Friday, August 22, 2014

Uiva 2014 Lauttasaaressa

Uiva saapui taas meidän kotisatamaan ja viipyy siellä sunnuntai-iltaan saakka. Kyseessä on Suomen suurin kelluva venenäyttely, eli veneisiin pääsee tutustumaan niiden normaalissa elementissä - vedessä. Paikalla on tänäkin vuonna 20 uutta purkkaria ja 220 moottorivenettä plus lukemattomia alan kauppoja kojuineen. 13€ pääsylipusta ei ole paljon pyydetty kun pohtii tarjontaa.

Me käytiin Suvin kanssa ratsaamassa tarjonta jo torstaina. Siinä oli vapaa ilta, sääennuste näytti pelkkää aurinkoa (viikon yhtäjaksoisen sateen jälkeen) ja houkutti päästä iskemään parhaisiin tarjouksiin ensimmäisenä. Hyvä ajoitus, koska torstaina ei vielä ollut ruuhkasta tietoakaan ja pääsi vapaasti kiertelemään niin kaupoissa kuin veneissäkin.

Meinasi käydä taas perinteiset niin, ettei ehditä veneisiin lainkaan. Junnattiin kojulta kojulle kauppiaiden kanssa jutustellessa ja tavaraa ihmetellessä. Kolmen tunnin kierroksen päätteeksi mulla oli neuvoteltuna uusi venevakuutus Yacht Poolista ja purjeet Doylelta (ne ynnäilee parhaillaan tarjousta). Ostoskasseihin oli tarttunut vauvan pelastusliivit, Henry Lloydin spraytop (70% alennuksella), Fusionin venestereot ja jotain pienempää sälää.

Ei ehkä kauden muotiväriä, mutta pirun mukava yllä
Ehdittiin me lopulta käymään veneilläkin, joskin meinas mennä vähän juoksuksi. Oma kiinnostuksen kohde, 35-37 -jalkaiset purkkarit, loistivat harmittavasti poissaolollaan, mutta eipä tuonne tänä vuonna (vielä) mentykään venettä ostamaan. Pienempää löytyi, kuten Jon 33 ja Bavaria Easy 9.7, ja sitten selkeästi isompaa 38-45 jalkaista. Kierreltiin käytettävissä oleva aika noita isompia veneitä, ihastellen lisäjalkojen tuomaa avaruutta sisätiloissa. Aika usein noihin menee juuri niin monta matkustajaa kuin meidän purkkiinkin, mutta käyskentelytilaa on joka suuntaan enemmän. Ja se uuden veneen tuoksu - uutta huonekalua, maalia ja tekstiiliä - mikään ei kyllä herätä venekuumetta tehokkaammin.

Hyvä parinkymmenen purjeveneen kattaus
Tänä vuonna osattiin myös kiinnittää ihan eri tavalla huomiota kannen layouttiin, heloitukseen, rikiin ja yleensäkin teknisiin yksityiskohtiin. Jotain ideoita tuli siihenkin, miten meidän pappavenettä voisi tunata kansiheloituksen suhteen parempaan suuntaan. Toisaalta tuumattiin myös, että omat systeemit ovat monessa kohtaa toimivammat kuin monen uuden veneen heloitus (eli se miten köydet tuodaan istuinlaatikkoon ja vinsseille, ja etenkin kipparin ulottuville). Leveät rungot ja kaksi rattia ovat päivän sana, ja pitänee joskus siirtyä itsekin tälle vuosituhannelle.


Uiva on kyllä helposti Suomen parhaat venemessut. Alueella, veneissä ja liikkeissä mahtuu liikkumaan paljon paremmin kuin vene-messuilla messukeskuksessa. Pääsylipun hinta on kohtuullinen ja tarjoukset ovat syksystä johtuen parempia. Koepurjehduskin onnistunee viimeistään sunnuntai-iltana. Lisäksi purjeveneitä on moninkertainen määrä vene-messuihin verrattuna (keväällä taisi olla vain kuusi venettä). Tuntuu, että vaatettakin on enemmän tarjolla kuin keväällä, ja moninkertaisesti verrattuna esim. Turun venemessuihin (mikä oli todellinen pettymys viime vuonna). Kannattaa käydä tsekkaamassa Uiva ensi kesänä!
Bavarian ständi ja kolme venettä
Hoskilaisen vinkkelistä on näistä messuista vähän vaivaakin. Kaikki pohjoiset laiturit piti kolata tyhjäksi veneistä jo edellisenä tiistaina, meidän vene mukaan luettuna. Saatiin Duo HSK:n vierasvenelaituriin, mutta siinä se on ollut jumissa viikon päivät. Monet muut ovat joutuneet toimittamaan veneitään pidemmälle sillä ei ole kovin helppo löytää tilapäistä majoitusta 200+ veneelle. Onneksi on ollut niin sateinen viikko, ettei sitä olisi merelle halunnutkaan. Ensi vuonna koitetaan ajoittaa kesäloma niin, että ollaan tähän aikaan vesillä

