Aika katkaista napanuora

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo aikaa, liikaakin. Kuvia on kyllä muistettu räpsiä ainakin tusinaan kirjoitukseen, mutta jotenkin työt ja purjehdus ovat vieneet kaiken vapaa-ajan. Kelitkin ovat olleet pääosin niin hienot, että mieluummin sitä on ollut veneellä puuhastelemassa kuin koneen ääressä näpyttelemässä. Vene on ollut nyt Wapusta lähtien Lauttasaaressa, joten mailejakin on kertynyt ihan mukavasti.Startti uuteen harrastukseen on tainnut mennä aika lailla Lasse Mårtensonin sanoin: kaikki muu on turhaa paitsi purjehdus.

So far so good, vene toimitettu suht ehjänä Loviisasta Lauttasaareen

Toukokuun lopulla herättiin siihenkin tilanteeseen, että meillä on nyt käytynä melko lailla kaikki purjehdukseen liittyvä koulutus, poislukien ne kurssit mille tässä vaiheessa ei vielä ole mitään asiaa. Joskus nuorempana olisi tässä kohtaa voinut olla kovastikin vapautunut fiilis, mutta nyt tunnelma voisi kuvata jopa pelonsekaiseksi. Tästä lähtien pitäisi vissiin selvitä joka tilanteesta omin avuin ilman, että taustalla häärii joku ammattilainen pelastamassa tilanteen viime hetkellä ennen väistämätöntä katastrofia. Purjehdukseen vaan liittyy niin paljon kaikkea pientä ja suurta, ettei joka asiaa voi mitenkään oppia kursseilla, joten kantapääopiston jatko-opintoja on satavarmasti tiedossa.

Pienenä kertauksena meidän käymät kurssit tähän mennessä (10kk aikana):

• Purjehtija I - neljän päivän johdatus purjehdukseen
• Saaristolaivuri - navigoinnin ja merisääntöjen perusteet
• Rannikkolaivuri - navigoinnin syventävä oppimäärä
• Diesel-kurssi - hands-on venemoottorin käyttö ja huolto
• VHF-kurssi - meri-VHF:n käyttö ja lupakirja
• Perämieskurssin teoriaosuus

Ja nyt keväällä keräsin plakkariin vielä kolme kurssia lisää Kesäpurjeen tarjonnasta. Ensimmäisenä spinnukurssi, eli myötätuulipurjeen (aka. pallopurjeen) perusteita. Kouluttajana uusi tuttavuus Samppa Jaro joka veti kokonaisuuden todella hyvällä otteella. Ensin käytiin ruutupaperilla läpi spinnupurjeeseen liittyvää teoriaa ja köysistöä, ja siinä meinasi tulla diplomi-insinöörillekin pieni informaatioähky kun yhtälöön lyödään uusi purje, lisäpuomi ja kuusi(!) uutta köyttä. Plussat Sampalle perusteellisesta selityksestä niin kansankielellä kuin purjehdusjargonillakin.

Siinä se spinnu vielä on niin sopuisasti sukassaan

Käytännön harjoitus puolestaan oli kevään jännittävimpiä hetkiä. Spinnu on niitä harvoja asioita millä köliveneen voi oikeasti kaataa. Lisäksi yhtälössä on niin monta liikkuvaa osaa, että mr. Murphy käy pakostakin kylässä aika ajoin. Spinnussa on pinta-alaa on tuollaiset 100 neliötä ja sen voi uittaa tai tuhota ainakin parilla kymmenellä eri tavalla. Ihan putkeen ei mennyt meilläkään kun spinnu ui Itämeressä ennen kuin päästiin edes nostamaan sitä, ja sen jälkeen saatiin se milloin minkäkin vaijerin tai ulokkeen ympärille. Näistä pikku haasteista huolimatta toimitettiin purje ylös ja alas toistakymmentä kertaa, ja ehdittiin vetää suunnilleen sama määrä jiippejäkin. Siistiä myös harjoitella oman veneen kokoisella kotimaisella Maestro 35:lla. Kaikkinensa todella upea, jännittävä ja opettavainen päivä!

