Showing posts with label myrkkymaali. Show all posts
Showing posts with label myrkkymaali. Show all posts

Monday, April 6, 2015

Kevät toi, kevät toi maalarin. Ja timpurin. Ja verhoilijan. Ja sähkömiehen...

Keväthuollot lähtivät taas niin rytinällä käyntiin, ettei ole kuukauteen näkynyt yhtä ainutta kokonaista vapaapäivää. Ollut vähän heikolla tolalla tämä bloginkin päivitys samasta syystä. Edellinen kevät toisti itseään ainakin sen osalta, että pääsiäisenä oli vielä enemmän osia irti veneestä kuin paikallaan, mutta pikku hiljaa alkaa tuokin asia korjaantumaan.

Kytkinpanelin uusiminen oli yksi tämän talven isommista projekteista. Itse kytkinpanelin korvaamisen piti olla suht pikkujuttu: leikataan kaapinoveen vain uudelle panelille vähän isompi reikä ja vaihdetaan ruuvit vähän eri paikkoihin. Vaan jotenkin tuostakin harjoituksesta onnistuttiin loihtimaan eeppinen taistelu jossa koeteltiin niin sisua kuin kädentaitojakin. Ongelma oli yksinkertainen, ratkaisu kaikkea muuta.

Lähtötilanne marraskuulta
Uusi paneli oli noin 5 milliä korkeampi kuin oven karmien sisään jäävä syvennys, joten vaihtoehdoiksi jäi a) jyrsiä karmista 2-3 milliä molemmin puolin tai b) korottaa syvennys karmin tasolle. Jyrsiminen olis ollut suht helppo homma jos olis ollut yläjyrsin ja sopiva teline sille, mutta kun ei ollut ja kauppakin oli jo kiinni, joten ei muuta kuin hetken vimmassa jälkimmäisen vaihtoehdon kimppuun.

#1: Vanha paneli irti, mitat uudesta ja mallaus maalarinteipille.
#2: Ylimääräiset veke Lidlin 10€ japanilaisella sahalla. Siisti jälki eikä vaneri
repeytynyt yhtään tikuille
#3: Arvatkaa löytyikö 3,6 milliä paksua mahonkivaneria varastosta? Juu ei, joten
paljon kiroilua ja sähköhöylällä jyystäen joka laidalta muutama milli pois.
#4: Sopii, mutta jotenkin vähän vääränvärinen ja joku reikäkin tuossa piti olla
#5-6: sahaus ja sävytys mahongin värisellä puuöljyllä.
#7-8 Liimaus, ja perään kolme kerrosta puolihimmeää venelakkaa
#9: Kaiken tän vaivan jälkeen tuosta uudesta raamista melkein näkyykin jotain.
No mä tiedän että se on siellä! ;-)
Toinen isompi projekti oli tuo perähytin sisäverhoilun uusiminen. Kävin hakemassa Maritimistä 7 metriä uutta vinyliä, ja nelimillistä koivuvaneria oli muutama neliö jäljellä vielä viime kevään salongin verhoilusta. Siinä meni taas yksi tehokas lauantai-iltapäivä Sebastianin kanssa kun tehtiin uudet vanerit ja levytettiin vähän vinyliä. Toi homma tulikin selitettyä jo vuosi sitten, joten ei siitä sen enempää. Hytin seinät pitäisi vielä pinnoittaa, mutta vesiliukoisen liiman ohjeissa lukee, että minilämpötila +18C *doh*.

Faijan luona on aina joku huone remontissa. Hyvää työtilaa.
Mistä vetoa niin keltainen tulee nyt takaisin muotiin?
Telakalla puolestaan on mennyt kohta jo viikon päivät kaikkea puuhastellessa. Lista on ihan loputon jos haluaisi kertoa jokaisesta ruuvin vaihdosta, mutta tässä nyt ainakin jotain isoimpia juttuja.