Sunday, August 10, 2014

Tasan vuosi purjehduksen aloituksesta

Se oli aika tarkalleen vuosi sitten kun astuttiin ensimmäistä kertaa ikinä purjeveneen kyytiin Purjehtija 1 -kurssin merkeissä. Ei ole vuosi mennyt laiskotellessa kun katsoo mitä kaikkia kursseja on käytynä ja kuinka paljon sitä on kehittynyt niin purjehtijana kuin purjeveneen huoltajanakin. Eikä laiskoteltu faijan kanssa nytkään sillä meillä oli vuorossa neljä päivää perämieskurssia.

Jos aloitetaan taas säästä, niin ei olisi hienompaa keliä voinut tarjoilla. Alla historiallinen 33 päivän helleputki, ja sama meno jatkui viikonlopun ylikin. Suojakertoimille oli taas käyttöä kun aurinko helotti suurimman osan aikaa pilvettömältä taivaalta ja päivän aikana ei juuri suojaan ehtinyt. Tuultakin riitti sopivat 3-7 m/s torstai-iltaa lukuunottamatta. Kaiken kaikkiaan ideaaliset olosuhteet purjehdukselle.

Ihan kivat puitteet
Mutta mitä perämieskurssilla tehdään?
Kurssi tähtää perämiestutkintoon ja antaa valmiudet itsenäiseen purjehdusharjoitteluun suotuisissa olosuhteissa. Kurssilla keskitytään purjehdustaidon kehittämisen sekä purjeveneen käsittelyyn eri tilanteissa.
Ookoo, kurssikuvauksesta ei ollut juurikaan apua, mutta eipä toisaalta spoilannut liikaa etukäteenkään. Ja hyvä niin, koska kurssi oli sopivasti täynnä erilaisia yllätyksiä. Enkä halua itsekään spoilata liikaa tulevilta perämiehiltä. Jokainen kurssi on myös varmasti kouluttajansa näköinen ja sovelletaan vallitseviin olosuhteisiin. Meidän onneksi (ja kauhuksi) kouluttajaksi osui Kesäpurjeen Jacke jota ei todellakaan kylmää järjestää päällikkö/perämieskurssilla vauhtia ja vaarallisia tilanteita Absolut 37:llaan ;-)

Torstain pläkä (eli tuuleton keli) hyödynnettiin erilaisten rantautumisten ja springiköysien käytön harjoitteluun. Springit ovat kiinnitysköysiä, joita käytetään vipuvarsina laituriin kiinnittyessä ja sieltä irtaantuessa. Oikein käytettynä noilla saadaan vene käännettyä kovaankin vastatuuleen, mutta touhu vaatii aika paljon ajatusta toimiakseen. Äärimmäisen hyödyllistä settiä ja oleellinen osa kaikkea veneilyä, etenkin haastavammissa tuuliolosuhteissa. Hyvä muutenkin harjoitella manöövereitä vähän haastavammalla veneillä. Oma vene vetolaitteella ja ohjausmoottoreilla kun tekee rantautumiset vähän turhankin helpoksi tissiposkeiluksi. Jonain päivänä sitä kuitenkin löytää itsensä jonkun vuokraveneen puikoista, ja silloin ei ole kouluttajaa vieressä pelastamassa vaurioilta.

Faija ratin takana
Perjantaista sunnuntaihin päästiin nauttimaan purjehduksesta kaikissa muodoissaan. Jokainen sai vuorollaan harjoitella miehistön komentamista, navigointia, ohjaamista tai kansigastina toimimista. Pääsääntöisesti ajettiin väylien ulkopuolella ja Absoluttia puikattiin kaikkiin rakoihin mihin normaalisti ei tulisi mieleenkään mennä. Tämän päälle kaikenlaista erikoistilannetta kuten "mobbia" (mies yli laidan), purjeilla rantautumista ja muuta pikkukivaa. Oman haasteensa toi itse kouluvenekin, sillä Absolut 37 on paitsi nopea myös aika tekninen ajettava. Joku voisi kehua kisakireäksi.

Seuraavaa casea pukkaa
Kaikki Kesäpurjeen kurssit ovat olleet hyviä, mutta tämä oli parhaudessaan ihan omaa luokkaansa. Merellä liikuttiin lähes jatkuvasti hieman oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta siellähän se kehityskin tunnetusti majailee. Lisäksi oli hieno havaita kuinka meidän viiden kurssilaisen ryhmä hitsautui todella upeasti yhteen. Sunnuntai oli jo niin sujuvaa purjehdusta casesta seuraavaan, ettei paremmasta enää väliä.

