Wednesday, July 17, 2013

Tall Ships Race Helsingissä

Harvinaisen hyvä kesä aloittaa purjehtimisesta haaveilu kun heinäkuulle mahtui Tall Ships Racekin. Tapahtuman massiivisuus selvisi oikeastaan vasta paikan päällä. Kymmenien tuhansien vierailijoiden lisäksi olivat laitakaupunkilaisetkin vaihteeksi uskaltautuneet ytimeen, ja kadut olivat aivan täyteen pakatut. Ja mikäs siinä ollessa kun aurinko paistoi lämpimästi ja veneiden miehistöt ottivat toisistaan mittaa yleisöä viihdyttääkseen.

Kruzenshtern kouluveneen miehistö näyttää muille mallia purjeen pakkauksesta
Pällistely on ihan kivaa, mutta aika etäinen olo siitä vielä jäi. Oltiinko tässä nyt itse yhtään lähempänä purjehdusta ja sen perimmäistä olemusta? Vetäydyttiin pohtimaan asiaa Radisson Seasiden kattoterasille mistä aukesi näkymä veneiden täyttämään telakka-altaaseen vähän eri vinkkelistä. Tilattiin pullo shampanjaa, koska sitähän purjeveneilläkin nautitaan auringonlaskun aikaan, eikö? Saattoi olla myös juuri se hetki kun pappi sanoi aamenet kolme vuotta takaperin, Suvi muisti muistuttaa.


Ja tuntui toimivan. Pullonhenki houkutteli sisäistä purjehtijaa sen verran näkösälle, että rohjettiin astua lähimpänä parkissa olleen Ihanan kannelle (28 metrinen Kaljaasi Luvialta). Ihan kiva vene laiva ja kaunista käsityötä, mutta ei jotenkin resonoinut yhtään mun purjehtijan kanssa. Liian iso, liian puinen ja muutenkin vaan liian laiva - ja sitähän tuo ensisijaisesti onkin. Nähty, viekää pois.

Puunattua pintaa Ihanan kannelta
Vedin ajatuksenkulussa muutaman mutkan suoraksi ja raksitin samointein puuveneet pois kiinnostusteni listalta. Niiden aika tulee varmasti iän ja kokemuksen karttuessa, mutta nyt pitää äkkiä päästä kuolaamaan moderneja raasereita. Niitä löydettiin Bulevardin rantaparkista, mutta valitettavasti yhteenkään ei ollut tavallisella kuolevaisella asiaa. Miehistökin oli poikkeuksetta turisteilemassa jossain muualla. Hyvä heille. No tärkeintä, että tuli nähtyä veneitä ja aistittua merellistä tunnelmaa - siitähän Tall Ships Racessa on kyse. Hyvää loppumatkaa Szczeciniin!


Lisää TCR kuvia muun muassa tapahtumajärjestäjän sivuilla
http://www.tallshipsraceshelsinki.fi/fi/kuvagalleria

-Teemu

Saturday, June 15, 2013

Eräänä kesäkuisena päivänä se iski...

Meinaan kolmenkympinkriisi. Fiilis, että pitäisi kokeilla jotain uutta ja isoa. Oli hyvät työpaikat, rivitalo lintukodossa ja tilava perheauto. Vain lapset ja kultainen noutaja puuttuivat, ja puuttuvat edelleen. Mieleen hiipi isoja (eli kalliita) ajatuksia omakotitaloprojektista tai kesämökistä eteläisessä Suomessa. Oli tarve myös keksiä faijalle joku upea 60-vuotislahja.

Sitten kaikki loksahti paikalleen: Purjevene! Tuo kelluva kesämökki jonka saa siirrettyä paikasta toiseen eikä edes maksa mahdottomia - ainakaan verrattuna kesämökkiin 100 km säteellä stadista. Helsingin saaristokin on kuulemma maailman kauneimpia ja kivoja retkikohteita on lähes loputtomiin. Purjeveneellä voi myös kisata (sanoi sisäinen triathlonisti) ja sitä voi varustella sekä säätää ihan loputtomiin (sanoi sisäinen insinööri). Ja mikä olisi parempi 60-vuotislahja faijallekaan kuin joku purjehduselämys perheen kesken? Täydellinen win-win tilanne, kuten työelämässä on tapana nykyään sanoa.

Oli vain pieni mutta: kumpikaan meistä ei ollut nähnyt purjevenettä läheltä kuin kuvissa. Emme tienneet niistä yhtään mitään, ja tarkoitan nyt yhtään mitään. Sama päti navigointiin, merisääntöihin, ja mereen ylipäänsä. Laineita ja suolaista vettä, ja paljon kiviä. Lähin kosketus mihinkään edes etäisestä purjehdukseen viittaavaan oli Silja Line Tukholmaan. Suoraan sanottuna meri vähän pelotti elementtinä, ja purjehtiminen arvelutti vielä enemmän.

Vaan ei tässä ole haasteiden edessä ennenkään peräännytty. Lahja on saatava faijalle, joten google käteen ja hakukenttään "purjehdus". Googlen sponsoroidut linkit johdattivat suoraan purjehduskoulujen sivuille ja puolessa tunnissa olin kaikenoppinut purjehdukseen liittyvästä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä eri tasoineen. Purjehtija 1 - Perämies - Päällikkö ja noihin liittyvät oheiskurssit kuten Saaristolaivuri ja Rannikkolaivuri. Kiitettävän yksinkertaista!

So far so good. Enää piti vain selvittää kurssien saatavuus ja hinta. Ja hinnanhan täytyy olla aivan tähtitieteellinen kun puhutaan kuitenkin suomenruotsalaisen eliitin lempiajanvietteestä. Mitä vielä! Olin pudota penkiltä yllätyksestä kun neljän päivän kurssi paraatipaikalla Helsingin Lauttasaaressa oli 390€ per henkilö. Iso raha, mutta pistetääs asia perspektiiviin: B-kortin suorittaminen autokoulun hikisellä kippanalla maksaa nykyään varmaan 2000 euroa ja se sisältää pari kymmentä "ajotuntina" tunnettua puolituntista. Purjehtija 1 kurssi on kestoltaan minimissään 26 tuntia, tapahtuu pienryhmässä veneellä ja sisältää sekä purjeveneen, koulumateriaalit että kouluttajan. Se on aika paljon 390 eurolla, ja syrjäseuduilla näitä kursseja näyttäsi saavan jopa parilla satkulla.

Otin yhteyttä purjehduskoulu Kesäpurjeeseen ja heiltä löytyi yksityistunti meidän porukalle elokuun alkuun. Vaihtoehtoina olisi ollut suorittaa kurssi perjantaista sunnuntaihin kestävänä retkikurssina, tai torstaista sunnuntaihin Lauttasaaren ympäristössä. Retkikurssi olisi toki ollut kiva, mutta päädyimme logistisista syistä jälkimmäiseen ratkaisuun.

Palataan tuonnempana ihmettelemään miten selvisimme kurssista rouvan, systerin ja tietysti faijan kanssa.

-Teemu