Showing posts with label purjehdus. Show all posts
Showing posts with label purjehdus. Show all posts

Sunday, June 7, 2015

Veneen nouto, ja muuta toukokuun settiä

Tuulta, vettä ja kylmää on taas riittänyt riesaksi asti. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin lunta ei sentään ole stadissa nähty enää huhtikuun jälkeen. Tuntuu, että näissä olosuhteissa on purjehduskin jäänyt kokonaan unohduksiin. Vaan Suunnon kalenteri kertoo ihan muuta tarinaa:

Huhti-toukokuu: 11 sessiota, 49,5h ja 253M (469km)
Nyt huhti-toukokuussa tuli näköjään 11 sessiota joiden kesto liki 50 tuntia ja matkaakin kertyi 253M (469km). Tuo on itseasiassa todella paljon kun vertaa vaikka viime toukokuun 8 purjehdukseen ja surkeahkoon 100M saldoon. Omalla Duolla näistä ei ole ajettu kuin pari lenkkiä, loput ovat kaikki kisaveneellä vedettyjä siirtopurjehduksia, keskiviikkotreenejä ja viikonloppujen ratakisoja. No palataan noihin hieman myöhemmin.

Jos Suvilta kysyy, niin purjehdus on tainnut viedä multa kaiken töiltä liikenevän ajan. Huhtikuun loppu oli todella intensiivistä viimeistelyä telakalla kun vene piti saada vesillelaskukuntoon Wapuksi. Vielä viikkoa aikaisemmin mulla oli sähköpanelit kytkemättä, kyljet maalaamatta ja kaikki mastotyöt tekemättä. Jotenkin noista selvittiin painamalla pitkää päivää ja välillä kavereitakin työllistäen. Bemarikin taisi kerätä kevään aikana reilut 2000 km Helsingin ja Loviisan väliä. Ja kotona vihjailtiin jotain ihmeellistä veneen tärkeydestä verrattuna kaikkeen muuhun.

Tuli hankittua asialliset rensselit maalaukseen. Tuolla maskilla selviää vaikka
Zombie-invaasiosta
Teetätin telakan väellä ohjausmoottoreiden putkien laminoinnin myös
rungon ulkopuolelta. Tuossa oli ennen sauma, joka imi pikkuhiljaa
vettä sisäänsä. Tekivät kerta kaikkiaan loistavaa laatua, molemmat putket!

Duo Haku loviistasta. Vesillelasku tapahtui viimein (oikeastaan "jo", sillä taisi ehtiä kolmantena purjeveneenä veteen) Wappuaaton aamuna. Piti mennä jo päivää aikaisemmin, mutta kova tuuli ja kaatosade olisivat olleet turhan kova rasite niin veneelle kuin telakan väellekin. Olin itse tikkana paikalla seitsemältä aamulla ja opiskelin mastonnostoon liittyvät proseduurit. Siinä ehti myös hyvin rikata maston ja asentaa kaikki köydet valmiiksi ennen kuin gastit saapuivat puolen päivän jälkeen. Kivana yllärinä myös Suvi teki aamun aikana päätöksen lähteä mukaan Siljan kanssa.

Maston pystytystä ja vene purjeita vaille valmiina

Silja lensi taas, vaikka purjehtia piti. Päällä aika monta kerrosta villaa, kun
ympäröivä nolla-asteinen vesi piti olosuhteet varsin viileänä

Noutoreissu itsessään noudatti aika samaa kaavaa kuin edellisenäkin vuonna. Ensi kupattiin Loviisassa niin pitkälle iltapäivään, ettei purjehdus ollut enää vaihtoehto jos halusi ehtiä valoisaan aikaan Risholmeniin yöksi. Ei sinällään suuri menetys kapeilla sisäväylillä, mutta olisihan se ollut upea katsastaa Doylen aamulla toimittamat uudet purjeet. Reissu oli muutoin yllättävän aurinkoinen ja lämmin Wapuksi. Risholmeniin päästiin ilman suurempia tapahtumia, ja oltiin jälleen kerran ainoa vene wappuna liikkeellä. Mikäs siinä kun sai rantasaunan ja tuvan käyttöön koko illaksi.

Luottaisitko tämän Wappulaivurin kartanlukuun?
Wappupäivänä puolestaan puhalsi joku 12 m/s lounaasta. Tuuli kääntyi ja nousi äkisti yön aikana johonkin 10 m/s lukemiin ja jouduttiin neljän aikaan siirtämään venettä toiselle puolelle laituria. Tuumattiin samalla aamun valjetessa, että mitä sitä enää yrittää nukkua moisessa ryskeessä kun sääkin lupaa vain entistä huonompaa loppupäiväksi. Vedettiin pikainen aamupala ja lähdettiin Sebastianin kanssa painamaan kohti Lauttasaarta. Muut saivat jatkaa vielä untenmailla sen minkä tuossa keinutuksessa pystyivät. Purjeiden koeajo jäi taas unelmaksi vain ja merisairauskin meinasi vaivata miehistöä, mutta hyvin selvittiin noin klo 11 Hoskille kotisatamaan. Muut pääsivät huoltamaan itseään kun itse taas hyppäsin samoilla silmillä bussilla Kamppiin ja siitä Kotkan pikavuorolla Loviisaan autoa hakemaan. Melkoinen päivä ja melkein teki mieli laittaa taas vene myyntiin.

s/y Nemo (Beneteau First 36.7)

Nemon haku Tammisaaresta. Yksi yö lepiä, ja Suvi sai taas heittää mut heti aamusta Tammisaareen. Vuorossa Nemon haku Pohjankurun telakalta, ja omaa kaveripiiriä tuli taas hyödynnettyä yhden Juhanin verran gastivalinnoissa. Rikaus meni jo rutiinilla, ja matkaan päästiin alati harmaantuvassa kelissä. Tammisaaren sillalla tuli jo kissoja ja koiria taivaalta ja tuulti taantui nollalukemiin, joten taas meni koneella puksutteluksi. Kaikkien onneksi ja suureksi ilon aiheeksi meidän kippari oli järjestänyt meille saunan ja laituripaikan Strömsöstä. Odotettiin jotain ihan kivaa, mutta rantahuvilan upeat puitteet ja saaristolaisherkuista notkuvat pöydät olivat vähän eri elintasoa kuin mihin itseä on totutettu. Jonain päivänä... :-)

Kyllä näissä puitteissa kelpasi saunoa ja herkutella
Sunnuntaina päästiin viimein itse asiaan, eli purjehdukseen. Aurinko paistoi koko päivän ja sopiva sivumyötäinen joudutti meidän Helsinkiin yllättävänkin nopeasti. Päästiin ajamaan spinnulla suurin osa matkasta, mikä olikin oikein hyvää treeniä pitkän talven jälkeen. Ja nopeus heilui 8 solmun molemmin puolin vaikka tuulta ei juuri 6-7 m/s enempää löytynyt. Kerrassaan upea päivä, ja taas voi nostaa hattua tuon veneen suorituskyvylle.