Summaten: ihan superkiinnostavat neljä päivää, ja parasta koulutusta tähän mennessä. Nyt on perheessä pari perämiestä, ja tästä on hyvä jatkaa elokuun lopulla starttaaviin pimeäpurjehduksiin (päällikkökurssin sisältöä). Vuoden päästä avomeritutkinto? ;-)

Thursday, July 10, 2014

Siellä kannen alla oli niin mukavaa...

Loma jatkuu, mutta hyvän startin jälkeen on aikaa taas menny enemmän kannen alla kaikkea fiksatessa kuin ulkona merellä auringosta nauttiessa. On sitä merelläkin käyty, mutta etenkin pidemmät yön yli reissut ovat jääneet vain haaveeksi heinäkuussa. On ollut tuulettomia päiviä, liian tuulisia päiviä, flunssaa, työjuttuja ja yhdet polttaritkin tuli bestmänöityä viikonloppuna.

Mastfie
"Onneksi" veneellä riittää askarreltavaa, joten pääsee ihan hyvin lomalla mökkimäiseen työleirifiilikseen. Hyttyset vaan puuttuvat, mikä on aika iso plussa. Ensimmäisenä pikkuaskareena käsittelin tiikkikannet Boracol 10 Rh homeenestoaineella. Noita tiikinkäsittelyaineita on tarjolla satoja erilaisia, mutta luotin Loviisan telakkanaapurin suositukseen. Nopealla bingauksella selvisi, että ruotsalainen Hallberg-Rassykin suosittelee oikein huoltomanuaalissaan Boracolin käyttöä. Tököttinä tämä ei palauta tiikin alkuperäistä tummaa väriä, mutta poistaa jo muodostuneen homeen ja estää uuden muodostumista. Levitys on helppoa sutimista, mitä nyt alumiiniosia pitää varoa (ja noitahan purkkarissa riittää). Stadista tuota saa kätevimmin suoraan maahantuojalta Pintaväristä / Värisilmästä, noin 130€ / 5 litraa.

Tiikit oli käsittelemättöminäkin ihan hyvässä kunnossa. Vielä.
Ja eihän se olisi viikko eikä mitään jollei jotain menisi rikki. Polttaripurjehduksen jälkeen huomasin pienoisen vedenpaisumuksen pilssissä ja konetilan pohjalla. Lämminvesivaraajan varoventtiili oli yhtäkkiä alkanut vuotamaan, ja vettä tiputteli ulos ainakin pari desiä tunnissa. Taas Bing käteen ja selvittelemään varaajan speksejä ja sopivia varaosia. Kuvahaun perusteella kyseessä oli brittiläisen Surejustin valmistama Sure Cal, eli ihan perusbulkkia suht standardeilla puolen tuuman kierteillä. Sen tarkemmilla varaosatiedoilla ei ollut niin väliä kun en todellakaan ole ostamassa toista samanlaista varoa joka kosahtaa alta viiden vuoden. Tärkein tieto, eli 4 barin raja sentään selvisi.

Sininen kuva-arvoitus (tässä jo uudella varolla)

Paisuntasäiliö pitäisi olla?
Ei muuta kuin askel kohti naapurissa sijaitsevaa Maritimia. Varastosta löytyi hyvin Isotempin varaosia, myös neljän barin laukaisimella. Pikkuprobleemana vain, että kaikki kierteet ovat juuri väärinpäin korvattavaan varoon verrattuna (sisäkierre Sure Calissa, ulkokierre Isotempissa). Onneksi hyllystä löytyi myös kaikki tarvittavat adapterit, joten tilanteesta selvittiin yhdellä reissulla ja 81 euron kertakorvauksella (eli melkein yksi veneraha, taas!). Rullasin kaikkiin kierteisiin muutaman kerroksen teflon-teippiä ja tuuppasin kasatun palapelin takaisin varaajan kylkeen. Näyttäisi toimivan hienosti ihan kertalaakista, kerrankin näin. Jäädään odottamaan seuraavaa vuotoa. Ainakin paisuntasäiliön voisi vielä järjestelmään asentaa, lieneekö sen puute aiheuttanut varon aikaisen lahoamisenkin (110€ + tarvikkeet...).

Onhan tuo uusi vähän tårta på tårta, mutta elämä on...

Onnistumisesta rohkaistuneena aloin Suvin kauhuksi vielä kytkemään NMEA 0183 linkkiä plotterin ja VHF välillä. Ilman tuota ei GPS-koordinaattidata kulje ploitterilta radiolle, ja sama AIS datalla toiseen suuntaan. Kuten kaikki sähkötyöt tähän mennessä, tämäkin alkoi vanhojen piuhojen purkamisella ja uusien asentamisella. NMEA 0183 väylänä pikkaisen pepusta, koska se on käytännössä vain läjä värikkäitä piuhoja joilla saadaan (pienellä tuurilla) aikaiseksi yksisuuntainen linkki juttelijan ja kuuntelijoiden välillä.
X osoittaa aarteen sijainnin. Tän tarkempaa ohjeistusta ei kannata odottaa