1. Purettiin pressut ja telineet juuri sopivasti ennen takatalvea. Ens keväänä parmpi maltti.

2. Juhani ja Tuomo kävivät lunastamassa purjehdusaikaa pesemällä kyljet, ja käsittelemällä ne sen jälkeen sekä cleaner- että pintavahalla. Mahtava uurastus ja säästi multa pari päivää duunia.

3. Rustinrautojen läpivientien uudelleensaumaus. Mastoa pystyssä pitävät vantit kiinnittyvät kannella oleviin rustinrautoihin, jotka puolestaan kulkevat tyypillisesti kannen läpi kiinnittyäkseen alla oleviin tukevampiin runkorakenteisiin. Läpivientien saumaus on hyvin tyypillinen vuotokohta sauma-aineiden kovettuessa, ja raollaan näytti olevan meilläkin. Näin, vaikka tiikkikansi on uusittu joskus 2010-11 tienoilla.

4. Vanttiruuvien tarkastus ja rasvaus. Ei mitään kulumaa havaittavissa, joten kerrankin jotain mitä ei tee mieli tässä venevanhuksesta vaihtaa. Kävin samalla läpi T-liitoslevyt mastossa ja vanttien päätteet - kaikki kunnossa! Ja kun tähän ei mennyt mitään rahaa, niin kävin tilaamassa Saksasta Blue Wave Smart Pin sokat vanhojen saksisokkien tilalle. Helpottuu vanttien säätäminen ajon aikana, ja hei, onhan nuo nyt paljon paremman näköiset. Samalla ostoskoriin tarttui alumiiniset vantinsuojukset vanhojen kumisukkien tilalle.


Ruuvin kierre molemmissa täysin symmetrinen. Lienee vaihdettu lähimenneisyydessä.
5. Katon läpivientien tilkitseminen takakajuutassa nyt kun verhoilu on pois tieltä. Vinssien kohdalla isompi remppa missä Sebastian kaapi kannen sandwich rakenteen alapuolelta auki jokaisen pultin kohdalta ja ytimen balsapuu korvattiin epoksivalulla. Kunhan epoksi saavuttaa lopullisen lujuutensa, niin siihen tehdään reikä + kierteet pulteille. Lopputuloksena rakenne joka ei painu kasaan eikä ime vettä vaikka tiivistysmassat vinssin alla joskus väsähtäisivätkin.

Vasemman puolen pultit olivatkin pikkuisen hankalassa paikassa vaatekaapin yllä.
Jälki sen mukaista, mutta toimivaa.
6. Pohjan hiominen vanhoista Bilteman susisurkeista kiinnittymisenestomaaleista. Tänä keväänä kokeillana Blakesin Cruisingia mikä on jonkun uskomuksen mukana samaa kamaa kuin Hempelin Mille Xtra. Todella iso peukku Mirkan imuriin kytkettävälle hiomakapulalle ja pölyn läpäisevälle Abranet hiomapaperille (80 karkeus). Normaalisti on kaikki paikat sinisinä, nyt ei edes työkalut. Suomalaista innovaatiota mikä ansaitsee mun rahat!

Kapula 30€ + imurin letku 15€. Todella onnistunut investointi!
Nuo Abranet paperitkaan eivät mene millään tukkoon (3kpl 10€)
7. Ankkuriboksin ja erinäisten kaappien ja lokeroiden maalaaminen. Mietin eka, että olisin laittanut 2-komponentti eposipohjamaalit, mutta eipä nuo pinnat juuri veden alla aikaa vietä (toivottavasti!). Motonetissä oli 2,5 litran  Hempelin Brilliant Gloss pintamaali + neljä 0,75 litran purkkia Primer undercoattia 39,95€, joten valinta oli helppo. Ainoana hankaluutena min 5 asteen lämpötila, joka ei pääsiäisenä toteutunut kuin vasta maanantaina.