Sais hyvin aurinkoa jos ei olis täyttä sotisopaa päällä

Nemoilut ja kisailut veivätkin lopun toukokuuta. Milloin laitettiin venettä kisakuntoon, milloin käytiin ajamassa lenkkiä Helsingin edustalla. Eka kisaviikonloppu ajettiin toukokuun puolessa välissä ja saatiin veneelle mukaan hollantilaisvahvistus taktikoksi. Kisat menivät ihan ookoo siinä mielessä ettei oltu viimeisiä missään lähdössä, mutta startit tuppasivat menemään päin honkia ja ylämerkkikin taidettiin sössiä useammin kuin onnistuttiin. Pistetään taktikon ja ruorimiehen keskinäisen totuttelun piikkiin. Ison skuutissahan vika ei siis missään nimessä ollut missään vaiheessa ;-)

Ei vaiskaan. Opin molempien kisaviikonloppujen aikana enemmän purjeiden säädöstä kuin koko aikaisemmassa elämässä yhteensä. Nopeudesta saa välittömästi palautetta kun rinnalla on melkein identtisiä ykstyyppiveneitä kisaamassa. Jos meinaa jäädä jälkeen niin jotain pitäisi keksiä ja vähän äkkiä. Ja kelin puolestakin nähtiin koko kirjo nollasta yli kymmeneen metriin sekunnissa. Kaksi täydellisen erilaista tilannetta purjeiden säädön kannalta. Pakko vähän myös nostaa taas painoja, että jaksaa skuutata läpi koko kisaviikonlopun - muuten ottaa ohraleipä jos sattuu kovempaa keliä koko päiväksi. Kokonaisuudessaan tuntui, että purjeen säädötkin alkoivat löytymään jälkimmäisenä kisaviikonloppuna. Ei ainakaan enää hävitty vauhdissa yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Kaikenkaikkiaan upeaa touhua ja ah-niin-erilaista kuin oma retkipurjehdus. Onneksi tuli lähdettyä mukaan, ja ainakaan vielä ei kukaan ole heivannut veke ison skuutista. Kavereista myös Sebastian ja Juhani ovat olleet aktiivisesti mukana Nemolla.

Jälleen yksi toukokuun harmaa päivä. Ekoja treenejä
Spinnu ylhäällä ja yli ysi lasissa.

Muuta loppukevään purjehdussettiä:
  • Kävin Vuokraveneen kuljettajan ja Veneilijän ensiapukurssin Kesäpurjeella
  • Ilmoittauduin Abregon päällikkökurssille. Senkin teoriapäivä täytti yhden lauantain
  • Suoritin avomerilaivurin tentin. Pisteet jäivät kuulemma puolen pisteen päähän maksimeista ja siten sai heittää hyvästit vuotuiselle avomerilaivurin kiertopalkinnolle. "Ihan hyvin" kuitenkin
  • Jatkettiin Duon laittamista Lauttasaaren laiturissa. Alkaa pikkuhiljaa olemaan valmis kesän retkille.
Tästä se kesä alkaa! Saas nähdä miten pärjätään pienen kanssa.

Silja opetteli rikaamaan jo kahdeksankuisena

Saturday, January 3, 2015

Purjehduskauden 2014 lopputilinpäätös

Heinäkuun välitilinpäätökseen kirjattiin 24 purjehduspäivää, 71 matkattua tuntia ja 345 merimailia (640 km) - näistäkin suurin osa vasta kesäkuun loppupuolella kun satunnaiset ongelmat ja jatkuvat työkiireet pitivät kipparit enemmän kuivan maan puolella juhannukseen saakka. Merkinnät perustuvat enemmän Suunnon Movescountiin kirjattuihin GPS-jälkiin kuin tarkkaan lokikirjan pitoon, mutta suht oikealla hehtaarilla mennään.


Heinäkuu meni sekin vähän kaksijakoisesti. Oltiin Suvin kanssa molemmat lomilla juhannukselta heinäkuun 20. päivään saakka, joten aikaa olisi pitänyt olla vaikka käydä Tanskassa ja takaisin. Mutta, ihan kuten jokaisena kesänä, heinäkuun viikonlopuilla on taipumuksena täyttyä ja niin kävi tänäkin vuonna. Sain kunnian olla kaverini (bestmanini) Jussin bestmanina, joten polttarit + häät + valmistelut imaisivat pari ensimmäistä viikonloppua. Olin sentään sen verran pelimies, että vein polttariporukan purjehtimaan ensimmäisenä viikonloppuna, ja s/y Duo toimi seuraavanakin viikonloppuna tukikohtana merellisessä hääpaikassa Helsingin Liuskasaaressa (HSS Boathouse). Hieno tapahtuman kaiken kaikkiaan.

Merellisissä tunnelmissa, vaan ei purjehtimassa
Kolmas, ja loman viimeinen viikonloppu puolestaan meni perinteisesti triathlonin merkeissä Joroisilla. Tuohon valmistavat treenit veivät purjehduspäivän jos toisenkin, ja itse kisa matkoineen imaisee aina koko viikonlopun. Lopputuloksena viisi purjehduspäivää koko 3 viikon loman aikana - tuosta ei voi kuin parantaa ensi kesänä! Silloin on päästävä edes Ahvenanmaalle ja takaisin, jos uusi gasti vaan tykkää purjehduksesta. Ainakin nimi asettaa kovat odotukset, onhan Siljan kaimoilla purjehduksen maailmanmestaruuksia ja olympiapronssia plakkarissa.

