Pientä pintaremonttia, osa 1: ovi kuntoon

30-vuotias ei ole enää nuori tai virheetön, puhuttiin sitten veneestä tai sen omistajasta. Mitään totaalista luhistumista ei ole vielä näköpiirissä, mutta ryppyjä ja kulumia on parasta paikkailla matkan varrella sen minkä pystyy. S/y Duon osalta teki mieli aloittaa jostain sopivan helposta kohteesta missä ei vielä tarvita Venemestarin laajaa oppimäärää. Pahasti auringossa ahavoitunut ovi täytti hyvin vaatimukset.

Purjeveneen ovi on tyypillisesti palanen kehystettyä vaneria, johon on sipaistu muutama kerros lakkaa pintaan. Sitten se unohdetaan taivasalle auringon poltettavaksi ja sään piestäväksi kunnes vene vaihtaa omistajaa ja vintage ei olekaan enää in. Meidänkin Mahonkivanerisessa läpyskässä alkoi olla lakkapinnassa enemmän halkeamia kuin ehjää pintaa, joten korjausvaihtoehdoiksi jäi 1) vanhan lakan täydellinen poistaminen ja uudelleenlakkaus, 2) vanerin vaihtaminen tai 3) uudelleen viiluttaminen.

Potilas ennen operaatiota

Menin odotetusti siitä missä aita on matalin ja lopputulos keskinkertaisin, eli päätin hioa oven kauttaaltaan ja lakata uudelleen venelakalla. Uudenveroista tuosta ei tulisi, koska vesi oli tunkeutunut halkeamista vaneriin ja sitä myöten päällimmäinen mahonkiviilu oli jo saanut pahasti osumaa. Mutta so what jos lopputulos on vähän laikukas, kunhan urakka on kevyt, ovi pitää veden ulkona ja saan viimein perusteltua suville Feinin hiontakoneen ostamisen (tärkein peruste). Sitä paitsi suunnitelmissa on lähitulevaisuudessa korvata koko läpyskä tiikistä tehdyllä, paremmin veneen yleisilmeeseen istuvalla uudella ovella.

Hionta loppusuoralla

Vanha lakka olisi varmaan kannattanut polttaa ja kaapia pois. Hiomakoneella urakkaan meni 2-3 tuntia ja melkoinen läjä tukkiintuneita hiomapapereita. Ja pinta meni hienosti puhki, kuten oli odotettavissa. Paljaalle hiotulle puulle vedin Tikkurilan Valtti pohjusteen ja sen päälle kauttaaltaan neljä kerrosta puoli-kiiltävää Unica Super uretaanialkydilakkaa (suom huom: "venelakkaa"). Lakkakerrosten välissä aina sopiva tasoitus ja karhennus nelisatasella hiomapaperilla. Ja "puhdastilana" faijan pannuhuone mikä on yksi sontaisimmista paikoista mitä tiedän - vaan eipähän haitannut jos lakkaa vähän roiskui ympäriinsä.

Lopputulos on ihan jees. Ei tuolla käsityömessuilla palkintoja pokata, mutta ainakin pinta on nyt ehjä ja tasainen. Takapuoli näyttää suorastaan uudelta, ja ei etupuoltakaan hävetä tarvitse.