Kyllähän tuolla primerillakin jo saa kummasti uutta ilmettä :D
Tännekään ei oikeastaan edes näe...
Ja tähänkin kaappiin tulee vielä eristys + uusi vinyyli maalin päälle
8. Levangin uusiminen. Vanha oli ottanut vähän turhan paljon hittiä 30 vuoden aikana, eikä halkeilleita rissojakaan saanut uusittua niitatun rakenteen takia. Levanki on kuskin selän takana, joten kitkaton toimiminen olisi suotavaa. Baltic Rigging Espoossa tilasi uudet Ronstanin osat Australiasta asti, ja yhteensopivuus oli onneksi täydellinen. Tuuma-kokoiset harvakierteiset pultit tosin tuottivat hieman päänvaivaa. 486€, I guess it's worth it...

Vanhat romut taustalla. Hieman on design päivittynyt 30 vuodessa. 
Kusti polki briteistä asti UNC 1/4" 2" uraruuvit. Ebay pelastaa veneilijän.
9. Sähkökaapin päivitys veneenkin päässä. Päätin toteuttaa kytkinpanelin ja sähkölaitteiden väliin vastaavan kytkentäriman kuin s/y Talisman esitteli blogissaan. Mulla ei ole käytettävissä yhtä ruhtinaallista tilaa, mutta mennään sillä mitä on. Ruuvirimoja ei voi suoraan ruuvata umpilaminaattiin sillä ruuvit tulisivat kyljistä ulos. Mulla oli jostain vanhasta pöytälevyprojektista tallessa 30 millistä tammilankkua, joten saatiin tähänkin projektiiin premium-materiaalit.

Enää jäi ratkaistavaksi lankkujen kiinnittäminen runkoon. Pohdin alkuun epoksia tai lasikuidulla laminoimista, mutta noissa on yllättävän pitkät kuivumisajat ja lämpökin tarvittaisiin enemmän kuin pääsiäinen tarjosi. Muistin, että kaverilla asennettiin Gyproc levyt keittiön muurattuun seinään nykyaikaisilla rakennusliimoilla, jotne miksei onnistuisi tässäkin? Ensiksi raa'an lasikuidun tasoitus Plastic Puddingin Marine Filler ja Epoxy täytteillä, ja seuraavana päivänä liimaus jollain kaupan fix-it-alleista. Lupasi ikuista elastisuutta, toimintaa matalassa lämpötilassa ja vaikka märillä pinnoilla. Käytännön kokemus oli, että kovettui vasta kahden päivän jälkeen....

Lopuksi vielä samaiset valkoiset primerit panelin ympärille siistin ulkoasun saavuttamiseksi. Pintamaalin jälkeen pääseekin aloittamaan sähköasennukset.


Olisko jotenkin näin hyvä?
Tärkeintä ei ole työn laatu vaan hyvät höyryt. Seinän tasoitus epoksilla.
Supertekniset telineet ja puristimet lankkujen liimauksen ajaksi.
Siinähän tuo pääsiäinen ja viikonloput molemmin puolin pääsiäistä vierähtivät taas. Arki-iltaisin voikin sitten keskittyä vaikka Avomerilaivurin tenttiin opiskeluun.

Sunday, September 14, 2014

Keväthuolto syksyllä

Upeat purjehdussäät voi hyödyntää muutenkin kuin purjehtien, vaikkapa venettä huoltaen. Siinä on kyllä purjehduksen hohdokkuus kaukana, vaikka kyljet hohtavatkin. Mieluummin sitä olisi vesillä, mutta minkäs teet kun vene on kuivalla maalla. Jotain hyvääkin tässä tilanteessa on, nimittäin suurimman osan keväthuolloista pääsee tekemään jo syksyllä auringonpaisteessa ja +20 asteen lämmössä. Naama oikein kärähti kun puuhasteltiin telakalla koko viikonloppu.

