Showing posts with label veneen huolto. Show all posts
Showing posts with label veneen huolto. Show all posts

Sunday, April 12, 2015

Uutta eloa taittolapaiseen potkuriin

Okei, parasta antaa heti alkuun turhamaisuus-varoitus. Tän kertainen pätkä tulee käsittelemään purjehtijan turhamaisuutta parhaimmillaan tai pahimmillaan. En vaan voinut vastustaa kiusausta kun törmäsin kanssaveneilijän urakkaraporttiin ;-)

Kun s/y Duo 2013 syksyllä nostettiin vedestä, ei hienosta Volvon taittolapapotkurista saanut selvää edes sarjanumerosta. Ei potkurissa mitään toiminnallista vikaa ollut, mutta jotain plakkia ja näkkiä se oli kerännyt. Bingasin netistä, että nuo 3-lapaiset Pentaleet maksavat jonkun 1500€, joten eihän moista arvometallia sopinut telakalle jättää talvehtimaan. Siinä oli sitten talvi aikaa miettiä kotona erilaisia kiillotusmenetelmiä


Ei epätoivoinen, mutta suht niljakas lähtötilanne
Potkurin irroitus on vissiin sen verran yksinkertainen toimenpide, ettei kukaan ole viitsinyt edes dokumentoida sitä nettiin. Volvolta löysin räjäytyskuvan, jolla pääsi alkuun, mutta loppu meni enemmän ja vähemmän uskaliaan kokeilun kautta. Alla vaiheet kuvina, jos vaikka auttaisi jotain jotain toista nyyppaa näissä hommissa.

#1: Avataan etualalla olevat kuusiokolopultit. Estävät akselitappien irtoamisen.
 #2: Jokainen lapa on kiinni omalla tapillaan. naputetaan ne varovasti irti
#3: Kopataan lapa kiinni ennen kuin se tipahtaa kiville
#4: Lapojen alta paljastuu sokalla varmistettu pultti. Sen alla vielä isompi (23mm?) pultti.
Jälkimmäisen irrottaminen voi vaatia apuria pitämään potkurin runkoa paikallaan.
Pitäminen onnistuu hienosti esim. 
pitkällä 1/2" hylsyn jatkovarrella akselin reikään ujutettuna.
Sokka on kertakäyttökamaa ja niitä saa alan liikkeestä 4-5€ hintaan.
#5: Runko lähtee tämän jälkeen ihan vetämällä irti.
#6: Homma valmis. Nyt pääsee käsiksi perävetolaitteen anodeihinkin.
Sitten siihen luvattuun turhamaisuuteen. Näkki ja muu plakki olisi lähtenyt varmaan helpoiten karkealla hiomapaperilla tai poraharjalla (sellainen teräsharjatuhero), mutta pelkäsin että molemmat naarmuttavat potkuria liikaa. Samalla varmaan katoisi jokunen gramma metalliakin mukana. Ei kun lähimpään K-rautaan ja matkaan Mirkan Abralon vesihiontatyynyjä karkeuksilla 1000, 2000 ja 4000 (10€ / 2 kpl). Jotain karkeuksista kertoo se, että jälkimmäisillä kiillotetaan koruja ja autojen maalipintoja.

Jouduin taas fyysiseen työhön
Joskus joulun pyhien aikaan kaivoin esiin kylpyammeen ja aloin hinkkaamaan. Karkeimmat näkit ensin pois messinkiharjalla, ja sitten hiomatyynyillä aloittaen karkealla ja siirtyen siitä kohti hienompia karkeuksia. Yhteen lapaan meni noin 30 min, joten 3 lapaa + runko meni parissa tunnissa. Ja voi pojat että kiiltää! Suvi ei tosin osannut arvostaa mustaksi värjäytynyttä ammetta...

Two down, one to go
Telakalla luulivat, että olin ostanut uuden potkurin :D
Huom. myös maalattu perävetolaite + uudet sinkit.
Pelkkää turhamaisuutta? Ehkä ei, sillä potkuri oli vielä syksylläkin paljon paremmassa kunnossa kuin edellisenä syksynä. Toistin saman käsittelyn tänä talvenakin, ja nyt kiillotukseen kului vain puoli tuntia koko setin osalta. Noin kiiltävä pinta ei ilmeisesti tarjoa kunnolla tartuntapintaa meren ölliköille. Taidan tehdä tästä jokatalvisen perinteen.