Vanhempi Rämö vauhdissa

Sebastianin vuoro ajaa spinnua

Heti seuraavana päivänä oli Peräsmieskurssin satamaharjoittelu. Se merkkasi paluuta Jacken Absolut 37:lle (meidän kouluttaja/kouluvene Purjehtija I:ltä). Mukana paljon tuttuja naamoja talven kursseilta, ja ohjelmassa ilta poijuun ja laituriin ajoa eri variaatioilla. Sinällään suoraviivaista ja ah-niin-hyödyllistä settiä. Paljon voi oppia ihan vain seuraamalla muidenkin toimintaa. Tulipahan samalla selvitettyä, että Rannikkolaivuri meni läpi täysillä pisteillä - yippikayjei!

Saatiin välissä ihan komea naapurikin. Nord Stream Raceen osallistunut Swan 60, kiinalaisten "Windward"

Viimeisenä ja oikeastaan tärkeimpänä oli vuorossa koulupäivä omalla veneellä. Kouluttajista Samppa kuului olevan erikoistunut veneen rikaukseen ja purjeiden säätöön, joten varasimme hänet helatorstaiksi omaan käyttöömme. Ekat pari tuntia menivät mastoa ja vaijereita uudelleen rikatessa kun itsellä olivat maston kumiset tukipalat menneet alunperin väärin. Ei auttanut kuin ottaa kaikki vantit ja staagit löysälle ja aloittaa alusta. Homma meni lopulta juuri niin kuin kirjassa "Purjeiden ja rikin säätö" myös opetetaan, sillä erotuksella että nyt ehkä luottaa enemmän alan ammattilaisen tulkintaan kuin omaan improvisaatioon (ja ne palat menivät oikeille paikoilleen).

Rikauksen jälkeen oli aika kokeilla perffiä, jota varten helatorstain keli oli juuri sopivasti hevi. Tuuli pysytteli pääosin alle 10 m/s, mutta välillä puuskissa käytiin väärällä puolellakin. Purjeet oli pakko reivata jo saarten suojassa, ja silti mentiin välillä kunnon kulmassa niin että meri huuhtoi tiikkikantta. Tätä vellihousua vähän hirvitti, mutta itseluottamus ja eritoten luottamus venettä kohtaan kasvoi kummasti päivän aikana. Saaret sun muut esteet tulevat myös kumman nopeasti vastaan kun loki näyttää vauhdiksi reilua 8 solmua. Muutamia huomioita:

1. Keli on tosissaan varustautumiskysymys. Purjehduskledjut toimivat vaikka sataa vettä, lämpöä on muutama hassu aste ja tuulta sen kympin verran.
2. Meidän Scanmarissa on läpiviennit sen verran hyvin toteutettu, että vesi ei pyri sisään vaikka kryssisi missä kulmassa. Helpottaa elämää kun sulkuja ei tarvitse muistaa sulkea ennen kallistelua (esim. lattialle lainehtiva vessan lavuaari voi olla pieni antikliimaksi).
3. Tavarat olisi hyvä poistaa pöydiltä ja sohvilta ennen kuin kallistaa yli 30 astetta..

Kaiken kaikkiaan tuomio oli huojentava: s/y Duo toimii hienosti, ja mitään ei tarvitse lähteä välittömästi korjaamaan. Purjeet skulaavat, varustelu on hyvällä tasolla, ja taisipa koko vene saada kehut hyvänä pelinä. Isopurje on hieman alimitoitettu puomiin nähden, mutta muutoin jäi saamatta ne "tekosyyt" lähteä purjekaupoille (pitää koittaa keksiä kesän aikana joku selitys Suville). Miehistökin kuulemma pärjää omillaan, mitä nyt satama-ajoa olisi hyvä tahkoa paljon paljon enemmän.

Kohti omia seikkailuja

Napanuorista puheenollen näyttäisi kovasti siltä, että mekin saadaan uusi gasti syyskuun puolessa välissä. Vähänhän tuo voi haitata tätä uutta harrastusta kun rouva ei kohta enää mahdu veneen ovesta sisään, mutta en valita. Ei muuta kuin suunnittelemaan isofix kiinnikkeitä salongin sohvaan ja pähkäilemään mihin ne rattaat oikein tungetaan ensi kesänä ;-)

Kuva jostain kuukausien takaa kun mini-me vielä mahtui yhteen kuvaan