Vene kuivalla maalla ja syyllinen samassa kuvassa
Syystoimet alkoivat rikin mittauksilla. Doylen kaverit kävivät telakalla ottamassa kaikki tarvittavat mitat uusia purjeita varten, ja nyt on tulossa uudet tri-radiaalileikatut laminaatit. Ihan kuitupurjeita en kehdannut tähän pappaveneeseen ottaa, vaikka kiusaus oli kyllä suuri. Hinnassa kuitu olisi tehnyt "vain" muutaman satasen lisää, mutta Duon retkeilyhenkisellä rikauksella olisi ollut vähän helmiä sioille. Seuraavaan veneeseen sitten ;-)

Kunnon kiillotus kannatti keväällä. Hapettumaa paljon vähemmän kuin edellisen kesän jäljiltä.
Tuon jälkeen telakan kaverit nykäisivät maston irti ja veneen kuivalle maalle. Ekan viikonlopun vene vietti nosturissaan, joten me päästiin kätevästi tasoittelemaan pohjamaalit niiltäkin kohdilta, mitkä normaalisti jäävät telineen peittoon. Huomio kiinnittyi tuossa kohtaa perävetolaitteen puuttuviin anodeihin. Joko yhdet anodit olivat kuluneet 10x muita nopeammin, tai sitten joku pitkäkynsi oli ehtinyt nappaamaan 45€ varaosat omaan talteen ennen kuin ehdin itse poistamaan potkuria. No onneksi tyytyi anodeihin eikä vienyt koko 1500€ potkuria.


Pesimme kyljet kauttaaltaan ja kävimme vesirajan alla näkin kimppuun. Sitä oli kertynyt turhankin paljon, kiitos lämpimän kesän ja susisurkean Bilteman itsekiillottuvan venemaalin. Pistetään korvan taakse, että ensi kaudeksi menee maali vaihtoon. Onneksi näkin poistaminen ei ole kummoinen homma: ensiksi rapsutetaan vaikka auton jääskarapalla kuoret pois ja sitten sulatetaan loput hapolla mäkeen. Itse käytimme Star Brite Näkinpoistoa joka muutti kaiken eloperäisen vaahdoksi muutamassa minuutissa. Pari lessonia tuli taas learnattua: ensinnäkin tuo kama kannattaa levittää siveltimellä koska tuulen mukaan tarrannut sumu kirvelee iholla pikkasen ärhäkästi. Toisekseen samainen sumu hapettaa todella tehokasti mitä tahansa metallia, esim potkuri oli kauttaaltaan vihreän pisteen peitossa *doh*.

Näkkiä peräsimen ympärillä
Kaiken tuon näkkihärdellin jälkeen ehdittiin vielä putsaamaan cleaner vahalla ensimmäinen kolmannes keulasta katsottuna ennen kotiinlähtöä. Uusi kiillotuskone nopeutti hommaa huomattavasti, tai ainakin säästi puunaajan hartioita. Skillin 79€ kone on ihan riittävä tähän hommaan, mutta mulla taitaa olla Feinin laikassa ja lampaavillassa tuplasti lisää rahaa kiinni. Kaiken kaikkiaan ihan tuottelias kuusituntinen telakalla. 

Suvi arvioi edellisen viikonlopun työn jälkeä. Keula ainakin kiiltää.
Seuraava viikonloppu jatkui siitä mihin edellinen jäi. Vene oli ryöminyt viikon aikana omalle telineelleensä, joten päästiin työstämään myös kantta ja sisätiloja. Suvilla oli itse asiassa laskettu aika lauantaina, mutta ei näköjään estänyt lähtemästä 100 km päähän synnytyssalista. Eikä suostunut oikein ottamaan rennostikaan kun kävi kaapimassa kannelta kaikki puulistat puhtaaksi lakasta. En valita, etenkään kun teki niin siistiä työtä. Bahcon Ergo -kaavin oli yksi positiivinen ylläri lisää. Ei näköjään ole mitään järkeä edes koittaa hioa venelakkaa pois kun lähtee niin superhelposti hyvällä kaapimella. 30€ kirpaisi, mutta näyttäisi olevan joka lantin väärti. Pohjustus puhtaalle puulle 20% ohennetulla venelakalla ja sen jälkeen pari kerrosta ohentamatonta välihionnoilla - avot!