Sama potkuri taas kesän jälkeen. Oli huomattavan helppo kiillotettava tällä kertaa.

Monday, April 6, 2015

Kevät toi, kevät toi maalarin. Ja timpurin. Ja verhoilijan. Ja sähkömiehen...

Keväthuollot lähtivät taas niin rytinällä käyntiin, ettei ole kuukauteen näkynyt yhtä ainutta kokonaista vapaapäivää. Ollut vähän heikolla tolalla tämä bloginkin päivitys samasta syystä. Edellinen kevät toisti itseään ainakin sen osalta, että pääsiäisenä oli vielä enemmän osia irti veneestä kuin paikallaan, mutta pikku hiljaa alkaa tuokin asia korjaantumaan.

Kytkinpanelin uusiminen oli yksi tämän talven isommista projekteista. Itse kytkinpanelin korvaamisen piti olla suht pikkujuttu: leikataan kaapinoveen vain uudelle panelille vähän isompi reikä ja vaihdetaan ruuvit vähän eri paikkoihin. Vaan jotenkin tuostakin harjoituksesta onnistuttiin loihtimaan eeppinen taistelu jossa koeteltiin niin sisua kuin kädentaitojakin. Ongelma oli yksinkertainen, ratkaisu kaikkea muuta.

Lähtötilanne marraskuulta
Uusi paneli oli noin 5 milliä korkeampi kuin oven karmien sisään jäävä syvennys, joten vaihtoehdoiksi jäi a) jyrsiä karmista 2-3 milliä molemmin puolin tai b) korottaa syvennys karmin tasolle. Jyrsiminen olis ollut suht helppo homma jos olis ollut yläjyrsin ja sopiva teline sille, mutta kun ei ollut ja kauppakin oli jo kiinni, joten ei muuta kuin hetken vimmassa jälkimmäisen vaihtoehdon kimppuun.

#1: Vanha paneli irti, mitat uudesta ja mallaus maalarinteipille.
#2: Ylimääräiset veke Lidlin 10€ japanilaisella sahalla. Siisti jälki eikä vaneri
repeytynyt yhtään tikuille
#3: Arvatkaa löytyikö 3,6 milliä paksua mahonkivaneria varastosta? Juu ei, joten
paljon kiroilua ja sähköhöylällä jyystäen joka laidalta muutama milli pois.
#4: Sopii, mutta jotenkin vähän vääränvärinen ja joku reikäkin tuossa piti olla
#5-6: sahaus ja sävytys mahongin värisellä puuöljyllä.
#7-8 Liimaus, ja perään kolme kerrosta puolihimmeää venelakkaa
#9: Kaiken tän vaivan jälkeen tuosta uudesta raamista melkein näkyykin jotain.
No mä tiedän että se on siellä! ;-)
Toinen isompi projekti oli tuo perähytin sisäverhoilun uusiminen. Kävin hakemassa Maritimistä 7 metriä uutta vinyliä, ja nelimillistä koivuvaneria oli muutama neliö jäljellä vielä viime kevään salongin verhoilusta. Siinä meni taas yksi tehokas lauantai-iltapäivä Sebastianin kanssa kun tehtiin uudet vanerit ja levytettiin vähän vinyliä. Toi homma tulikin selitettyä jo vuosi sitten, joten ei siitä sen enempää. Hytin seinät pitäisi vielä pinnoittaa, mutta vesiliukoisen liiman ohjeissa lukee, että minilämpötila +18C *doh*.

Faijan luona on aina joku huone remontissa. Hyvää työtilaa.
Mistä vetoa niin keltainen tulee nyt takaisin muotiin?
Telakalla puolestaan on mennyt kohta jo viikon päivät kaikkea puuhastellessa. Lista on ihan loputon jos haluaisi kertoa jokaisesta ruuvin vaihdosta, mutta tässä nyt ainakin jotain isoimpia juttuja.

1. Purettiin pressut ja telineet juuri sopivasti ennen takatalvea. Ens keväänä parmpi maltti.

2. Juhani ja Tuomo kävivät lunastamassa purjehdusaikaa pesemällä kyljet, ja käsittelemällä ne sen jälkeen sekä cleaner- että pintavahalla. Mahtava uurastus ja säästi multa pari päivää duunia.