Varvaskuvat olivat muotia heinäkuussa
Heinäkuun loppu tarjosi täydelliset purjehdusolosuhteet, mitä nyt töiltämme ehdimme. Historiallinen 38 päivän yhtämittainen hellejakso piti huolen, ettei merellä tarvinnut ainakaan palella. Mittasimme itsekin sekä Porkkalan että Inkoon ulkosaaristosta meriveden lämpötilaksi +26C. Helteen kääntöpuolena olivat historiallisen laajat sinilevälautat, mutta onneksi nuo rajoittuivat Hangonniemen länsipuolisille vesialueille ja me saimme nauttia (lähes) puhtaista uimavesistä. Sebastianin, Minnan ja laivakoira Vilin kanssa Inkoon Jakobshamniin suuntautunut neljän päivän purjehdus oli ehdoton kesän kohokohta, joka ansaitsee oman kirjoituksensa joskus lähitulevaisuudessa.

Kokonaisuudessaan Heinäkuussa kertyi 11 purjehduspäivää, matka-aikaa 44,5h ja matkaa 204M.

Ilma +30C, vesi +26C. Pitkät kalsarit jätettiin kerrankin kotiin.
Elokuussa jäivät arkipäivien purjehdukset todella vähiin, johtuen ihan työkiireistä. Meillä käytiin läpi massiivinen uudelleenorganisointi töissä, ja oma toimenkuvakin muuttui melko radikaalisti. Siinä riitti tekemistä, mutta ainakin viikonloput saatiin hyvin pyhitettyä purjehdukselle. Siitäkin huolimatta, että Suvin vatsa kasvoi kasvamistaan.


Elokuu aloitettiin käymällä Suvin kanssa kahdestaan seuramme HSK:n saaressa Ormholmenissa Porkkalan edustalla. Taisi olla jo meidän neljäs reissu tuonne, niin hyvin viihdyttiin sillä suunnalla. Pitäisi kai kirjoittaa noista seuran saaristakin paremmalla ajalla. Toisena viikonloppuna tuli kuluneeksi tasan vuosi meidän purjehdusharrastuksen lähtölaukauksesta, eli Purjehtija 1 kurssista. Juhlistimme tuota Faijan kanssa käymällä nelipäiväisen perämieskurssin - se oli niin hauska paketti, että tuli jopa dokumentoitua kerrankin ajallaan ihan into piukassa.

Viimeisenä viikonloppuna olikin aika jo palauttaa Duo Loviisaan telakalle Teemun, Sebastianin, Minnan ja Vilin kanssa. Suvi jäi jo kotiin masunsa kanssa (kaksi viikkoa laskettuun aikaan). Tuostakin reissusta tuli kirjoiteltua omat värssynsä.

Elokuun saldo 9 päivää, 42 tuntia ja 182M.

Samassa kuvassa lokakuun purjehduksetkin
Luulisi, että purjehdukset päättyvät veneen telakointiin, ja tuossa uskossa astelin syyskuuhun. Kuitenkin jo kolmantena päivänä löysin itseni skuuttamasta s/y Nemon (Beneteau First 36.7) isoa purjetta heidän kisajenginsä keskiviikkoharjoituksessa. Näyttäisi, että tuon projektin puitteissa yksinään tulee jo reilusti päiviä ja maileja ensi kesän aikana. Nemosta riitti iloa vielä lokakuullakin kun purjehdittiin se Kurunpohjaan talviunille. Tuosta kisaprojektistakin tuli kynäiltyä syksyn mitaan.

Ensikertalaisen pimeänavigoijan työpiste
Nemoilun lisäksi ehdin vielä aloittamaan Päällikkökurssin vaatimat pimeäpurjehduksetkin. Todella jännää touhua, etenkin ensikertalaisille varattu harjoitus, missä ohjauskomennot annetaan kannelle karttapöydän äärestä. Kannella oleva miehistö tottelee käskyjä ja koittaa kertoa mitä milläkin suunnalla näkyy. Karttapöydän ääressä on melkoisen hermojaraastava homma yrittää sokkona päätellä tarkkaa suuntaa, edettyä matkaa ja sitäkin miten reitin pystyy kuvailemaan suusanallisesti miehistölle. Ei päädytty kareille tuollakaan kertaa, mutta parit äkkinäiset Plan-B:t oli pakko ottaa kun yhteisymmärrystä ei löydetty. Adrenaliinit olivat hyvin koholla.

Syyskuun ja lokakuun saldo 6 päivää, 27,5h, 123M

Total 2014: 50 päivänä vesillä, 185 tuntia matkantekoa ja 854 kuljettua mailia. Ensi vuonna tonni rikki!

2014 kurssit:
- Diesel moottorin huolto (faijan kanssa)
- VHF kurssi ja lupakirja (faija)
- Spinnukurssi (faija ja Sebastian)
- Rikauskurssi (omalla veneellä koko poppoo)
- Rannikkolaivuri (Suvi ja faija)
- Perämieskurssi (faija)
- Päällikkökurssi aloitettu
- Avomerilaivuri aloitettu

2014 s/y Duo rempat ja päivitykset:
- Salongin kattoverhoilun ja valaistuksen uusiminen
- Kansiheloituksen läpivientien uusiminen
- Anodien vaihto ja uusi pohjamaali
- Perävetolaitteen virtaussuojuksen vaihto
- Kölipulttien mutterien + aluslevyjen uusiminen
- Pilssin maalaus
- Akkujen suojakotelointi (startti + 2x hupiakut)
- Paksusähköpuolen täydellinen remppa (kaapelit + sulakkeet + kytkimet + latausrele)
- Vesijärjestelmän paisuntasäiliön asennus ja varoventtiilin uusiminen
- VHF radion uusiminen
- TV- ja VHF-antennien uusiminen, mukaanlukien kaapelit
- Vahingoittuneen kaidetolpan jalan vaihto
- Uusia köysiä, fendareita ja muuta kuluvaa kilkettä
- Uudet purjeet tilattu kauden 2015 alkuun

Rahaa: ihan liikaa enemmän kuin Suville edellisenä syksynä lupasin ;-)

Summa summarum: Olihan kerrassaan ikimuistoinen vuosi purjehduksen parissa. Nyt tuntuu, että vuodessa tuli opittua todella paljon. Ja kaikista eniten olen innoissani siitä, että Suvikin innostui purjehduksesta ja on aktiivisesti kehittänyt omia taitojaankin. Suvi taisi lopulta jopa ajaa venettä enemmän kuin minä itse, mikä on varsin poikkeuksellinen tilanne purjehtivien parien keskuudessa.