Vanhat lakat pois ja uutta tilalle.
Suvin puuhastellessa kannella jatkoin itse kylkien jynssäystä. Aamun heräteostona Star Briten cleaner-vaha ja Hempelin venevaha. Molemmista pelkkää hyvää sanottavaa. Rahalla saa laatua ja työ oli 2-3x nopeampaa kuin vanhalla Turtle waxin Gelcoat polish vahalla (VÄLTÄ!). Turtle wax paloi aina kiinni 5 min jälkeen ja hermo meni ihan totaalisesti pinkkiä tököttiä pois hinkatessa. Star Britella lika oikein suli pois kyljistä ja isoimmatkin värjäymät ja raidat lähtivät kohtuullisella hinkkauksella. Hempelin vaha puolestaan oli nopea levittää ja kiillotui lähes itsestään. Loistavaa kamaa molemmat!

Miehen paras ystävä? Ainakin lähellä kärkeä.
Lauantain päätteeksi pestiin kyljet kannenkin puolelta, ja jatkoin noiden kimpussa sunnuntaina. Tämä oli oikeastaan kaikista aikakriittisin homma, koska en ollut vahannut kantta vielä kertaakaan ja taisi olla edelliselläkin omistajalla jäänyt tekemättä lähimenneisyydessä. Kaupungin happosateet olivat jo syöneet maalipinnan himmeäksi ja huokoiseksi, ja noki oli alkanut tunkeutumaan maalin sisään. Tekemättä jättäminen talven yli ei siis ollut enää vaihtoehto. Alkuun taas kunnon jynssäys kliinerillä ja perään pintavaha. Voi kiesus mikä ero ennen ja jälkeen. Onhan se kiva kun oman työn jälki näkyy, mutta en olisi mitenkään odottanut näin upeaa lopputulosta ensimmäisellä vahauksella. I approve!

Kannen kylki pestynä, "hiottuna" ja vahattuna. Über!
Näiden toimien päälle hieman sisätilojen järjestelyä ja siinähän se viikonloppu vierähtikin. Työlistalle jäi vielä hieman vahattavaa kylkeä, istuinlaatikon jynssäys, pressutelineen asennus ja tietty pressujen levitys. Veneen sisällä pitäisi uusia sähköpaneli ja asentaa stereot. Lattiaakin voisi pentterin (keittiön) edustalta hieman kaapia ja lakata uudestaan. Ja enköhän mä keksi talven aikana pari tusinaa muutakin pienempää parannusta ;-)

Näihin tunnelmiin, heippa!

Friday, April 4, 2014

Kuntokartoituksen kertomaa

Vanhaa kun ostaa niin ei saa uutta. Pätee erityisesti 31-vuotiaaseen purkkariin. Kuten aikaisemmin on tullut kirjoitettua, meidän purtilossa isoimmat päivitykset on onneksi tehty jo vuosien 2009 (kansi, ikkunat) ja 2011 (moottori, ohjausmoottorit) aikana. Silti pienten ja vähän isompienkin remppojen backlogi on talven aikana venähtänyt varsin mittavaksi. Ei varmaan tullut kenellekään meikäläisen tuntevalle yllätyksenä. Mulla kun on ihan omia versioita vastauksesta kysymykseen ”kuinka monta insinööriä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?”, tässä yksi:
  1. Todetaan, että kyseessä tosiaan on hehkulamppu eikä moderni vähävirtainen LED-valaisin. Vaihtoon koko lamppu.
  2. Upotettavan valaisimen irroitus vaatii kattoverhoilun avaamisen.
  3. (Vaihdetaan koko kattoverhoilu kun kerran on irti ja uusitaan katon läpiviennit)
  4. Paljastuneet sähköjohdotkin näyttävät aika kulahtaneilta ja liitokset lähinnä sähköteippiä tai suojaamattomia abikoita. Vaihtoon koko roska.
  5. Samallahan tuohon väliin asentaa himmentimen. Edessä puuverhoilun purkamista ja reikäporakokoelma kasvaa jälleen yhdellä koolla.
No takaisin asiaan: pari asiaa veneen kunnossa oli jäänyt vaivaamaan mieltä, erityisesti suht rapeaan kuntoon ajautuneet kölipulttien mutterit. Ajauduin helmikuussa Vene-messuilla juttelemaan Hopeasalmen telakan pitäjän kanssa näiden tarkastuksesta, ja hän mainosti uutta Venealan Keskusliiton Finnboat ry:n venetarkastusta. Ymmärsin, että tavoitteena on standardisoida venepuolen kuntotarkastuksia ja tarkastajia onkin koulutettu talven aikana pitkin Suomenmaata. Hän suositteli käyttämään loviisalaista M-Yachtsia, joilla myös löytyi ständi Vene-messuilla. Sovimme M-Yachtsin Martinin kanssa treffit maaliskuun lopulle.