Kuten kaikissa Vanhoissa Kunnon Standardeissa, valmistajat eivät noudata mitään logiikkaa piuhojen värityksen suhteen, ja kytkennöissäkin on mukavasti variaatiota. Lisäksi datan suunnalla on väliä koska juttelijan TX (tai plussa) pitää liittää kuuntelijan RX (tai miinus). Eli onko VHF:n GPS+ merkinnän johto nyt kuuntelijan RX vai jotain muuta? Monesti nämä eivät selviä kuin kokeilemalla, joten sokeripalat tai hyvät abikot ovat huomattavasti juotoksia parempi tapa tehdä liitokset

Miinuspiuhat aiheuttivat pientä päänsärkyä sillä Garmin luottaa jaettuun maakytkentään kun taas Lowrance odottaa erillisiä piuhoja. Pelasin varman päälle ja tein tarvittavat splitit maaliitoksiin. Sain samalla hyvän core-treenin kun kurkotin puolen tusinaa abiko-liitintä konetilan katon takanurkkaan. Ylläripylläri nämäkin liitokset lähtivät laakista toimimaan ja VHF sai välittömästi GPS koordinaatit. AIS puolestaan ei lähtenyt toimimaan, mutta se näyttääkin vaativan plotterin softan päivityksen. Mitä, eikö mun softaversio vuodelta 2006 muka riitä? ;-)

Nyt on viimein tuo Distress-nappi käytettävissä
Sellaista sähköputkimieheilyä tällä kertaa. Jos jotain niin ainakin voi taas lisätä pari taitoa CV:hen. Aika opettavainen harrastus tämä purjehtiminen. Toivottavasti ens kerralla voi kirjoittaa, että on päässyt purjehtimaankin jossain välissä.

Tuesday, July 1, 2014

Purjehduskauden 2014 välitilinpäätös

Kesä vaihtui tänään heinäkuuksi ja sitä myöten meidän purjehduskausi on nyt virallisesti puolivälissä. Duo laskettiin vesille ensimmäisten veneiden joukossa vappuaattona, ja tarkoitus olisi palauttaa se takaisin telakalle elokuun viimeisenä päivänä. Kausi katkeaa siis vähän lyhyeen, mutta minkä teet kun uuden gastin laskettu aika on syyskuun puolivälissä. En lähde väittelemään Suvin kanssa tässä asiassa ;-)

Ihme parin viikon tuumaustauko välissä
Toukokuussa oltiin hienoista keleistä huolimatta vesillä vain kahdeksana päivänä. Itsellä oli aika paljon työmatkaa ja muuta hässäkkää. Saattoipa olla, että purjehdus itsessäänkin jännitti sen verran, että sitä viihtyi paremmin kannen alla asioita fiksaamassa kuin kannen päällä purjehtimassa. Ainakin stressin aiheita riitti, vai miltä kuulostavat jumittava keulapurje, rantautumisessa rikottu kaidetolpan jalka ja pilssiin tihkuva vesi? Sitä huomasi oikein menettävänsä yöunia kun mietti, että olikohan tämä koko purjehdus vähän turhan massiivinen pala purtavaksi?

Kaidetolpan jalka toimi sulakkeena kun kuusi tonnia veti köyttä väärästä välistä
Onneksi onnistumiset ruokkivat itsevarmuutta, ja omien taitojen kasvaessa jännityskin muuttuu nautinnoksi. Keulapurjeen rulla jumitti vain koska nostin(köysi) oli vedetty vinssillä liian kireälle ja ylälaakeri ei sen takia päässyt pyörimään. Uusi kaidetolpan jalka puolestaan löytyi hyllytavarana Captain's shopista ja asennukseen meni vain pari tuntia (lähinnä puuverhoilun purkamista, jälleen). Pilssiin tihkuva vesi ei sekään ollut peräisin Itämerestä vaan maston sisällä kölin päälle kulkeutuvaa sadevettä. Aivan pikkujuttuja, mutta kumman stressaavaa ja internetsistä oli näissä asioissa yllättävän vähän apua (yksi motiivi mulle kirjoittaa blogia sillä joku tiedonjyvänen voi joskus pelastaa jonkun päivän)

Oli tosiaan hienot kelit toukokuussa kun ei tarvittu edes pitkiä kalsareita ja pipoa!
Mutta itse purjehduksista: toukokuussa loggasin yhteensä 31 tuntia ja aika tarkalleen 100 merimailia (185 km). Pisin legi oli noin 60M siirtopuksuttelu Lovisasta Lauttasaareen. Seilit eivät olleet vielä valmiina, joten purjehduskokemusta tuolta reissulta ei irronnut. Tuon jälkeen käytiin kavereiden kanssa harjoitusmielessä erinäisiä iltapurjehduksia lähivesillä. Toukokuun vika viikko oli opetuksellisesti erittäin hieno kun ensin oli spinnukurssia, sitten satama-ajoharjoittelua ja lopuksi vielä purjehdusopetusta omalla veneellä. Siihen päälle vielä pari purjehdusta Sebastianin ja Minnan kanssa, ja johan karttuivat taidot lyhyessä ajassa!