3. Rustinrautojen läpivientien uudelleensaumaus. Mastoa pystyssä pitävät vantit kiinnittyvät kannella oleviin rustinrautoihin, jotka puolestaan kulkevat tyypillisesti kannen läpi kiinnittyäkseen alla oleviin tukevampiin runkorakenteisiin. Läpivientien saumaus on hyvin tyypillinen vuotokohta sauma-aineiden kovettuessa, ja raollaan näytti olevan meilläkin. Näin, vaikka tiikkikansi on uusittu joskus 2010-11 tienoilla.

4. Vanttiruuvien tarkastus ja rasvaus. Ei mitään kulumaa havaittavissa, joten kerrankin jotain mitä ei tee mieli tässä venevanhuksesta vaihtaa. Kävin samalla läpi T-liitoslevyt mastossa ja vanttien päätteet - kaikki kunnossa! Ja kun tähän ei mennyt mitään rahaa, niin kävin tilaamassa Saksasta Blue Wave Smart Pin sokat vanhojen saksisokkien tilalle. Helpottuu vanttien säätäminen ajon aikana, ja hei, onhan nuo nyt paljon paremman näköiset. Samalla ostoskoriin tarttui alumiiniset vantinsuojukset vanhojen kumisukkien tilalle.


Ruuvin kierre molemmissa täysin symmetrinen. Lienee vaihdettu lähimenneisyydessä.
5. Katon läpivientien tilkitseminen takakajuutassa nyt kun verhoilu on pois tieltä. Vinssien kohdalla isompi remppa missä Sebastian kaapi kannen sandwich rakenteen alapuolelta auki jokaisen pultin kohdalta ja ytimen balsapuu korvattiin epoksivalulla. Kunhan epoksi saavuttaa lopullisen lujuutensa, niin siihen tehdään reikä + kierteet pulteille. Lopputuloksena rakenne joka ei painu kasaan eikä ime vettä vaikka tiivistysmassat vinssin alla joskus väsähtäisivätkin.

Vasemman puolen pultit olivatkin pikkuisen hankalassa paikassa vaatekaapin yllä.
Jälki sen mukaista, mutta toimivaa.
6. Pohjan hiominen vanhoista Bilteman susisurkeista kiinnittymisenestomaaleista. Tänä keväänä kokeillana Blakesin Cruisingia mikä on jonkun uskomuksen mukana samaa kamaa kuin Hempelin Mille Xtra. Todella iso peukku Mirkan imuriin kytkettävälle hiomakapulalle ja pölyn läpäisevälle Abranet hiomapaperille (80 karkeus). Normaalisti on kaikki paikat sinisinä, nyt ei edes työkalut. Suomalaista innovaatiota mikä ansaitsee mun rahat!

Kapula 30€ + imurin letku 15€. Todella onnistunut investointi!
Nuo Abranet paperitkaan eivät mene millään tukkoon (3kpl 10€)
7. Ankkuriboksin ja erinäisten kaappien ja lokeroiden maalaaminen. Mietin eka, että olisin laittanut 2-komponentti eposipohjamaalit, mutta eipä nuo pinnat juuri veden alla aikaa vietä (toivottavasti!). Motonetissä oli 2,5 litran  Hempelin Brilliant Gloss pintamaali + neljä 0,75 litran purkkia Primer undercoattia 39,95€, joten valinta oli helppo. Ainoana hankaluutena min 5 asteen lämpötila, joka ei pääsiäisenä toteutunut kuin vasta maanantaina.


Kyllähän tuolla primerillakin jo saa kummasti uutta ilmettä :D
Tännekään ei oikeastaan edes näe...
Ja tähänkin kaappiin tulee vielä eristys + uusi vinyyli maalin päälle
8. Levangin uusiminen. Vanha oli ottanut vähän turhan paljon hittiä 30 vuoden aikana, eikä halkeilleita rissojakaan saanut uusittua niitatun rakenteen takia. Levanki on kuskin selän takana, joten kitkaton toimiminen olisi suotavaa. Baltic Rigging Espoossa tilasi uudet Ronstanin osat Australiasta asti, ja yhteensopivuus oli onneksi täydellinen. Tuuma-kokoiset harvakierteiset pultit tosin tuottivat hieman päänvaivaa. 486€, I guess it's worth it...