Kavereistakin saatiin Sebastian, Minna ja Teemu osallistumaan Saaristo- ja Rannikkolaivurikursseille. Ja Teemu innostui niin, että hankki 50% osuuden Hanse 32 purkkarista. Hienoa!

Kaiholla seuraavaa kesää odotellessa.
Kyllä se sieltä tulee, tulis nyt ensin se talvi....

Monday, December 22, 2014

Puoli vuotta juhannukseen

Näin joulun alla on hyvä alkaa kääntämään katsetta jo kohti juhannusta ja siitä alkavaa purjehdussesonkia. Ajattelin aloittaa henkisen valmistautumisen dokumentoimalla edellisen juhannuksen. Oikeasti halusin kirjoittaa purjehduskauden 2014 lopputilinpäätöksen, mutta Suunnon Movescount on parhaillaan matalana ja GPS-päiväkirjat sitä myöten saavuttamattomissa.

Kuten välitilinpäätöksessä tuli pikaisesti mainittua, niin naiset äänestivät Porvoon meidän juhannuksenviettopaikaksi. Matkaseurana Tiina, Jari ja heidän labradorinnoutajansa Niilo. Näin täysaloittelijoille Porvoo oli sikäli helppo kohde koska se on a) lähellä ja b) sinne sai varattua laituripaikan satamapaikka.comin kautta. Tämä oli meidän ensimmäinen yönylireissu, ja ylipäätään ensimmäinen kerta missään vierasvenesatamassa, joten kaikki helpotus oli tervetullutta.

Kylmin juhannus 50 vuoteen, ja varusteet sen mukaiset
Meidän projekti alkoi Suvin kanssa jo torstai-iltana kun ajoimme Duon Lauttasaaresta Vuosaaren vierasvenepaikoille. Kavereilla oli vähän aikarajoitteita aattoaamusta, joten Lauttasaaresta emme olisi mitenkään ehtineet Porvooseen ajoissa. Oli samalla meidän ensimmäinen kerta ihan vaan kahdestaan ilman yhtäkään ylimääräistä käsiparia auttamassa laiturista irtautumisessa tai rantautumisessa. Jännitti vähän sikana, mutta onneksi meri oli myöhään illalla lähes peilityyni ja muuta liikennettä ei ollut nimeksikään.

Taskuparkki Cafe Kampelan edessä Vuosaaressa
Matka meni ilman sen kummempia kommelluksia, ainakin Vuosaaren urheilukalastajien satamaan asti. Siellä odotti niin ahdas satama-allas ja huipennuksena vielä taskuparkki laiturin ja toisen veneen välissä, että Suvi kieltäytyi ajamasta venettä laituriin. No tuohon asti Suvi oli aina ajanut venettä ja meitsi loikkinut köysien kanssa, joten meidän spontaani roolileikki sai aikaan melkoisen sekasotkun öisessä satama-altaassa. Kiinnitysköydet olivat väärillä knaapeilla, köydet väärällä puolella kaidevaijereita, vaimo jossain veneen ja rannan välillä roikkumassa... Ja ohjausmoottorit (ja kippari) huusivat koko toimenpiteen ajan niin, että kaikki varmasti heräsivät naapuriveneissä. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja tällä kertaa selvittiin ilman vaurioita.

Jos aloittaisi vuoteiden koeajon peräkajuutasta
Juhannusaatto valkeni aurinkoisena, mutta kylmänä. Poimimme kaverit kyytiin kymmenen jälkeen aamulla ja suuntasimme merelle. Tuulta oli suht rivakat 5-8 m/s, mikä oli aika sopiva keli uusien gastien koulimiseen. Vedettiin purjeet salkoon, tehtiin muutamat harjoitusmanööverit ja käännettiin nokka kohti Porvoota.

Suomalaiset jahtasivat veli-venäläistä lähivesillä juhannuksenakin
Mukavaa purjehdusta kesti aina Emäsalon edustalle asti, missä aurinkoinen matkanteko vaihtui vesisateeksi ja tuuli yltyi samalla reilusti yli 10 m/s puuskiksi. Lisätään yhtälöön vielä pari Sköldvikin edustalla pörrännyttä öljytankkeria ja yksi Emäsalon silta, joten oli aika tiputtaa rätit alas ja vaihtaa koneajoon. Silta olikin päivän jännin hetki, koska meillä ei oikein ollut tarkkaa tietoa Duon maston korkeudesta. Silta on 17 metriä, ja internet kertoi Scanmar 35 maston korkeudeksi 16m ja risat (ja erinäiset tuuli-instrumentit siihen päälle). Ei auttanut kuin kokeilla. Suvi rattiin ja itse perään uimatasolle tähystämään. Alaviistosta on oikeastaan mahdotonta sanoa yhtään mitään mahtumisesta, joten ei auttanut kuin ajaa varo-varovasti ja luottaa mittoihin. Onneksi mahtui *huh*.