Ei omiaan herättämään luottamusta...
Koko viikon jatkunut sade esti rungon kosteusmittaukset, mutta muutoin kolusimme Martinin kanssa läpi kaikki rakenteet, läpiviennit, täkeimmät kiinnikkeet jne. Runko vaikutti koputtelun perusteella olevan kauttaaltaan kunnossa, kuten myös rungon läpiviennit ja kansirakenteet. Keulaharuksen kiinnityksen ympärillä näkyi lasikuidussa pientä rasituksen aiheuttamaa halkeilua, joten syytä tarkistaa kannenalaisen vanttiruuvin kireys kunhan masto saadaan keväällä pystyyn. 

Rungon osalta ainoa isompi remonttisuositus on keula- ja peräpotkurien putkien laminoiminen myös ulkopuolelta. Lisäisi turvallisuutta törmäystilanteissa ja estäisi venen imeytymisen putken ja rungon väliseen saumaan. Pistin työn jo telakan työjonoon ensi talveksi.

Tuota saumaa pitäisi ensi talvena fiksata. Edessä ja takana.
Mutta sitten en kölipultit ja mutterit… Martin ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa reikäjuustoa ja käytettiin hyvä puoli tuntia mahdollisten syiden pohtimiseen. Palataan näihin ihan oman blogikirjoituksen merkeissä, mutta tuomio oli selvä: syytä kannattaa vielä selvittää, mutterit on vaihdettava ja voi olla että pultitkin on vaihdettava. Todennäköisin syy on yhdistelmä väärää terästä, pilssissä pitkään lojunutta vettä ja pilssipumpusta vuotanutta sähköä. Ihan hyvät ainesosat kunnon painajaiseen.

Pientä sähköparin aiheuttamaa korroosiota löytyi myös perävetolaitteen rungosta. Ei mikään ihme kun alumiinikuori oli maalattu kuparimaalilla, ja tuhon varmistamiseksi myös uhrimetalleiksi tarkoitetut anodit olivat samaisen sinisen töhnän peitossa. Ei auta kuin hioa ja harjata puhtaaksi, epoksoida montut ja vetää uudet pohja plus myrkkymaalit pintaan. Tällä kertaa alumiinille tarkoitetut :-P

Ei näin. Virtaussuojakin vähän repsottaa, mutta se on pientä.
Loppu olikin pienempää säätöä siellä täällä. Käytiin läpi mistä mahdollisia vuotoja kannattaa etsiä, ja kokeiltiin eri laakereiden tiiveyttä. Täytyy sanoa, että vaikka löydökset taas tarkoittavatkin muutaman tonnin investointeja, antaa se kummasti mielenrauhaa kun joku ammattilainen on oikeasti perannut veneestä kaikki sopukat. Kustannus oli vajaa pari sataa euroa, mikä ei ole lainkaan paha rasti reilun parin tunnin konsultaatiosta. Ja samalla sai vastaukset kaikkiin niihin kyssäreihin mitkä on talven aikana jääneet askarruttamaan. Helppo suositella Finnboatin kuntokartoituspakettia, ja eiköhän osaavia tarkastajia löydy mualtakin kuin Loviisasta.
Hylsy tuli, mut ei se mitään kun tietää mitä pitää korjata