Vanhat romut taustalla. Hieman on design päivittynyt 30 vuodessa. 
Kusti polki briteistä asti UNC 1/4" 2" uraruuvit. Ebay pelastaa veneilijän.
9. Sähkökaapin päivitys veneenkin päässä. Päätin toteuttaa kytkinpanelin ja sähkölaitteiden väliin vastaavan kytkentäriman kuin s/y Talisman esitteli blogissaan. Mulla ei ole käytettävissä yhtä ruhtinaallista tilaa, mutta mennään sillä mitä on. Ruuvirimoja ei voi suoraan ruuvata umpilaminaattiin sillä ruuvit tulisivat kyljistä ulos. Mulla oli jostain vanhasta pöytälevyprojektista tallessa 30 millistä tammilankkua, joten saatiin tähänkin projektiiin premium-materiaalit.

Enää jäi ratkaistavaksi lankkujen kiinnittäminen runkoon. Pohdin alkuun epoksia tai lasikuidulla laminoimista, mutta noissa on yllättävän pitkät kuivumisajat ja lämpökin tarvittaisiin enemmän kuin pääsiäinen tarjosi. Muistin, että kaverilla asennettiin Gyproc levyt keittiön muurattuun seinään nykyaikaisilla rakennusliimoilla, jotne miksei onnistuisi tässäkin? Ensiksi raa'an lasikuidun tasoitus Plastic Puddingin Marine Filler ja Epoxy täytteillä, ja seuraavana päivänä liimaus jollain kaupan fix-it-alleista. Lupasi ikuista elastisuutta, toimintaa matalassa lämpötilassa ja vaikka märillä pinnoilla. Käytännön kokemus oli, että kovettui vasta kahden päivän jälkeen....

Lopuksi vielä samaiset valkoiset primerit panelin ympärille siistin ulkoasun saavuttamiseksi. Pintamaalin jälkeen pääseekin aloittamaan sähköasennukset.


Olisko jotenkin näin hyvä?
Tärkeintä ei ole työn laatu vaan hyvät höyryt. Seinän tasoitus epoksilla.
Supertekniset telineet ja puristimet lankkujen liimauksen ajaksi.
Siinähän tuo pääsiäinen ja viikonloput molemmin puolin pääsiäistä vierähtivät taas. Arki-iltaisin voikin sitten keskittyä vaikka Avomerilaivurin tenttiin opiskeluun.

Saturday, March 14, 2015

Ensimmäinen purjevene bongattu!

Enpä olisi tätä muutama viikko sitten uskonut, mutta Hoskin laiturissa oli tänään ensimmäinen First 31.7 parkissa. Eihän vielä ole edes maaliskuun puoliväli! No meri on ollut täällä etelässä sulana jo toista viikkoa ja mitään äkkinäistä kylmenemistä ei ole näköpiirissä, joten mikä nottei. Omassa veneessä vaan on enemmän osaa irti kuin paikallaan, joten vesillelaskuun taitaa mennä vielä tovi jos toinenkin. Tai no, kuka sitä sisäverhoilua tai sähköjä mihinkään tarvitsee kun on purjeet ja auringonpaistetta ;-)

Lauttasaari 14.3.2015 - lämpimämpää kuin viime juhannuksena!
Kiire tässä siis tulee, se on varma. Ja tasaista kiirettä on pitänyt koko talven ajan niin veneilyn kuin kaiken muunkin parissa. On työt ja harrastukset, ja uuden gastin kouluttaminenkin on vienyt oman aikansa. Rouvalla puolestaan taitaa olla päivisin vähän liikaakin aikaa käsissään kun yhtenä päivänä oli pöydällä lista kaupungin hienoimmista omakotitaloista ja oma kämppä päätyi vauhdilla myyntiin (*vinkvink*). Viimeiset viikonloput ovatkin menneet tehokkaasti omia näyttöjä pakoillessa ja muiden jalkalistoja potkiskellessa. Todettakoon vielä, ettei mulle tarvinnut kovin kauaa tätä omakotitaloprojektia myydä. Sen verran paljon nuo polkupyörät ja purjehduskamat vievät tilaa, että lisäneliöille on tilausta. Ja nyt voi perustella kolmen auton autotallit niin, että "hei, tänne sais hyvin purjeet kuivumaan!".

Kerroin tarinaa viimekesän purjehduksista
Koulun puolesta avomerilaivuri jatkuu vielä huhtikuulle asti. Parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä ihan oikeasti mittailemaan sekstantilla taivaankappaleita. Teoria- ja laskentapuoli tuntuu palalta kakkua, mutta saas nähdä onnistuuko paikannus ihan oikeiden taivaankappaleiden avulla - etenkään keinuvassa veneessä. Tammikuulla ehdin suorittamaan myös CEVNI-tutkinnon. Tuosta sai yhden i-kirjaimen lisää ajokorttiin, eli nyt voi painella veneellä menemään myös Euroopan sisävesillä ja kanavissa. Ei mikään uroteko, sillä teoriakurssi kesti vajaat viisi tuntia ja tentti meni heittämällä läpi rasti ruutuun -peritaatteella.