Mahtuu mahtuu, tai kohta sattuu
Tuosta eteenpäin matka taittuikin yltyvää sadetta ihmetellessä. Muutamaa isompaa lätäkköä lukuunottamatta Porvooseen vievä väylä on niin pitkä ja kapea, että purjehduksen voi suosiolla unohtaa. Loputtomalta tuntuneen koneella jurnuttamisen jälkeen saavuimme viimein Porvoon jokisuistoon, ja siitä jokea pitkin aina keskustan vierasvenesatamaan asti. Suureksi yllätykseksi koko satama ammotti tyhjyyttään. Tässä vaiheessa suoraksi kaatosateeksi yltyneellä säällä saattoi olla vaikutuksensa, mutta tuli myös mieleen, että ehkä Porvoo on niitä paikkoja mistä ihmiset suuntaavat pois juhannuksena. Otettiin pienenä vihjeenä jälkimmäisestä sekin, että kaikki ravintolat yhtä lukuunottamatta olivat pistäneet ovensa säppiin juhannuksen ajaksi.

Suht komeat puitteet taas loppuillasta
Ilta meni pitkälti hyvästä ruoasta ja juomista nauttiessa, ja vähän venettäkin fiksaillessa. TV-antennin asentaminen ja sitä rataa. Saattoi mennä muutama asennuskaljakin. Loppuilta trivialia ja muuta kivaa hyvässä kaveriseurassa. Viihdykettä tarjosi myös viereen parkkeerannut moottorijahti jonka hieno sivuliukuparkkeeraus päättyi suoraan peräkulma edellä laituriin. Ei näin!


Juhannuspäivän aamuna satoi taas kaatamalla, ja miehistökin oli hieman vaisunoloista. Ei sitä vissiin jaksa enää vanhalla iällä kuten nuorempana. Irroitettiin köydet ja suunnattiin takaisin kohti Emäsalon siltaa. Päivämatka oli (olotilan ennustaen) lyhyt, ainoastaan Porvoosta Emäsalon edustella Ånäsin saaristoon. Siellä on meidän seuran saari Risholmen, mihin otettiin tuntumaa jo veneenhakureissulla Wappuna. Sköldvikin edustalla innostuttiin vetämään rätit takaisin salkoon, ja oli aika antaa päästää Jartsakin rattiin hakemaan tuntumaa. Matkaa ei ollut linnuntietä nimeksikään, mutta se ei estänyt meitä ajamasta satama-allasrallia poijujen ympäri.

Ja siellä kaikilla oli niin kylmäkin, oi jospa...
Hetken huvittelun jälkeen kurvasimme Risholmeniin, missä juhannus oli houkutellut laiturintäydeltä seuralaisia. Päästiin taas stressaamaan kun piti tehdä ensimmäinen peräankkurilla kiinnittäytyminen ja vielä suht kapeaan rakoon ison katamaraanin ja purkkarin väliin. Tuokin meni rautaisella ammattitaidolla, sillä olihan tuota ankkurointia harjoiteltu kerran edellisen syksyn Purjehtija I kurssilla. Illan mittaan grillailtiin, saunottiin ja nautittiin kai jokunen virvokekin. Saahan sitä juhannuksena.

Suomen ainoita aurinkoisia paikkoja juhannuspäivänä.
Sunnuntaina - kolmannen veneessä vietetyn yön jälkeen - oli aika taas nykäistä koukku pohjasta ja suunnata kotiin. Tuuli oli ihanteelliset 5-7 m/s takavasemmalta, mikä joudutti meidän Vuosaareen ihan ennätysajassa. Teimme taas lyhyen varikkopysähdyksen Cafe Kampelan edustalla ja kävimme nauttimassa lounaaksi heidän kuuluisat lohisoppansa. Loppumatka Lauttasaareen suoritettiin taas Suvin kanssa kahdestaan, ja tällä kertaa rantautuminenkin meni omalle laituripaikalle aivan mahtavasti pienestä sivutuulesta huolimatta.

Loppusummauksena: olipahan todella opettavainen reissu kaikin puolin. Juhannus itsessään oli kylmin juhannus 50 vuoteen, ja vieläpä kylmempi kuin edellinen uudenvuodenaatto, mutta siitä huolimatta meillä oli hauskaa. Vene toimi, soveltui hyvin neljän hengen plus koiran retkeilyyn, ja taidot riittivät kaikkiin perusmanöövereihin. Labradorinnoutaja havaittiin vähän isoksi tekeleeksi purjeveneseen, mutta jotenkin tuostakin selvittiin. Merkataan muistikirjaan, että jos meidän talouteen pitää joskus joku turri ottaa, niin vähän pienempi, pliis. Yhtä kaikki upea reissu ja toistoa pukkaa jo puolen vuoden päästä :-)

Sylikoira Niilo

Saturday, August 30, 2014

Kesä on nähty, viekää pois

Se oli siinä. Ensimmäinen purjehduskesä omalla veneellä. Tokihan sitä voisi vielä syyskuussa purjehtia, mutta meillä oli pikkuisia aikataulurajoitteita. Esikoisen debyytiksi on ennustettu syyskuun puoliväliä, ja siitä jos pamahtaa vielä pari viikkoa pitkäksi niin puhutaankin jo lokakuusta. Eli parempi ottaa ja palauttaa vene jo elokuun lopussa. Joka tapauksessa edessä oli kiva parin päivän retki takaisin Loviisaan.

Lauantaiaamun klo 10 startti venähti taas perinteiseen tapaan lähemmäksi puoltapäivää kun piti vielä käydä ostamassa eväät matkaan ja keventää vähän venettä ylimääräisestä roinasta. Matkaan lähtivät tällä kertaa Sebastian, Minna ja Teemu (ja Teemu). Suvi joutui tällä kertaa tyytymään autokuskin virkaan ja kävi vain heittämässä haikeat hyvästit veneelle. 38-viikkoisen Masun kanssa ei kannata kovin kauaksi synnytyssalista karata...

Hiiohoi!
Lähtö oli varmasti kesän sujuvin. Sen verran paljon ollaan tällä porukalla jo ehditty kertaamaan manöövereitä. Vene oli irti laiturista, fendarit sisällä ja molemmat purjeet ylhäällä alta kymmenessä minuutissa. Sääkin oli loistava: +20 astetta lämmintä ja muutama metri sekunnissa pohjoista tuulta. Harmi vain, ettei tuulta kestänyt Vuosaarta pidemmälle. Mekin suostuimme poistamaan purjeet salosta siinä vaiheessa, kun viimeinenkin näkyvissä ollut purjevene vaihtoi moottorille. Aikaisempi startti olisi tarjonnut pidempään tuulta, mutta minkäs teet.

