duon uudet purjeetkin ovat nyt valmiina. Ensi kesänä ei armoa jaeta kun meidän pappavene päästelee menemään triradiaalileikatuilla laminaattipurjeilla. Siinä tulee henkisesti disintegroitumaan yksi jos toinenkin modernimman perhe-cruiserin pilotti. Mwhah! Ostin samaan syssyyn Mattilta uudet reiviköydet, stack-packin ja keulapurjeen suojuksen. Saas nähdä mitä kaikkea onnistuu vielä myymään tuohon päälle. Vielä kun Kaarlo vaihtaisi Nemoon uudet dyneema-nostimet, niin kinuaisin itselleni vanhat Duoon. Muista hankinnoista mainittakoon, että uudet levangin osat saapuivat helmikuussa Australiasta. Uudempaa ja hienompaakin olisi ollut tarjolla, jopa edullisempaan hintaan, mutta jotenkin ei innostanut lähteä vaihtamaan vanhaa levangin kiskoa (kaarelle taivutettu alumiiniprofiili ja 30 pulttia kannen läpi...). Tästä tulee just hyvä.

Ronstanin uusi levangin vaunu ja päätykappaleet rapulukkoineen. Lisärissojen vaatimien
tuumakierteisten haponkestävien pulttien löytäminen Suomesta oli pienoinen pähkinä...
Mitäs muuta? Telakalla olen kerennyt käymään talven aikana neljä kertaa. Lähinnä isompien myrskyjen jälkeen toteamassa, että kaikki on edelleen hyvin. Tuomo Lempisen telakka Loviisassa on niin suojaisessa paikassa, että mun Hongkongin 79€ kevytpeite on edelleen aika iskemättömässä kunnossa. Akkujakin on tullut latailtua just sen verran, ettei jännite ole päässyt kyykkäämään alle 12 voltin. Kosteudenkeräimet vaihdoin viimeksi, mutta siinäpä nuo tekemiset ovat olleet. Jos nämä kelit jatkuvat, niin seuraava viikonloppu on pyhitetty veneen huollolle. Jos vaikka pystyisi aikaistamaan toukokuulle ajastettua vesillelaskua :-)

Gran Canariallakin oli suht jees olosuhteen purjehdukselle