Aika yksitoikkoista on. Mitenkähän sitä selvitään Joroisten Finntriathlonilla näillä treenimäärillä?
Kesäkuu oli jo ihan toista maata. Työt haittasivat harrastusta juhannukselle asti, mutta kyllä sitä silti muutaman reissun sai kavereiden kanssa tehtyä. Tunteja oli nyt jo 48 ja matkaa ihan kunnioitettavat 245M. Kuitenkin vasta juhannuksena uskaltauduttiin ensimmäiselle yönylireissuille, ja noita öitä kertyikin kerralla kolme matkalla Vuosaari - Porvoo - Risholmen (Onäs) - Lauttasaari. Oli varsin kiva ja opettavainen reissu taas, tällä kertaa Tiinan, Jarin ja laivakoira Niilon kanssa.

Maltettiin ottaa päivä taukoa ja suunnattiin heti tiistaina Tallinnaan lankomies Mikko kyydissä. Sää oli taas turhan kevyt purjeilla ajamiseen, mutta tulipahan hyvää kokemusta avomeriolosuhteista. Tallinna itsessäänkin avautui ihan eri valossa kun vene toimi pari yötä hyvänä tukikohtana ja muutoin oltiin vapaita kuljeksimaan ympäriinsä ilman mitään aikataulupaineita. Tosi hieno reissu, ja Viron rannikkoa voisi tulevaisuudessa koluta enemmänkin.

Tallinnan jälkeen Suvi sai taas yhden päivän vapaata, jonka jälkeen otimme ensimmäisen reissun ihan kahdestaan. Määränpäällä ei ollut niin väliä, mutta päädyimme lopulta Sipoon Kaunissaareen kun systeri perheineen ja kavereineen oli myös tulossa paikalle toisella veneellä. Säitä pidellessä tuolla meni toinenkin yö ennen maanantaiseiluuta takaisin Lauttasaareen. Ehkä ihan hyvä päätös kun tuuli puhalsi 13-14 m/s ja uutisissakin kerrottiin neljän purjeveneen menettäneen mastonsa merillä.

Tuttu kuvakulma, mutta missä muu miehistö?
Purjehdus duona meni aivan nappiin, ja kylläpä 35-jalkainen vene tuntui tilavalta kun ei ollut kavereita jaloissa pyörimässä. Parasta olla päästämättä meitä enää yksinään merille, muuten aletaan viihtymään liiankin hyvin ihan vain kaksistaan ;-)

Tuesday, June 17, 2014

Kerää kynttilät pois, emme tarvitse nyt romantiikkaa...

...kun olen hankkinut meille veneen täydeltä elektroniikkaa. No vieläkään ei ole tutkaa tai meriuskottavaa plotteria, mutta poikkesin syntymäpäivieni kunniaksi kotimatkalla Marineassa noukkimassa vähän lisäkilkettä veneelle. Radiota lähdin hakemaan, mutta heräteostona tarttui mukaan myös uutta TV-antennia. Siinä oli taas Suvilla sulattelemista kun lomarahat eivät tällä kertaa ehtineet edes tilille asti.

Happy birthday dear Teemu, happy birthday to meeee!
Vanha Mocoman meri-VHF oli tosissaan tullut tiensä päähän. Virrat kun kytki, niin kanavaa pääsi valitsemaan ehkä viiden minuutin jälkeen jonkun kilkkeen lämmettyä. Pienemmät kanavat ilmaantuivat ensin ja isompia sai hakea vielä muutaman minuutin pidempään. Ja tietysti Helsinki-VTS kanava 71 löytyy sieltä aivan häntäpäästä. Muutoinkin radioaalloilta tuli kuunneltua lähinnä kohinaa ja rätinää. Olisihan tuo ollut hienoa vintage-sisustusta vanhaan veneeseen, mutta rajansa kaikella.

Tekniikan museo? Anyone? Ilmaiseksi lähtee jos kelpaa.
Miksi Lowrance Link-8 eikä joku puolet halvempi perusradio? Halusin radion missä on kaikki uusimmat kilkkeet valmiina, mutta joka kuitenkin tukisi myös vanhempia standardeja. DSC-toiminnot, eli digitaaliselektiivikutsut, olivat pakollinen lähtökohta. Noilla lähetetään ja vastaanotetaan muun muassa hätäsanomat. Tuon päälle halusin AIS-vastaanoton (Automatic Identification System). Jos olet joskus miettinyt mistä esim. marinetraffic.com saa reaaliaikaisen tiedon kaikista Suomenlahdella suhaavista aluksista, niin se perustuu juuri alusten itse lähettämään AIS-dataan. Aluksen tietojen lisäksi viesteistä selviää sijainti, suunta ja nopeus, joten AISista on köyhän miehen tutkaksi. AIS-datalla ei tee yhtään mitään, ellei sitä saa siirrettyä karttaplotterille tms. Link-8 oli ainoa alle 500€ laite mistä löytyy sekä perinteinen NMEA 0183 että uudempi NMEA 2000 väylä. Monimutkainen yhtälö, helppo ratkaisu.