Ensimmäiseksi yöksi oli vaihtoehtoina tarjolla Sipoon Kaunissaari, seuran oma saari Risholmen tai Porvoon vierasvenesatama. Päädyimme Risholmenin kannalle sillä siellä oli kalenterin mukaan vuosittaiset venetsialaiset juhlat. Kehtasi mennä, kun olin edellisenä iltana käynyt ostamassa oikein pari myrskylyhtyä tunnelmanluojiksi. Eikä näköjään ollut ainoa seura venetsialaisineen sillä Onäsin saaristossa oli laituri jos toinenkin täynnä purkkareita juhlaliputuksineen.

Just sopivasti porukkaa Risholmenissa, tosin aika vaisut bileet
Saarissa vierailukin alkaa menemään aika rutiinilla. Kun vene on auttavasti laiturissa, saa joku jo juosta saunakirjalle varaamaan jotain muuta vuoroa kuin 01-02 seuraavan päivän puolella. Seuraavaksi kylmät rantautumiskaljat ja matkalla sotkettujen astioiden tiskaus moottorin lämmittämällä vedellä. Jos tuossa kohtaa ei vielä ole taas nälkä, niin ei ole purjehtinut riittävän pitkää matkaa. Eli vuorossa grillikodan valtaus ja perinteiset 4-5 reissua takaisin veneelle kun sinappi tai jotain muuta tuiki tärkeää unohtui tuoda edellisellä reissulla.

Tälle miehelle ei enää tarjoilla
Ruoan jälkeen sauna ja uinnit, ja sitten onkin parasta vetäytyä jo veneen sisuksiin kun naapuriveneissä alkavat lamput sammumaan. Ehkä me ollaan vielä jotenkin ulkona scenestä kun itse tekee mieli valvoa yli kymmeneen ja ei tulisi mieleenkään startata aamulla kuudelta seuraavalle legille. Tuossa suhteessa keskivertopurhetija on kyl aika sekaisin. Tuona lauantai-iltana eivät tosin lamput sammuneet, vaan niitä oli kynttilöiden muodossa kymmenittäin pitkin rantakallioita. Varsin kiva tunnelma, mutta olis tuolla saanut olla vähän kovempikin bilemeininki. Ens vuonna muistetaan tuoda oma ghettoblaster paikalle.

Aika hiljasta oli, mut hieno lyhdyt eiks vaan?
Sunnuntaiaamu pyhitettiin levolle ja startattiin Loviisaa kohti vasta klo 11 jälkeen. Ensimmäiset kilometrit olivat aivan täydellistä purjehdusta auringonpaisteessa ja kivassa sivumyötäisessä. Emäsaloa kohti kaartaessa tuuli kääntyi kuitenkin täysin vastaiseksi, ja seuraavat kolme tuntia vendailtiin vastatuuleen enemmän purjehduksen iloksi kuin matkan taittamiseksi. Tasaisessa tuulessa ja pidempää selkää taittaessa tulee hyvin esiin omat (siis kaikkien meistä) puutteet ruorimiehinä, ja ensi kesänä täytyy ehdottomasti treenata enemmän suunnan pitämistä. Tultiin samalla yhdessä tuumin siihen tulokseen, että Duo ansaitsee uudet purjeet nykyisten 14-vuotta vanhojen Dacronien tilalle. Toisen pitäisi kuulemma olla pinkki ja toisen musta.

Näillä suorituksilla ei vielä regattoja voiteta
Loppumatkasta ei juuri tarvitse lapsenlapsille kertoa. Tuulen suunta pysyi vastaisena ja väylä kapeni itää kohti, joten vaihdoimme sisäväylälle moottoriajoon. Tarkoitus oli käydä tankkaamassa ja tyhjentämässä septi Kabbölessä, mutta eihän siellä mitään imutyhjennystä ollut. Se tarkoitti ylimääräistä stop&go rangaistusta Loviisan Laivasillassa. Vaan heidänkin imurinsa oli rikki, joten ei auttanut kuin jättää septi telakan hoidettavaksi. Kävi ilmi seuraavana päivänä, ettei telakallakaan imuria ole, joten meidän 80-litran septitankki käydään jossain välissä tyhjentämässä muutaman kuution imuautolla. Hip-tana-hurraa.

Teemu navigoi, Sebastian ratissa ja Minna köysissä
Muutoin reissu meni ihan loistavasti. Kaima hoiti navigoinnin esimerkillisesti ja Sebastian pääsi harjoittelemaan satama-ajoa. Minnakin oli vendailun aikana enemmän köysissä kiinni kuin edellisillä reissuilla yhteensä. Ja Vili oli yhtä rauhallinen laivakoira kuin aina ennenkin, antaa muiden hötkyillä. Tosi hyvä miehistö kaiken kaikkiaan, mitä nyt rantautumisia ja etenkin niihin liittyviä solmuja lienee syytä kerrata keväästä ;-)

Vili, the Laivakoira
Vene riisuttiin porukalla talvikuntoon ihan super-nopeasti. Suvi toi paikallisesta kebaberiasta safkat ja Faija tuli vastaan trailerin kanssa. Sinne saatin kätevästi kaikki patjat ja muu tilaa vievä kama. Aika monta ikean kassiakin täyttyi kaikesta paperitavarasta, tekstiileistä, vaatteista, pelastusliiveistä, juomattomista kaljoista(!!) jne jne. Veneelle ei jätetty kuin työkalut ja varaosat. Edellisenä syksynä käytettiin myös reilusti aikaa jokaisen köyden ja helan valokuvaamiseen, mutta tänä vuonna oli riittävä luotto omaan osaamiseen ja muistiin (ja tätä varmaan kirotaan keväällä venettä rikatessa).

Perillä Loviisassa! Kello oli about seitsemän illalla.
Iso kiitos kaikille reissuun osallistuneille ja tukijoukoille! Hieno reissu johon on hyvä lopettaa tämä kausi. Saas nähdä intoutuuko tässä tekemään ison osan keväthuollostakin jo syksyllä talvea odotellessa.