CEVNI on nähty, viekää pois!
S/y Nemo kisapurjehdusprojekti on sekin työllistänyt muutaman päivän verran. Syksyllä käytiin jo asentamassa telakalla flickeri mastoon (pitää takaharusta hieman loitommalla mastosta ja helpottaa ison purjeen puolenvaihtoa) ja tekemässä muutama muukin pikkuremontti. Teoriailtamia on pidetty kolme kertaa, joista kahdella jälkimmäisellä kerralla meillä on ollut ilo nauttia Doyle Sailsin Mattin luonnoista. Lisäksi First 36.7 liitto on järjestänyt pari luokkakokousta. Viimeksi tänään meillä oli kokenut purjehdustuomari Arto Sjöholm kertaamassa ratakisojen sääntöjä. Meriteiden yleiset väistämissäännöt ovat hyvin helpot oppia ja sisäistää, mutta kisapurjehdus on kyllä ihan oma tieteenlajinsa. Insinöörikin tippuu kärryiltä siinä vaiheessa kun yksittäinen erikoistilanne ketjuttaa puolen tusinaa eri pykälää samanaikaisesti voimaan.

Matt kertaa meidän supersalaiset pelikuviot
Doylesta puheenollen Matt soitteli, että Duon uudet purjeetkin ovat nyt valmiina. Ensi kesänä ei armoa jaeta kun meidän pappavene päästelee menemään triradiaalileikatuilla laminaattipurjeilla. Siinä tulee henkisesti disintegroitumaan yksi jos toinenkin modernimman perhe-cruiserin pilotti. Mwhah! Ostin samaan syssyyn Mattilta uudet reiviköydet, stack-packin ja keulapurjeen suojuksen. Saas nähdä mitä kaikkea onnistuu vielä myymään tuohon päälle. Vielä kun Kaarlo vaihtaisi Nemoon uudet dyneema-nostimet, niin kinuaisin itselleni vanhat Duoon. Muista hankinnoista mainittakoon, että uudet levangin osat saapuivat helmikuussa Australiasta. Uudempaa ja hienompaakin olisi ollut tarjolla, jopa edullisempaan hintaan, mutta jotenkin ei innostanut lähteä vaihtamaan vanhaa levangin kiskoa (kaarelle taivutettu alumiiniprofiili ja 30 pulttia kannen läpi...). Tästä tulee just hyvä.

Ronstanin uusi levangin vaunu ja päätykappaleet rapulukkoineen. Lisärissojen vaatimien
tuumakierteisten haponkestävien pulttien löytäminen Suomesta oli pienoinen pähkinä...
Mitäs muuta? Telakalla olen kerennyt käymään talven aikana neljä kertaa. Lähinnä isompien myrskyjen jälkeen toteamassa, että kaikki on edelleen hyvin. Tuomo Lempisen telakka Loviisassa on niin suojaisessa paikassa, että mun Hongkongin 79€ kevytpeite on edelleen aika iskemättömässä kunnossa. Akkujakin on tullut latailtua just sen verran, ettei jännite ole päässyt kyykkäämään alle 12 voltin. Kosteudenkeräimet vaihdoin viimeksi, mutta siinäpä nuo tekemiset ovat olleet. Jos nämä kelit jatkuvat, niin seuraava viikonloppu on pyhitetty veneen huollolle. Jos vaikka pystyisi aikaistamaan toukokuulle ajastettua vesillelaskua :-)

Gran Canariallakin oli suht jees olosuhteen purjehdukselle

Sunday, November 30, 2014

Kytkinpaneli uusiksi, ja levytyshommiakin pukkaa

Taas meni yksi sunnuntai rattoisasti telakalla. Ei ollut alunperin suunnitelmana, mutta Tukholman reissu torstaista lauantaihin vei ajatukset taas meriaiheisille uomille, ja miehen sitä myöten telakalle. Ja mikäs tuolla on puuhastellessa kun lämpötila on edelleen nollan tuntumassa, valoa riittää ja kajuutan saa helposti lämpimäksi pienelläkin lämmittimellä.

