Syksyinen sidontaleikki

Syyskuun neljäs ja viimeinen syyshuoltopäivä aurinkoisessa Loviisassa. Tällä kertaa sain jallitettu faijan mukaan - mukamas asentamaan pressutelineitä, mutta vahaushommillahan sitä taas aloitettiin. Oikeasta kyljestä oli vielä 2/3 hoitamatta, ja halusin saada tuonkin kiiltämään ennen kuin pressut peittävät työalueen. Tuossa ei kauaa kädet tutisseet kun homma hoitui kaksin aika lailla tuplavauhdilla (no shit, Sherlock?).

Wax on, wax off

Alla oleva kuva näyttää aika konkreettisesti eron kliinerillä käsitellyn ja käsittelemättömän osan välillä - siitäkin huolimatta, että tuo osa on pesty jo kahteen kertaa sienellä ja veneshamppoolla(!).

Before 'n' after. Tuo kylki on aina nokisempi, koska pakoputki sijaitsee tuossa oikealla alhaalla.

NOA:n peitetelineiden asennukseen meni tänä syksynä tunti, kun viime syksynä turasin noita yksikseni ainakin viisi tuntia. Nyt sentään tiesi miltä valmis teline suunnilleen näyttää ja mikä osa menee minnekin. Ja toivottavasti ei tarvitse enää koskaan tehdä tuota yksinään sillä 11-metrisen keskisalon käsittely yksinään on ihan ahterista.

NOA:n teline asennettuna

Pressun asennus on myös oma kiva jumppansa, mutta tällä kertaa pärjättiin aika hyvin kun tuulikin pysyi maltillisissa alle 5 m/s lukemissa. Tuosta saa melkoisen 12x8 m leijan (96 neliömetriä!) jos päästää tuulen nappaamaan sopivasti jonkun reunan alta. Tuollainen hitusen paksumpi kevytpeite kesti edellisen talven yllättävänkin hyvin, mitä nyt pieniä nirhaumia pääsi syntymään mm. kaidetolppien kohdalle. Ne sai paikattua kätevimmin kevytpeitteiden paikkaukseen tarkoitetulla korjausteipillä (voittaa kontaktiliiman ja kuminpalasten haistelun). Ensi talvena toivottavasti vältytään noiltakin nirhaumilta kun kävin hakemassa läheiseltä tennishallilta pois heitettyjä tennispalloja ja suojailin kaikki terävämmät ulkonemat niillä.

Peitteen alla on yllättävän valoisaa - ja kuumaa!

Viimeisenä harjoituksena aina yhtä mielenkiintoinen bondage-sessio kun peite pitäisi saada pysymään veneen päällä. Tavoitteet ovat suht selkeät, eli 1) peite ei löysty eikä irtoa kovassakaan tuulessa ja 2) peite ja köydet eivät nirhaisi maalipintaa liikkuessaan. Viime talvena peite oli vähän kiireellä asennettu ja kiillotti pohjasta myrkkymaalit pois useammastakin kohtaa. Pysyi sentään paikallaan ihan kivasti.

Tänä vuonna paneuduin säätämään kuten tosi-insinööri vain pystyy ja lopputuloksena oli venettä kiertävä ja periaatteessa vapaasti kelluva ankkurointiköysi. Pressu sidotaan lenkeistään tuohon köyteen sopivilla narunpätkillä, ja köyteen puolestaan ripustetaan painoja sopivin välimatkoin. Painot roikkuvat ilmassa, joten köysi, ja siten pressu kiristyvät automaattisesti ja tasaisesti. Brilliant! Mutta hirveä naruhässäkkä tuosta syntyy. Pitänee vielä korvata vesikanisterit ja metalliputket kunnon levypainoilla, noita kun on jäänyt nurkkiin pölyttymään. Ja ensi vuonna tavoitteena tehdä sama, mutta kauniimmin :-)

Kai tän vois jotenkin kauniimminkin paketoida...

Naapurikateuskin pääsee taas pahasti puraisemaan kun naapurin Grand Soleil 37:aa oltiin juuri nostamassa kuivalle maalle. Siinä on kyllä kaunista iltalialaista designia koko vene. Ehkä jotain päivänä... Mutta meidän vene on nyt sentään pesty, vahattu ja kiiltää niin että auringossa häikäisee - ja siinä riittää naapurilla harmittelemista. Neljä päivää tuohon meni, mutta nyt on suurin osa keväthuollostakin tehtynä, yey!

Grand Soleil 37