Heippa Duo!

Thursday, July 10, 2014

Siellä kannen alla oli niin mukavaa...

Loma jatkuu, mutta hyvän startin jälkeen on aikaa taas menny enemmän kannen alla kaikkea fiksatessa kuin ulkona merellä auringosta nauttiessa. On sitä merelläkin käyty, mutta etenkin pidemmät yön yli reissut ovat jääneet vain haaveeksi heinäkuussa. On ollut tuulettomia päiviä, liian tuulisia päiviä, flunssaa, työjuttuja ja yhdet polttaritkin tuli bestmänöityä viikonloppuna.

Mastfie
"Onneksi" veneellä riittää askarreltavaa, joten pääsee ihan hyvin lomalla mökkimäiseen työleirifiilikseen. Hyttyset vaan puuttuvat, mikä on aika iso plussa. Ensimmäisenä pikkuaskareena käsittelin tiikkikannet Boracol 10 Rh homeenestoaineella. Noita tiikinkäsittelyaineita on tarjolla satoja erilaisia, mutta luotin Loviisan telakkanaapurin suositukseen. Nopealla bingauksella selvisi, että ruotsalainen Hallberg-Rassykin suosittelee oikein huoltomanuaalissaan Boracolin käyttöä. Tököttinä tämä ei palauta tiikin alkuperäistä tummaa väriä, mutta poistaa jo muodostuneen homeen ja estää uuden muodostumista. Levitys on helppoa sutimista, mitä nyt alumiiniosia pitää varoa (ja noitahan purkkarissa riittää). Stadista tuota saa kätevimmin suoraan maahantuojalta Pintaväristä / Värisilmästä, noin 130€ / 5 litraa.

Tiikit oli käsittelemättöminäkin ihan hyvässä kunnossa. Vielä.
Ja eihän se olisi viikko eikä mitään jollei jotain menisi rikki. Polttaripurjehduksen jälkeen huomasin pienoisen vedenpaisumuksen pilssissä ja konetilan pohjalla. Lämminvesivaraajan varoventtiili oli yhtäkkiä alkanut vuotamaan, ja vettä tiputteli ulos ainakin pari desiä tunnissa. Taas Bing käteen ja selvittelemään varaajan speksejä ja sopivia varaosia. Kuvahaun perusteella kyseessä oli brittiläisen Surejustin valmistama Sure Cal, eli ihan perusbulkkia suht standardeilla puolen tuuman kierteillä. Sen tarkemmilla varaosatiedoilla ei ollut niin väliä kun en todellakaan ole ostamassa toista samanlaista varoa joka kosahtaa alta viiden vuoden. Tärkein tieto, eli 4 barin raja sentään selvisi.

Sininen kuva-arvoitus (tässä jo uudella varolla)

Paisuntasäiliö pitäisi olla?
Ei muuta kuin askel kohti naapurissa sijaitsevaa Maritimia. Varastosta löytyi hyvin Isotempin varaosia, myös neljän barin laukaisimella. Pikkuprobleemana vain, että kaikki kierteet ovat juuri väärinpäin korvattavaan varoon verrattuna (sisäkierre Sure Calissa, ulkokierre Isotempissa). Onneksi hyllystä löytyi myös kaikki tarvittavat adapterit, joten tilanteesta selvittiin yhdellä reissulla ja 81 euron kertakorvauksella (eli melkein yksi veneraha, taas!). Rullasin kaikkiin kierteisiin muutaman kerroksen teflon-teippiä ja tuuppasin kasatun palapelin takaisin varaajan kylkeen. Näyttäisi toimivan hienosti ihan kertalaakista, kerrankin näin. Jäädään odottamaan seuraavaa vuotoa. Ainakin paisuntasäiliön voisi vielä järjestelmään asentaa, lieneekö sen puute aiheuttanut varon aikaisen lahoamisenkin (110€ + tarvikkeet...).

Onhan tuo uusi vähän tårta på tårta, mutta elämä on...

Onnistumisesta rohkaistuneena aloin Suvin kauhuksi vielä kytkemään NMEA 0183 linkkiä plotterin ja VHF välillä. Ilman tuota ei GPS-koordinaattidata kulje ploitterilta radiolle, ja sama AIS datalla toiseen suuntaan. Kuten kaikki sähkötyöt tähän mennessä, tämäkin alkoi vanhojen piuhojen purkamisella ja uusien asentamisella. NMEA 0183 väylänä pikkaisen pepusta, koska se on käytännössä vain läjä värikkäitä piuhoja joilla saadaan (pienellä tuurilla) aikaiseksi yksisuuntainen linkki juttelijan ja kuuntelijoiden välillä.
X osoittaa aarteen sijainnin. Tän tarkempaa ohjeistusta ei kannata odottaa

Kuten kaikissa Vanhoissa Kunnon Standardeissa, valmistajat eivät noudata mitään logiikkaa piuhojen värityksen suhteen, ja kytkennöissäkin on mukavasti variaatiota. Lisäksi datan suunnalla on väliä koska juttelijan TX (tai plussa) pitää liittää kuuntelijan RX (tai miinus). Eli onko VHF:n GPS+ merkinnän johto nyt kuuntelijan RX vai jotain muuta? Monesti nämä eivät selviä kuin kokeilemalla, joten sokeripalat tai hyvät abikot ovat huomattavasti juotoksia parempi tapa tehdä liitokset

Miinuspiuhat aiheuttivat pientä päänsärkyä sillä Garmin luottaa jaettuun maakytkentään kun taas Lowrance odottaa erillisiä piuhoja. Pelasin varman päälle ja tein tarvittavat splitit maaliitoksiin. Sain samalla hyvän core-treenin kun kurkotin puolen tusinaa abiko-liitintä konetilan katon takanurkkaan. Ylläripylläri nämäkin liitokset lähtivät laakista toimimaan ja VHF sai välittömästi GPS koordinaatit. AIS puolestaan ei lähtenyt toimimaan, mutta se näyttääkin vaativan plotterin softan päivityksen. Mitä, eikö mun softaversio vuodelta 2006 muka riitä? ;-)

Nyt on viimein tuo Distress-nappi käytettävissä
Sellaista sähköputkimieheilyä tällä kertaa. Jos jotain niin ainakin voi taas lisätä pari taitoa CV:hen. Aika opettavainen harrastus tämä purjehtiminen. Toivottavasti ens kerralla voi kirjoittaa, että on päässyt purjehtimaankin jossain välissä.