Asennus piti olla perus piuhat-vaan-irti-vanhasta-ja-tsuptsup-uuteen. No antenni ja audio olivatkin, mutta sähköt eivät. Piti kerätä oikein viikko rohkeutta ennen kuin uskalsin viimein sukeltaa vanhaan sähköpääkeskukseen (mallia tina ja lasiputkisulake). Onneksi piuhojen nyhertelyyn puuverhoilun väleissä ei mennyt kuin tunti, ja toinen mokoma muiden aiheutettujen tuhojen korjaamiseen (hapettuneista abikoista tipahdelleet piuhat ja muuta pikkukivaa).

Kuvassa myös uusi 12V pistoke vanhan konetuntimittarin tilalla
Lopussa kiitos seisoo, ja nyt radiosta alkoi jo kuulua... samaa rätinää ja suhinaa. Eli antennikin p***ana?! No kieltämättä olin vähän ihmetellyt kun antenni niin kolisi tietyillä konekierroksilla resonoidessaan. Ei auta kuin kaivaa taas luottokortti taskusta ja tiputtaa pari venerahayksikköä uuteen antenniin, kaapeleihin ja liittimiin. Taas tunti-pari pikkukivaa puhdetyötä puuverhoiluita purkaessa ja konetilaan sukeltaessa, höystettynä perinteisillä mekaanisilla yhteensopivuusongelmilla. No työllä noistakin selvittiin ja johan alkoi radiokin kuulumaan!

TV:n kanssa oli vähän sama tarina. Veneeseen oli edellisten omistajien toimesta asennettu hieno 22" littu salonkiin, mutta antenni oli pitkälti mallia harava. Eihän sillä mitään digikanavia näkymään saanut, joten pieni investointi ennen MM-fudiksen alkamista oli ihan paikallaan. Valintakin oli helppo kun melkein kaikki veneliikkeet myyvät pelkkää Glomexia. Taas pari venerahaa pöytään ja asentamaan. Kerrankin uusi kilke oli suoraan yhteensopiva veneeseen hitsatun tuumaisen rosterikepin kanssa, joten asennus meni viidessä minuutissa.

Ja lopputuloksena televisiosta näkyi... ei sitten yhtikäs mitään! Digiaikana ei edes lumisadetta. Seuraavana kaivettiin Glomexin paketista uusi antennivahvistin ja korvattiin veneeseen aiemmin asennettu vahvari sillä. Puoli tuntia sähkötöitä ja ei mitään. Ei auttanut kuin ottaa taas ruuvimeisseli karvaiseen käteen ja alkaa purkamaan puuverhoilua antennikaapelin vaihtamiseksi. Onneksi myyntipakkauksessa oli sitäkin reilut kymmenen metriä, joten ei tarvinnut juhannusaattona lähteä etsimään auki olevaa venekauppaa. Yksi tunti lisää voimajuoman vauhdittamaa aherrusta ja avot! Johan tuli kanavia näkyviin ja vahvaristakin riitti vajaan neljänneksen tehot. 

Kipparin päästä kasvaa lautasantenni
Luin myöhemmin veneilijän raamatusta, että koaksiaalikaapelit tosiaan imevät meri-ilmastossa kosteutta vaippaansa, ja sitä myöten noihinkin täytyy suhtautua kuluvana tavarana. Eli jos omalla veneellä TV tai VHF reistaa, kannatanee järjestelmän uusiminen aloittaa juuri kaapeleista. Meillä VHF ja TV piuhat on nyt uusittu, turhat liitokset on poistettu matkan varrelta, ja päättelyt on tehty tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan. Joskohan näillä nyt näkisi seuraavat MM-fudiksetkin..?

Kaiken kaikkiaan melkoinen punnerrus, mutta taas opittiin tuhat uutta asiaa niin veneestä kuin siihen liittyvästä elektroniikastakin. Seuraavaksi pitäisi vielä asentaa NMEA 0183-linkki plotterin ja VHF välille, mutta se vaatiikin vanhan GPS-laitteen purkamisen välistä. Ei kai sekään ole kuin niksnaks-ja-tsuptsup ;-) 

Friday, June 6, 2014

Aika katkaista napanuora

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo aikaa, liikaakin. Kuvia on kyllä muistettu räpsiä ainakin tusinaan kirjoitukseen, mutta jotenkin työt ja purjehdus ovat vieneet kaiken vapaa-ajan. Kelitkin ovat olleet pääosin niin hienot, että mieluummin sitä on ollut veneellä puuhastelemassa kuin koneen ääressä näpyttelemässä. Vene on ollut nyt Wapusta lähtien Lauttasaaressa, joten mailejakin on kertynyt ihan mukavasti.Startti uuteen harrastukseen on tainnut mennä aika lailla Lasse Mårtensonin sanoin: kaikki muu on turhaa paitsi purjehdus.