Duon syyshuolto tuli valmiiksi jo edellisellä reissulla, joten nyt pääsi (viimein) keskittymään tälle talvelle suunniteltuihin remontteihin ja tunauksiin. Edellisessä postauksessa kävin läpi ainakin tartuntakaareen liittyviä suunnitelmia. Tuo on nyt edennyt sen verran, että kävin ostamassa kaaren Marineasta, ja olen parin viikon aikana ehtinyt jo sommittelemaan kaulusta DraftSightilla (2D CAD softa). Käytin tänään vähän lisää aikaa sommitellen kaarta paikalleen, ja viimeksi otetut mitat näyttäisivät täsmäävän ihan OK. Voi olla että kaaren taitos tulee vähän pitkälle istuinlaatikkoon ja haittaa yleistä liikkumista, mutta sen näkee kunnolla vasta kun kaari on paikallaan ja vene käytössä.

Peräkajuutan verhoilun uusiminen
Toisena hommana intouduin irrottelemaan peräkajuutan sisäkaton verhoilupanelit. Tuo ei varsinaisesti ollut tämän talven työlistalla, mutta onhan tässä aikaa ja suoraan sanottuna nuo alkuperäiset kellastuneet uretaanivinyylit alkoivat olla aika irstaan näköiset. Tuota verhoilua tuli harjoiteltua jo viime pääsiäisenä, eikä se lopulta ollut kovin kummoinen homma - aikaakin kuluu alle päivä, vaikka aloittaisi uusien vanereiden leikkaamisella. Josko ensi keväänä olisi edes kahdessa katossa samanlaiset vinyylit. Vanhan veneen ominaisuuksia... :)

Näitä kattopaneleita oli yhteensä viisi. Onneksi valtaosa seinistä on puuverhoiltua.
Panelit lähtivät irti suht helposti ruuvit aukaisemalla, mutta ikkunakehys oli pakko irrottaa saumauksineen, kun senkin alla oli jemmattuna jokunen ruuvi. Toisin kuin salongissa, peräkajuutan sisäkatosta en onnekseni löytänyt pienintäkään kosteusvauriota. Sivuseinien verhoilut jätin vielä paikalleen, koska ne on liimattu kontaktiliimalla suoraan veneen runkoon. Noiden leikkaamisesta ja liimaamisesta tulee keväällä melko mielenkiintoinen operaatio. Paikalleen jättäminen ei ole vaihtoehto sen jälkeen kun katot on uusittu.

Kykinpanelin päivitys tälle vuosituhannelle
Lopuksi pääsin viimein vauhtiin talven pääprojektin kanssa, eli sähkökytkinpanelin uusinta. Vanha paneli ei sekään ole veneen alkuperäinen vuodelta 1983, mutta melkoinen hilavitkutin yhtä kaikki. Kymmenen kytkintä ja muutama (lasiputki)sulake ovat ehkä riittäneet 90-luvun alkupuolella, mutta nykyisellä varustetasolla on kytkennöissä jouduttu turvautumaan jo melkoisiin purkka-tarravirityksiin. Tuolla oli abikoa, abikon haaroitinta, haaroitettua haaroitinta, jatkojohtoa, ruuvirimaa ja jopa sähköteippiä piuhoja yhdistämässä. Joka kerta sai pelätä kun ovea aukaisi. Ja jos erehtyi asentamaan uusia piuhoja, sai varautua siihen, että pari vanhaa tipahtaa samalla pois.


Vuosien varrella härskiintynyt sillisalaatti
Ihan ex tempore tällaista projektia ei voi hoitaa, ja on tämänkin suunnitteluun käytetty yhden vuorokauden tunnit aikaa. Isona motivaattorina toimi s/y Talismanin vastaava projekti, josta löytyy hyvä kuvaus veneen blogista. Piirtelin loppukesästä sähkösuunnitelmat s/y Duolle, ja tulin siihen tulokseen, että veneeseen kannattaa asentaa 20-25 kytkimen paneli - luonnollisesti automaattisulakkeilla varustettuna. Isommassa maksaa vain ekstraa, ja sähkökaapin oven koko oli toinen rajoite. Mun sisäinen sähköinsinööri olisi varmaan vieläkin valitsemassa optimaalista panelia, ellei Maritimin poistohyllystä olisi löytynyt just täydellistä BEP Marinen 20-kytkimistä panelia tuntuvassa rabatissa. Kakkuna kirsikan päällä iso ohjelmoitava LCD-näyttö johon saa näkyviin tiedot kahdeksasta eri sisääntulosta (akkujännitteet, virta / amperituntilaskurit, pintamittarit... you name it)