Tuesday, July 1, 2014

Purjehduskauden 2014 välitilinpäätös

Kesä vaihtui tänään heinäkuuksi ja sitä myöten meidän purjehduskausi on nyt virallisesti puolivälissä. Duo laskettiin vesille ensimmäisten veneiden joukossa vappuaattona, ja tarkoitus olisi palauttaa se takaisin telakalle elokuun viimeisenä päivänä. Kausi katkeaa siis vähän lyhyeen, mutta minkä teet kun uuden gastin laskettu aika on syyskuun puolivälissä. En lähde väittelemään Suvin kanssa tässä asiassa ;-)

Ihme parin viikon tuumaustauko välissä
Toukokuussa oltiin hienoista keleistä huolimatta vesillä vain kahdeksana päivänä. Itsellä oli aika paljon työmatkaa ja muuta hässäkkää. Saattoipa olla, että purjehdus itsessäänkin jännitti sen verran, että sitä viihtyi paremmin kannen alla asioita fiksaamassa kuin kannen päällä purjehtimassa. Ainakin stressin aiheita riitti, vai miltä kuulostavat jumittava keulapurje, rantautumisessa rikottu kaidetolpan jalka ja pilssiin tihkuva vesi? Sitä huomasi oikein menettävänsä yöunia kun mietti, että olikohan tämä koko purjehdus vähän turhan massiivinen pala purtavaksi?

Kaidetolpan jalka toimi sulakkeena kun kuusi tonnia veti köyttä väärästä välistä
Onneksi onnistumiset ruokkivat itsevarmuutta, ja omien taitojen kasvaessa jännityskin muuttuu nautinnoksi. Keulapurjeen rulla jumitti vain koska nostin(köysi) oli vedetty vinssillä liian kireälle ja ylälaakeri ei sen takia päässyt pyörimään. Uusi kaidetolpan jalka puolestaan löytyi hyllytavarana Captain's shopista ja asennukseen meni vain pari tuntia (lähinnä puuverhoilun purkamista, jälleen). Pilssiin tihkuva vesi ei sekään ollut peräisin Itämerestä vaan maston sisällä kölin päälle kulkeutuvaa sadevettä. Aivan pikkujuttuja, mutta kumman stressaavaa ja internetsistä oli näissä asioissa yllättävän vähän apua (yksi motiivi mulle kirjoittaa blogia sillä joku tiedonjyvänen voi joskus pelastaa jonkun päivän)

Oli tosiaan hienot kelit toukokuussa kun ei tarvittu edes pitkiä kalsareita ja pipoa!
Mutta itse purjehduksista: toukokuussa loggasin yhteensä 31 tuntia ja aika tarkalleen 100 merimailia (185 km). Pisin legi oli noin 60M siirtopuksuttelu Lovisasta Lauttasaareen. Seilit eivät olleet vielä valmiina, joten purjehduskokemusta tuolta reissulta ei irronnut. Tuon jälkeen käytiin kavereiden kanssa harjoitusmielessä erinäisiä iltapurjehduksia lähivesillä. Toukokuun vika viikko oli opetuksellisesti erittäin hieno kun ensin oli spinnukurssia, sitten satama-ajoharjoittelua ja lopuksi vielä purjehdusopetusta omalla veneellä. Siihen päälle vielä pari purjehdusta Sebastianin ja Minnan kanssa, ja johan karttuivat taidot lyhyessä ajassa!

Aika yksitoikkoista on. Mitenkähän sitä selvitään Joroisten Finntriathlonilla näillä treenimäärillä?
Kesäkuu oli jo ihan toista maata. Työt haittasivat harrastusta juhannukselle asti, mutta kyllä sitä silti muutaman reissun sai kavereiden kanssa tehtyä. Tunteja oli nyt jo 48 ja matkaa ihan kunnioitettavat 245M. Kuitenkin vasta juhannuksena uskaltauduttiin ensimmäiselle yönylireissuille, ja noita öitä kertyikin kerralla kolme matkalla Vuosaari - Porvoo - Risholmen (Onäs) - Lauttasaari. Oli varsin kiva ja opettavainen reissu taas, tällä kertaa Tiinan, Jarin ja laivakoira Niilon kanssa.

Maltettiin ottaa päivä taukoa ja suunnattiin heti tiistaina Tallinnaan lankomies Mikko kyydissä. Sää oli taas turhan kevyt purjeilla ajamiseen, mutta tulipahan hyvää kokemusta avomeriolosuhteista. Tallinna itsessäänkin avautui ihan eri valossa kun vene toimi pari yötä hyvänä tukikohtana ja muutoin oltiin vapaita kuljeksimaan ympäriinsä ilman mitään aikataulupaineita. Tosi hieno reissu, ja Viron rannikkoa voisi tulevaisuudessa koluta enemmänkin.

Tallinnan jälkeen Suvi sai taas yhden päivän vapaata, jonka jälkeen otimme ensimmäisen reissun ihan kahdestaan. Määränpäällä ei ollut niin väliä, mutta päädyimme lopulta Sipoon Kaunissaareen kun systeri perheineen ja kavereineen oli myös tulossa paikalle toisella veneellä. Säitä pidellessä tuolla meni toinenkin yö ennen maanantaiseiluuta takaisin Lauttasaareen. Ehkä ihan hyvä päätös kun tuuli puhalsi 13-14 m/s ja uutisissakin kerrottiin neljän purjeveneen menettäneen mastonsa merillä.

Tuttu kuvakulma, mutta missä muu miehistö?
Purjehdus duona meni aivan nappiin, ja kylläpä 35-jalkainen vene tuntui tilavalta kun ei ollut kavereita jaloissa pyörimässä. Parasta olla päästämättä meitä enää yksinään merille, muuten aletaan viihtymään liiankin hyvin ihan vain kaksistaan ;-)