So far so good, vene toimitettu suht ehjänä Loviisasta Lauttasaareen
Toukokuun lopulla herättiin siihenkin tilanteeseen, että meillä on nyt käytynä melko lailla kaikki purjehdukseen liittyvä koulutus, poislukien ne kurssit mille tässä vaiheessa ei vielä ole mitään asiaa. Joskus nuorempana olisi tässä kohtaa voinut olla kovastikin vapautunut fiilis, mutta nyt tunnelma voisi kuvata jopa pelonsekaiseksi. Tästä lähtien pitäisi vissiin selvitä joka tilanteesta omin avuin ilman, että taustalla häärii joku ammattilainen pelastamassa tilanteen viime hetkellä ennen väistämätöntä katastrofia. Purjehdukseen vaan liittyy niin paljon kaikkea pientä ja suurta, ettei joka asiaa voi mitenkään oppia kursseilla, joten kantapääopiston jatko-opintoja on satavarmasti tiedossa.

Pienenä kertauksena meidän käymät kurssit tähän mennessä (10kk aikana):
  • Purjehtija I - neljän päivän johdatus purjehdukseen
  • Saaristolaivuri - navigoinnin ja merisääntöjen perusteet
  • Rannikkolaivuri - navigoinnin syventävä oppimäärä
  • Diesel-kurssi - hands-on venemoottorin käyttö ja huolto
  • VHF-kurssi - meri-VHF:n käyttö ja lupakirja
  • Perämieskurssin teoriaosuus
Ja nyt keväällä keräsin plakkariin vielä kolme kurssia lisää Kesäpurjeen tarjonnasta. Ensimmäisenä spinnukurssi, eli myötätuulipurjeen (aka. pallopurjeen) perusteita. Kouluttajana uusi tuttavuus Samppa Jaro joka veti kokonaisuuden todella hyvällä otteella. Ensin käytiin ruutupaperilla läpi spinnupurjeeseen liittyvää teoriaa ja köysistöä, ja siinä meinasi tulla diplomi-insinöörillekin pieni informaatioähky kun yhtälöön lyödään uusi purje, lisäpuomi ja kuusi(!) uutta köyttä. Plussat Sampalle perusteellisesta selityksestä niin kansankielellä kuin purjehdusjargonillakin.

Siinä se spinnu vielä on niin sopuisasti sukassaan
Käytännön harjoitus puolestaan oli kevään jännittävimpiä hetkiä. Spinnu on niitä harvoja asioita millä köliveneen voi oikeasti kaataa. Lisäksi yhtälössä on niin monta liikkuvaa osaa, että mr. Murphy käy pakostakin kylässä aika ajoin. Spinnussa on pinta-alaa on tuollaiset 100 neliötä ja sen voi uittaa tai tuhota ainakin parilla kymmenellä eri tavalla. Ihan putkeen ei mennyt meilläkään kun spinnu ui Itämeressä ennen kuin päästiin edes nostamaan sitä, ja sen jälkeen saatiin se milloin minkäkin vaijerin tai ulokkeen ympärille. Näistä pikku haasteista huolimatta toimitettiin purje ylös ja alas toistakymmentä kertaa, ja ehdittiin vetää suunnilleen sama määrä jiippejäkin. Siistiä myös harjoitella oman veneen kokoisella kotimaisella Maestro 35:lla. Kaikkinensa todella upea, jännittävä ja opettavainen päivä!

Vanhempi Rämö vauhdissa
Sebastianin vuoro ajaa spinnua
Heti seuraavana päivänä oli Peräsmieskurssin satamaharjoittelu. Se merkkasi paluuta Jacken Absolut 37:lle (meidän kouluttaja/kouluvene Purjehtija I:ltä). Mukana paljon tuttuja naamoja talven kursseilta, ja ohjelmassa ilta poijuun ja laituriin ajoa eri variaatioilla. Sinällään suoraviivaista ja ah-niin-hyödyllistä settiä. Paljon voi oppia ihan vain seuraamalla muidenkin toimintaa. Tulipahan samalla selvitettyä, että Rannikkolaivuri meni läpi täysillä pisteillä - yippikayjei!