Aika siirtyä tämänkin osalta digiaikaan

Uudessa panelissa oli valmiina valmistajan paras arvaus tarvittavista 5A - 30A sulakkeista. Otin kaikki sulakkeet irti ja jaoin ne sähkösuunnitelman ja virrantarpeen mukaan loogisiin ryhmiin. Esim. kaikki valoihin liittyvä tulee keskelle näytön alle, kun taas navigointiin ja purjehdukseen liittyvät kytkimet laitan vasempaan pankkiin jne. Paneli toimitetaan ilman johtoja, joten nekin pitää mitoittaa ja valmistaa itse. Päädyin 1.5mm ns. silikonijohtoon sen erinomaisen taipuisuuden vuoksi. Tuo riittää mitoitukseltaan kaikelle paitsi autopilotille ja parille muulle virtasyöpölle. Niille vedin kaksi piuhaa. Numeroin joka ikisen johdon Biltemasta hommatulla merkkaussarjalla, ja tein asianmukaiset ruuviliitokset kutistesukalla varustetuilla Abiko-liittimllä. Meni vähän hifistelyksi kun piuhat ja liittimet kustansivat yli 100€, mutta eipähän jää noista kiinni.

Aika hieno, vaikka itse sanonkin. Tähän meni yksi vapaapäivä syksyllä.
Tässä vaiheessa oli oikeastaan kaikki valmistelu tehtynä, ja oli aika siirtyä vanhan panelin irroittamiseen. Merkkasin varmuuden varalta kaikki vanhat piuhat maalarinteipillä, sikäli kun osoite oli selvitettävissä. Puolet johdoista meni helposti, toista puolikasta metsästettiin jälleen kerran verhoilujen välistä. Samalla tuli purettua veneestä taas kilon verran vuosien varrella tarpeettomaksi jäänyttä kuparia. Ihan palkitsevaa löytää tarkoitus (tai sen puute) eri lokeroihin jemmatuille johtohärdelleille. Eiköhän tuonne jäänyt vielä pari kiloa kuparia, minkä voi huoletta poistaa ilman että mikään lakkaa toimimasta.


Salapoliisityö aloitettu.
Point of no return?
Tuohon oli hyvä lopettaa projekti tältä päivältä. Vanha kytkinpaneli ovineen on nyt raahattu kotiin, ja seuraava vaihe on sovitella uutta panelia vanhan tilalle. Myös veneellä pitää asentaa kytkentärimat rungon seinään niin, etteivät piuhat tule enää suoraan laitteelta panelille vaan ne kerätään kiinteille ruuvirimoille. Tuo taas vaatii vähän laminointitöitä runkoon, joten ei ole tylsä talvi edessä. Ja mistä vetoa, että tämäkin projekti päätyy siihen, että venettä puretaan atomeiksi notta vanhat piuhatkin saadaan uusittua.

Saturday, November 8, 2014

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun...

Sen verran on kiirettä pitänyt taas uuden gastin kouluttamisen ja työjuttujen kanssa, ettei ole ehtinyt blogiakaan kirjoittamaan saatikka käymään telakalla venettä paijaamassa. No tänään ehti, ensimmäistä kertaa yli kuukauteen. Tuossa oli välillä jo muutamat syysmyrskytkin, joten alkoi olla aikakin käydä tsekkaamassa damaget.Onneksi valtakunnassa oli kaikki hyvin, ja syyskuinen bondage-viritys oli kestänyt suorastaan upeasti. Pressut olivat kauttaaltaan kireällä, ja vene vaikutti jo täysin kuivuneelta. Bueno!

Sää oli mukavan lämmin (+5 C), joten intouduin ensimmäisenä pesemään istuinlaatikon, ja jatkoin cleaner-vahalla. Tuo olikin viimeinen pinta, mikä oli vielä käsittelemättä syyskuun jäljiltä. Jaksaa kyllä edelleen ihmetyttää tuon Star Briten hiontavahan teho. Pinttyneimmätkin tahrat katosivat taas pienellä hinkkaamisella, ja istuinlaatikko hohtaa taas puhtauttaan.