Saturday, March 29, 2014

Terveiset rannikkolaivurikurssilta

Viimeiset pari viikonloppua ollaan taas Suvin kanssa istuttu koulunpenkillä Rannikkolaivurikurssin parissa. Kouluttajana jälleen Jarmo Aaltonen Kesäpurjeelta, ja kurssilla alkaa puolet naamoista olemaan jo ennestään tuttuja. Ihan kiva pikku yhteistö muodostumassa ja varmasti moikkaillaan kesällä pitkin Suomenlahtea.

Miten tää kaikki roina mahtuu mun A3-kokoiselle karttapöydälle?
Rannikkolaivuri jatkaa soveltuvasti siitä mihin Saaristolaivuri päättyi. Kun saaristossa mentiin väyliä pitkin ja suunnittiin linjataulujen perusteella, nyt siirrytään vähän väljemmille vesille ja aletaan suorittamaan paikanmääritystä horisontissa näkyvistä kiintopisteistä. Siirretyt sijoittajat, kipparin kulmat ja jopa leivinpaperi tulevat tuossa hyvin tutuiksi.

Suvi pitää järjestystä yllä paljon mua paremmin
Täysin uutena asiana kurssilla tulevat sorto ja virta, ja noihin liittyvät laskut ja taulukot. Sorto on vielä purjehtijan arkipäivää kun tuuli painaa Tallinnan sijasta Paldiskiin, mutta virtauksilla tai vuorovedellä ei meille juuri käyttöä löydy. Hyvä kuitenkin ymmärtää miten nuo toimivat jos-sitä-vaikka-joku-päivä päätyisi sinne etelään purjehtimaan (tuoltahan se motivaatio näille kursseille alunperin kumpusi). Kokonaisuudessaan enemmän käytännön karttatyötä ja laskentaa kuin Saaristolaivurissa, ja ehkä juuri siksi myös kiinnostavampi paketti. Ainakin aika rientää kerrankin vikkelästi koulussa.

Autokin saattais kaivata vähän vettä ja vahausta
Käväistiin viikolla telakallakin aloittamassa kevätpuuhia. Taas jäi hommat vähän puolitiehen kun piti kiirehtiä illaksi anoppilaan Tampereelle, mutta ainakin kevätremppa on nyt aloitettu. Aurinkoinen päivä houkutteli paikalle muitakin veneenomistajia, ja päivän aikana katosi pressut yhden jos toisenkin veneen päältä. Varma kevään merkki. Itse poistin väärät myrkkymaalit perävetolaitteesta ja paklasin epoksilla alumiinin alkavia korroosioita umpeen. Suvi puolestaan keskittyi köysilukkojen irroittamiseen kannesta ja niiden läpivientien korjaamiseen. Jälkimmäiseen tuli niin hyvät ohjeet ammattilaisilta, että pitänee tehdä ihan oma raportti toteutumasta kevään aikana.

Märkähiontaa ja mukavaa sinistä mönjää joka paikassa
Koulutuksesta innostuneena tuli vielä ilmoittauduttua faijan kanssa Perämieskurssille. Huhtikuussa yksi päivä teoriaa, toukokuun lopulla käytännön satama-ajoharjoittelu, ja varsinaisella kurssilla neljä päivää purjehdusta elokuussa. Ei paha! Sitä odotellessa käydään ensi viikolla tutustumassa Hoskin pursiseuran hallitukseen ja tiluksiin. Ja toukokuun lopulla on spinnukurssikin (spinnu on se iso värikäs pallopurje...). Kyllähän näissä riittää työssäkäyvällä ihmisellä tekemistä. Ja jos meinaa sittenkin loppua tekeminen kesken, niin käynnistettiin faijan kanssa varuiksi vielä yksi projekti:

Kuuden tuuman rautanaula -terapiaa parhaimmillaan