Saatiin välissä ihan komea naapurikin. Nord Stream Raceen osallistunut Swan 60, kiinalaisten "Windward"
Viimeisenä ja oikeastaan tärkeimpänä oli vuorossa koulupäivä omalla veneellä. Kouluttajista Samppa kuului olevan erikoistunut veneen rikaukseen ja purjeiden säätöön, joten varasimme hänet helatorstaiksi omaan käyttöömme. Ekat pari tuntia menivät mastoa ja vaijereita uudelleen rikatessa kun itsellä olivat maston kumiset tukipalat menneet alunperin väärin. Ei auttanut kuin ottaa kaikki vantit ja staagit löysälle ja aloittaa alusta. Homma meni lopulta juuri niin kuin kirjassa "Purjeiden ja rikin säätö" myös opetetaan, sillä erotuksella että nyt ehkä luottaa enemmän alan ammattilaisen tulkintaan kuin omaan improvisaatioon (ja ne palat menivät oikeille paikoilleen).

Rikauksen jälkeen oli aika kokeilla perffiä, jota varten helatorstain keli oli juuri sopivasti hevi. Tuuli pysytteli pääosin alle 10 m/s, mutta välillä puuskissa käytiin väärällä puolellakin. Purjeet oli pakko reivata jo saarten suojassa, ja silti mentiin välillä kunnon kulmassa niin että meri huuhtoi tiikkikantta. Tätä vellihousua vähän hirvitti, mutta itseluottamus ja eritoten luottamus venettä kohtaan kasvoi kummasti päivän aikana. Saaret sun muut esteet tulevat myös kumman nopeasti vastaan kun loki näyttää vauhdiksi reilua 8 solmua. Muutamia huomioita:
  1. Keli on tosissaan varustautumiskysymys. Purjehduskledjut toimivat vaikka sataa vettä, lämpöä on muutama hassu aste ja tuulta sen kympin verran.
  2. Meidän Scanmarissa on läpiviennit sen verran hyvin toteutettu, että vesi ei pyri sisään vaikka kryssisi missä kulmassa. Helpottaa elämää kun sulkuja ei tarvitse muistaa sulkea ennen kallistelua (esim. lattialle lainehtiva vessan lavuaari voi olla pieni antikliimaksi).
  3. Tavarat olisi hyvä poistaa pöydiltä ja sohvilta ennen kuin kallistaa yli 30 astetta..
Kaiken kaikkiaan tuomio oli huojentava: s/y Duo toimii hienosti, ja mitään ei tarvitse lähteä välittömästi korjaamaan. Purjeet skulaavat, varustelu on hyvällä tasolla, ja taisipa koko vene saada kehut hyvänä pelinä. Isopurje on hieman alimitoitettu puomiin nähden, mutta muutoin jäi saamatta ne "tekosyyt" lähteä purjekaupoille (pitää koittaa keksiä kesän aikana joku selitys Suville). Miehistökin kuulemma pärjää omillaan, mitä nyt satama-ajoa olisi hyvä tahkoa paljon paljon enemmän.

Kohti omia seikkailuja
Napanuorista puheenollen näyttäisi kovasti siltä, että mekin saadaan uusi gasti syyskuun puolessa välissä. Vähänhän tuo voi haitata tätä uutta harrastusta kun rouva ei kohta enää mahdu veneen ovesta sisään, mutta en valita. Ei muuta kuin suunnittelemaan isofix kiinnikkeitä salongin sohvaan ja pähkäilemään mihin ne rattaat oikein tungetaan ensi kesänä ;-)

Kuva jostain kuukausien takaa kun mini-me vielä mahtui yhteen kuvaan

Friday, April 25, 2014

Rannikkolaivurikin viimein taputeltu

Tentti oli aika perussettiä mitä nyt rimaa oli ehkä hitusen nostettu parista edellisestä kerrasta (esimerkkitenttejä). Vuorovesi ja merkintälaskua, kaksinkertaista keulakulmaa ja pari paikannusta siirretyn sijoittajan avulla. Eiköhän tuo mennyt molemmilta meiltä kertaheitolla läpi, ja faija ehti suorittamaan tuon jo syksyllä. Ja Suviakaan ei voi syyttää ainakaan yrittämisen puutteesta, sen verran kauan jouduin aulassa odottelemaan ;-)

Yet another tenttipäivä
Mitäs seuraavaksi? Perämieskurssi starttais aamusta Lauttasaaressa!

Tiedossa teoriatunti, satamaharjoittelu ja sitten varsinainen nelipäiväinen kurssi kesän loppupuolella. Ehtii hyvin harjoittelemaan pari kuukautta purjehdusjutskia omalla veneellä ennen kuin tarttis näyttää että osaa jotain. 

Purjehduksesta puheenollen s/y Duo tipahtaa Itämereen alkuviikosta ja tarkoitus olisi purjehtia se Wappuna lauttasaareen. Välissä yö Hoskin omalla retkisaarella Risholmenissa jossain Emäsalon edustalla. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä vielä viimeistelemään vesillelaskukuntoon. Voisin kuvitella, että ainakin ratti ja potkurit olisi hyvä kiinnittää takaisin veneeseen vielä kun on kuivalla maalla...