Selkänojat puunattuna, lattianraja vielä vaiheessa
Lopputulokseen tyytyväisenä kävin viimein tämän talven pääprojektini kimppuuun. Meidän pedestaalista (ruoritolpasta) puuttuu tartuntakaari. Tuo huomattiin ongelmaksi jo kesällä kovemmassa kelissä, kun veneen kallistellessa ei ollut oikein mitään mistä ottaa kiinni. Lisäksi ensi kesänä tarvitsee miettiä mihin vekaran turvaistuimen kiinnittää, ja tartuntakaari olisi se kaikista helpoin ja loogisin paikka.

Tartuntakaaria saa kaupasta, mutta ne vaativat erillisen kauluksen pedestaaliin kiinnitystä varten. Kuten arvata saattaa, niin ihan lähi-Prismasta ei tuollaista kaulusta löydä meidän 31-vuotiaaseen Whitlock Cobraan. Itse asiassa tuollaista on koitettu metsästään Marinean henkilökunnan avustuksella koko kesän ajan. Tuotekoodi on tiedossa, mutta Whitlockin nykyinen omistaja Lewmar ei tunnu kovin kiinnostuneelta tuollaista toimittamaan. Ebaysta ja nettikaupoistakaan ei löydy, sen verran niche tarpeesta puhutaan. *pöh*



Eli ei auta kuin ottaa viivotin, pora ja rautasaha käteen. Ei vaiskaan, se olis ihan liian kansanomaista ja helppoa! Mä hoksasin, että mastonnokkaankin pitäisi työstää pieni lisälevy, jotta saan keväällä siirrettyä VHF-antennin peräpeilistä sinne. Kahden työstettävän kappaleen kanssa kannattaa jo teettää osat jollain CNC-pajalla. Ja jos tuolle polulle lähdetään, niin tehdään samantien modernin ajan mustasta kullasta - hiilikuidusta!

Windexin jalus on joskus murtunut ja ankkurivalokin puuttuu.
Lisäksi VHF-antennille ei ole tilaa ellei Windexiä saa reilusti taaksepäin
Otin internetin kauniiseen käteeni ja kävin hakemassa firmoja. Kiinasta saa ebayn kautta A3-kokoisia ja 5mm paksuja levyjä noin 100€ hintaan. Moni firma lupaa myös jyrsintää haluttuun muotoon, mutta siinä kohtaa tilaus ja maksu menevät vähän hankalammiksi. Onneksi Bing löysi Mäntyharjulta RealComposite Oy:n joka tarjoaa ihan samaa settiä kotimaisin voimin. Pyysin tarjouksen ja näyttäisi että matsku + jyrsintä jää toimituksineen alle 300€, joten eiköhän tämä toimittajavalinta ole sillä ratkaistu.

Tänään keskityin veneellä ottamaan tarkat mitat pedestaalista, ja tulevalla viikolla suuntaan Marineaan hakemaan tuon 9.5" tartuntakaaren. Tuota varten piti pedestaalista irroittaa kompassi ruuvinreikien ja sähköläpivientien sijainnin selvittämiseksi. Samalla selvisi, että meri-ilmasto oli tehokkaasti tuhonnut kompassin valolle menevät piuhat, joten pientä ylimääräistä sähkötyötä on taas luvassa.


Tässä vaiheessa projekti alkaakin olla aloittamatta vaille valmis. Enää tarttisi opiskella joku CAD-ohjelma, että saa piirrettyä tarvittavat stepit CNC-koneelle. Helppo homma sähköinsinöörin tutkinnolla... Eli tämän kanssa varmaan taistellaan lopputalvi.

Mun tehopäivään mahtui vielä TV:n antennivahvistimen upotus seinään. Tuo oli roikkunut juhannuksesta asti irrallaan piuhojensa varassa, koska kesällä kuuluu purjehtia eikä rempata. Sinällään simppeli ja suoraviivainen homma: 1) maalarinteipillä sabluuna laipioon ja 2) Feinillä reikää perään. Näytti osuvan kohdalleen kertalaakista, ja nyt on TV-vahvarin malli lukittuna veneen loppuelämäksi. Tai kai tuohon reikään voi jotain muutakin keksiä...


Samalla tuli epäasennettua johtoineen tuo iänikuinen Philip ap-navigator GPS-masiina. Piirilevy kertoo, että oli vuodelta 1990. On mahtanut olla arvokas laite aikanaan. Lähtee ilmaiseksi jos joku haluaa. Sellaista tänään.

Eiks 7 viikkoa ole aika sopiva ikä aloittaa Navigaatio-opinnot?